Kolumni 2.12.1999<\/p>\n\n\n\n
Italialainen laatulehti La Repubblica julkaisi taannoin p\u00e4\u00e4kirjoituksessaan ylistyslaulun Suomelle. Suomen h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4 luonto kirkkaine j\u00e4rvineen, humisevine metsineen, eksoottisine talvisumuineen, vaihtelevine vuodenaikoineen, kaikki t\u00e4m\u00e4 meille tavanomainen saattaa etel\u00e4eurooppalaisessa nostattaa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 ihastusta. Meill\u00e4 on tilaa, rauhaa, hiljaisuutta ja luonnon puhtautta, kaikkea sit\u00e4 mink\u00e4 puutteesta monet muut k\u00e4rsiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
La Repubblica aplodeerasi Suomelle siksi, ett\u00e4 syrj\u00e4isest\u00e4 asemastamme huolimatta olemme polkaisseet Euroopan k\u00e4rkeen. Meit\u00e4 ei periferia pelota vaan olemme monia edell\u00e4. Kylm\u00e4nsodan j\u00e4lkeinen Suomi on pessyt kasvonsa. Kun viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten rakas vihollisemme Rutosi suhtautui meihin isonveljen ylemmyydell\u00e4, nyt ruotsalaisetkin joutuvat ottamaan oppia meist\u00e4 ja katsomaan tarkkaan miten raivaamme tiet\u00e4 Euroopalle. La Repubblica kutsui t\u00e4t\u00e4 suomalaista tarmoa nimell\u00e4 Effeto Finlandia eli Suomi-ilmi\u00f6. Suomalainen euroopparakkaus on nykyhetken suomettumista: nyt kauppa k\u00e4y, yritykset onnistuvat, kulttuuri kukoistaa, el\u00e4m\u00e4 elpyy. Effeto Finlandia tarkoittaa, ett\u00e4 Suomi on dynaaminen, itsen\u00e4inen, tarvittaessamy\u00f6s sitke\u00e4 ja spontaani. Finland, ”maan \u00e4\u00e4ri”, ei en\u00e4\u00e4 ole \u00e4\u00e4ri vaan m\u00e4\u00e4r\u00e4 ja p\u00e4\u00e4. Olemme j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 matkalla uuteen. Suomen sormi mittaa Euroopan pulssia k\u00e4si syd\u00e4mell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Itsen\u00e4isyysjuhla haastaa parhaat puolemme eloon. Kielelt\u00e4mme ja geeneilt\u00e4mme emme ole skandinaaveja emmek\u00e4 slaaveja vaan suomalais-ugrilaista heimoa. Enemm\u00e4n kuin miljoona vuotta maamme oli paksun j\u00e4\u00e4kerroksen alla. J\u00e4\u00e4kauden puristamat harjut ja j\u00e4rvet ovat nyt ylpeytemme. 3000 vuotta sitten ponnistimme Volgan ja Uralin alueelta Baltiaan ja tuhat vuotta my\u00f6hemmin nykyisille aloillemme. Id\u00e4n ja l\u00e4nnen rajana olemme tottuneet v\u00e4liin taipumaan ja tappelemaan ja sitten taas toipumaan. Se mit\u00e4 kutsumme suomalaisuudeksi on monituhantisen kamppailun tulosta, luovuttamatonta ainutlaatuisuutta, sopeutuvaa per\u00e4\u00e4nantamattomuutta. T\u00e4t\u00e4 ominaislaatua ei tarvitse lukea la Repubblicasta, sen jokainen suomalainen tuntee nahoissaan aina kun uskaltaa laskeutua sielunsa syvimpiin sy\u00f6vereihin.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4 itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muistamme kiitollisuudella Antti Chydeniusta, jonka kuva komeilee tuhatlappusessamme. Vaikka papin naama loistaa isossa rahassa ja vaikka h\u00e4n on liberalismin suomalainen is\u00e4, talousmies parhaasta p\u00e4\u00e4st\u00e4, h\u00e4n on ennen muuta pappi, kirkkoherra ja l\u00e4\u00e4ninrovasti. H\u00e4n oli suomalaisen hyvinvoinnin puolustaja, heikoimpien puolestapuhuja, oikeudenmukaisuuden ajaja. Chydenius n\u00e4ki globalisaation vapauttavana haasteena. Yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ei pid\u00e4 ulosmitata toisilta, vaan se on jaettava, annettava toinen toisellemme.<\/p>\n\n\n\n
Suomalaisuuden parhaisiin puoliin 1999\/2000 kuuluu halu avata peli ahdasta kansallisuusajatusta laajemmalle. Vaikka sijaitsemme maapallon katolla, monipolvinen, rosoinen menneisyytemme antaa meille valmiuden ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 globaalisuutta. Kollegani Mikko Heikka sanoo uudessa kirjassaan Paratiisi ajattelee meiss\u00e4, ett\u00e4 eksyminen on parasta mik\u00e4 ihmist\u00e4 voi kohdata – kunhan vain on rohkeutta. Harhailu on kasvattanut meid\u00e4t selviytyjiksi.<\/p>\n\n\n\n
Mikko Heikalla saattaa olla Antti Chydeniuksen \u00e4\u00e4nenpainoja, kun h\u00e4n vaatii kansallisuuteen ankkuroituneita arvoja kulkemaan rohkeammin globaalisuutta kohden. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 uutta sanaa ”glokaali” mik\u00e4 tarkoittaa paikallisuuden ja kaiken kattavuuden saumatonta yhdist\u00e4mist\u00e4. Paras keino ajaa paikallisia asioita on ajatella globaalisti. Glokaalisuus on sit\u00e4, ett\u00e4 lokaalinen alkaa toimia globaalin puitteissa. Uusi Eurooppamme on t\u00e4t\u00e4. Uusi Suomemme on t\u00e4t\u00e4. Lokaali voi toimia vain globaalin puitteissa.<\/p>\n\n\n\n
Vapaan Suomen siniristi j\u00e4isess\u00e4 lipputangossa on rohkeuden viesti maailmalle. Vapautta ei koskaan mik\u00e4\u00e4n voi voittaa. Vapauden kaipuuta ei mik\u00e4\u00e4n koskaan voi tukahduttaa. Vain sellainen ihminen ja sellainen kansa, joka tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 se tahtoo, voi tuntea olevansa vapaa.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n\n\n\n
.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kolumni 2.12.1999 Italialainen laatulehti La Repubblica julkaisi taannoin p\u00e4\u00e4kirjoituksessaan ylistyslaulun Suomelle. Suomen h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4 luonto kirkkaine j\u00e4rvineen, humisevine metsineen, eksoottisine talvisumuineen, vaihtelevine vuodenaikoineen, kaikki t\u00e4m\u00e4 meille tavanomainen saattaa etel\u00e4eurooppalaisessa nostattaa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 ihastusta. Meill\u00e4 on tilaa, rauhaa, hiljaisuutta ja luonnon puhtautta, kaikkea sit\u00e4 mink\u00e4 puutteesta monet muut k\u00e4rsiv\u00e4t. La Repubblica aplodeerasi Suomelle siksi, ett\u00e4 syrj\u00e4isest\u00e4 asemastamme huolimatta … <\/p>\n