Papin puntari 18.11.1999<\/p>\n\n\n\n
Siin\u00e4 tuijotin aamuviiden uinnillani tuulisen laiturin nokassa it\u00e4iselle taivaalle, n\u00e4kyisik\u00f6 t\u00e4hte\u00e4. Oli luvattu leonidiparvia ja meteorisadetta paremman p\u00e4\u00e4lle, toivomuksenkin olin varannut valmiiksi. Mutta yhdenk\u00e4\u00e4n t\u00e4hden lentoa ei pilviverho paljastanut. Oli siis j\u00e4lleen turvauduttava Mika H\u00e4kkiseen, t\u00e4h\u00e4n supernovaamme, joka vihdoin It\u00e4-Euroopan markkinointikiertueeltaan oli ehtinyt poikkeamaan t\u00e4nne koti-Suomeen asti.<\/p>\n\n\n\n
Pari viikkoa sitten olin Mikan toisen maailmanmestaruuden huminassa vastaanottanut my\u00f6s ihailijapostia Saksasta. Vanha dortmundilainen yst\u00e4v\u00e4ni Ingo Sch\u00e4kerman n\u00e4et l\u00e4hetti komean onnittelukortin ”pastori Veli-Matti Hynniselle Suomeen.” Siin\u00e4 luki: ”Syd\u00e4melliset onnentoivotukset Mika H\u00e4kkisen maailmanmestaruudesta. Pid\u00e4n sit\u00e4 ensiluokkaisena. – Ingo”.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4kkist\u00e4 on juhlittu ja juhlitaan ansaitusti. Nyt kun mestaruuksia on saatu, on lupa huokaista helpotuksesta. Nyt on aika keskitty\u00e4 adventtina alkavaan riemuvuoteen, joulun valmistamiseen ja vuosituthatluvun vaihtumiseen ja siit\u00e4 r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4n vaalihumuun. Presidenttikin olisi t\u00e4ss\u00e4 jossakin v\u00e4liss\u00e4 ehditt\u00e4v\u00e4 valita. Valitako vahva-, asiantuntija-, yhteisty\u00f6- vai edustuspresidentti?<\/p>\n\n\n\n
Mika H\u00e4kkinen nyt sattuu olemaan sellainen t\u00e4hdenlentoakin kummempi ilmi\u00f6, joka vahvistaa uskoamme suomalaisten p\u00e4rj\u00e4\u00e4miseen maailmalla. Mika on yksi meist\u00e4, suomalainen, miksi et siis sin\u00e4kin olisi ”syntynyt onnellisten t\u00e4htien alla” kuten populaariastrologia lupaa.<\/p>\n\n\n\n
Miksi emme sitten muutenkin loistaisi kirkkaammin, kun kerran olemme t\u00e4hti\u00e4 toisillemme. Miksi emme s\u00e4teilisi, kukoistaisi, hehkuisi ja antaisi parastamme – miksi emme rakastaisi toisiamme? Tai jos emme aina olisi t\u00e4hti\u00e4k\u00e4\u00e4n, niin voisimme olla ainakin avaruus toisillemme. Sis\u00e4inen avaruutemme ei loista, jos v\u00e4h\u00e4ttelemme itse\u00e4mme, jos emme anna kasvutilaa omalle avaruudellemme. Juuri sin\u00e4 voit t\u00e4n\u00e4\u00e4n olla avaruus sille ihmiselle, jonka t\u00e4n\u00e4\u00e4n kohtaat. H\u00e4n on t\u00e4hti, sin\u00e4 olet avaruus, j\u00e4rjestys on t\u00e4m\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Esa Saarinen, tuo kukoistuksen puolesta puhuva v\u00e4sym\u00e4t\u00f6n saarnamies, uljas filosofimme tuossa \u00e4sken muistuttikin, ettei kaikkea pit\u00e4isi alistaa latistusmankeliin vaan tilaa olisi annettava juuri kukoistukselle. Jos sin\u00e4 nyyhkyt\u00e4t, toisetkin alkavat kohta nyyhkytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja jos sin\u00e4 kukoistat, l\u00e4heisesikin alkavat kohta kukoistamaan. N\u00e4ink\u00f6 yksinkertaista? Kuitenkin ehk\u00e4 totta. Jokaiseen vuorovaikutukseen voisi kuulua tunne mestareiden kohtaamisesta. Sin\u00e4 olet arvokas. Nyt tapahtuu jotakin ainutkertaista ja merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, valot p\u00e4\u00e4lle, sill\u00e4 sin\u00e4 olet t\u00e4hti.<\/p>\n\n\n\n
Todelliset sankarit el\u00e4v\u00e4tkin arjessa, he eiv\u00e4t l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina viihdy formularadoilla. El\u00e4m\u00e4n merkitys punnitaan tarkimmin l\u00e4hipiiriss\u00e4, siin\u00e4 miten arvostat sit\u00e4, jonka t\u00e4n\u00e4\u00e4n kohtaat. Kaamos ei alkuunkaan ole pelottavan pime\u00e4\u00e4, jos muistat sytytt\u00e4\u00e4 kiitoratasi valot. Saarinen vertaa yksil\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4 pensaspaloon, jota ymp\u00e4rill\u00e4 laahustavat j\u00e4ykk\u00e4p\u00f6kkel\u00f6t yritt\u00e4v\u00e4t viimeisill\u00e4 voimillaan sammuttaa. Ei hengenpaloa pit\u00e4isi suinkaan sammuttaa vaan p\u00e4invastoin, ota bensaletku k\u00e4teen ja anna el\u00e4m\u00e4n roihuta. Jos pilke silm\u00e4kulmassa ja tuli syd\u00e4mess\u00e4 sytyt\u00e4t intohimon, el\u00e4m\u00e4 alkaa maistua. ”Rasitusliuku” on k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4 ”kukoistuskierteeksi.”<\/p>\n\n\n\n
Evankeliumeiden valossa Jeesus n\u00e4ytt\u00e4ytyy todellisena arjensankarina, megat\u00e4hten\u00e4. Esa Saarinenkin ihmettee sit\u00e4, miksi annamme uskonel\u00e4m\u00e4mme ja uskonnollisen kulttuurimme n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4<\/p>\n\n\n\n
ulosp\u00e4in niin latteana? Eih\u00e4n Jeesuskaan ollut mik\u00e4\u00e4n lattea kaveri, kaukana siit\u00e4. Miksi t\u00e4m\u00e4 kosminen ilo, el\u00e4m\u00e4n roihu ja palo kuitenkin niin harvoin p\u00e4\u00e4sev\u00e4t syttym\u00e4\u00e4n meiss\u00e4? Miksi t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kaamoksessa laahustamme, useimmiten jarrutamme? Miksi mieluummin ajamme sammutetuin lyhdyin tai enint\u00e4\u00e4n puolivaloilla?<\/p>\n\n\n\n
Miksi ilosanoma liian harvoin p\u00e4\u00e4see meit\u00e4 innoittamaan, vaikka juuri t\u00e4t\u00e4 ilon t\u00e4hte\u00e4 ja innostuksen kipin\u00e4\u00e4 kuitenkin eniten kaipaamme ja tarvitsemme?<\/p>\n\n\n\n
Nyt kirkkovuoden loppusuoralla ajetaan Mika H\u00e4kkist\u00e4kin lujemmin. Tuomiosunnuntaita ei kutsuta Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi tai ikuisuuden sunnuntaiksi sattumalta Nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n saadaan jotakin sellaista mik\u00e4 kest\u00e4\u00e4, mik\u00e4 ei ikin\u00e4 lakkaa olemasta. Taivas kirkastaa t\u00e4m\u00e4n arkisen el\u00e4m\u00e4n arvon, sin\u00e4 olet suunnattoman arvokas, ainutkertainen, sin\u00e4 olet upea. S\u00e4teile ja kukoista, anna palaa, t\u00e4hti on syttynyt taivaalla.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 18.11.1999 Siin\u00e4 tuijotin aamuviiden uinnillani tuulisen laiturin nokassa it\u00e4iselle taivaalle, n\u00e4kyisik\u00f6 t\u00e4hte\u00e4. Oli luvattu leonidiparvia ja meteorisadetta paremman p\u00e4\u00e4lle, toivomuksenkin olin varannut valmiiksi. Mutta yhdenk\u00e4\u00e4n t\u00e4hden lentoa ei pilviverho paljastanut. Oli siis j\u00e4lleen turvauduttava Mika H\u00e4kkiseen, t\u00e4h\u00e4n supernovaamme, joka vihdoin It\u00e4-Euroopan markkinointikiertueeltaan oli ehtinyt poikkeamaan t\u00e4nne koti-Suomeen asti. Pari viikkoa sitten olin Mikan … <\/p>\n