Papin puntari 9.12.1999<\/p>\n\n\n\n
Arvasin v\u00e4\u00e4rin. Py\u00f6rittelin mieless\u00e4ni Antti Hyry\u00e4, Jari Tervoa ja Veronica Pimenoffia, mutta Finlandia palkinnon sai(kin) Kristina Carlsson. Onnittelut Kristinalle! My\u00f6s Erkki Liikasen<\/p>\n\n\n\n
valitsijan silm\u00e4 nousee nyt uuteen valoon. Kristina Carlssonin Maan \u00e4\u00e4reen paljastaa samalla komissaarimme makutottumuksia. Mit\u00e4 miettii mies Brysseliss\u00e4? Mink\u00e4lainen on maailmanmiehen maku? Kunhan t\u00e4st\u00e4 eh\u00e4t\u00e4n Maan \u00e4\u00e4reen, kerron oitis, olisiko Carlssonista t\u00e4m\u00e4n joulun lahjaksi.<\/p>\n\n\n\n
Jermu Laine asetti Kanava-lehdess\u00e4 Mikko Heikan kirjan Paratiisi ajattelee meiss\u00e4 my\u00f6s uuteen valoon. Jermu Laineella paratiisi ja k\u00e4\u00e4rme vaihtavat vaivihkaa paikkaa – paratiisin sijasta meiss\u00e4 alkaakin ajatella k\u00e4\u00e4rme. Niink\u00f6? Laineen kritiikki osoittaa miten vaikea on punnita ajatusta. Mit\u00e4 painavampi ajatus, sit\u00e4 suurempi vaara pyll\u00e4ytt\u00e4\u00e4 koko kuorma katolleen. Mikko Heikka heitt\u00e4\u00e4 Jermu Laineen liukum\u00e4ess\u00e4 niin komeaa kuperkeikkaa, ett\u00e4 sivullistakin ihan puistattaa. Ket\u00e4 uskoa?<\/p>\n\n\n\n
Heikan Paratiisi-kirja tarjosi minulle niin syv\u00e4\u00e4 intellektuaalista nautintoa, ettei sit\u00e4 tunnetta Jermu Lainekaan laula suohon. Iloitsen tuomiorovastimme ajatuksen juoksusta my\u00f6s hivenen ylpe\u00e4n\u00e4. On meill\u00e4 sent\u00e4\u00e4n ajattelevia(kin) pappeja. Koska kirkollisissa vaaleissa yleens\u00e4 menestyv\u00e4t parhaiten keskinkertaisuudet, voi lukemansa perusteella Heikalle suositella aloillaan pysymist\u00e4. Heikka taitaa olla liian viisas tullakseen valituksi kohta perustettavan uuden hiippakunnan piispaksi. Koska presidenttipelikin on muuttumassa kirkollisvaalien tapaiseksi \u00e4lytt\u00f6m\u00e4ksi meuhkaamiseksi, tulemme varmasti n\u00e4in\u00e4 viikkoina n\u00e4kem\u00e4\u00e4n tavallista pirullisemman pressarallin. Henkil\u00f6vaaleissahan pirun tiedet\u00e4\u00e4n olevaan ahkerimmillaan.<\/p>\n\n\n\n
Mikko Heikan suora selk\u00e4 ja kirkas ajatus ihastuttavat. Aivan kuten Laila Hietamiehen n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Mannerheimin k\u00e4tketty el\u00e4m\u00e4, marsalkka pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pystyss\u00e4 kaikissa tilanteissa. Mannerheim ei siet\u00e4nyt jahkailijoita eik\u00e4 ahdasmielisyytt\u00e4 sen paremmin kuin sivistym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4k\u00e4\u00e4n. Mutta aina h\u00e4n s\u00e4ilytti tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tyylins\u00e4 ja piti omat salaisuutensa kauniisti ominaan. On asioita, jotka on hyv\u00e4 jakaa l\u00e4heistens\u00e4 kanssa, ja on niit\u00e4 joista ei kerrota kenellek\u00e4\u00e4n. Sen tiesi Mannerheim.<\/p>\n\n\n\n
Mikko Heikka innostaa meit\u00e4 olemaan l\u00e4sn\u00e4 toisillemme. H\u00e4n kertoo j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n tarinan Howard Hughesista, miehest\u00e4 jonka unelmat t\u00e4yttyiv\u00e4t. Hughesista tuli maailman rikkain mies, taitavin lent\u00e4j\u00e4 ja suurin tuottaja. Teknologia ja teollisuus nostatti h\u00e4net lopulta maailman huipulle ja omistamansa pilvenpiirt\u00e4j\u00e4n ylimp\u00e4\u00e4n kerrokseen. H\u00e4n linnoittautui sinne ja piti maailmaa pilkkanaan.<\/p>\n\n\n\n
Hughesin pilvenpiirt\u00e4j\u00e4ss\u00e4 kaikki odottivat mestarinsa yhteydenottoa. Kuvankauniit naiset haaremissaan janosivat ottajaansa. Alhaalla odotti limousine kuljettajineen ja lentokent\u00e4ll\u00e4 yksityiskone pilotteineen. Kaikki oli valmiina mihin tahansa, mutta Hughes ei astunut ulos pime\u00e4st\u00e4 huoneestaan. H\u00e4n eli itse hankkimiensa aarteiden keskell\u00e4, tapahtumien keskipisteess\u00e4 ja oli t\u00e4ss\u00e4 kaikessa fyysisesti l\u00e4sn\u00e4, mutta kuitenkin kokonaan poissaolevana. H\u00e4n ei avautunut kenellek\u00e4\u00e4n, ei asettunut vuorovaikutukseen yhdenk\u00e4\u00e4n ihmisen kanssa, kaikki odottivat, mutta l\u00e4sn\u00e4olevanakin h\u00e4n oli poissa.<\/p>\n\n\n\n
Onko t\u00e4m\u00e4 poissaolevan l\u00e4sn\u00e4olo meid\u00e4n ajallemme ominaista? J\u00e4lkimoderni aika on takana, t\u00e4ll\u00e4 uudella ajallamme ei viel\u00e4 ole edes nime\u00e4. Vaikka aikaamme on eh\u00e4tetty syytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jo liiallisesta idealismista, eh\u00e4t\u00e4n kaiken uhallakin paljastamaan mit\u00e4 eniten odotamme. Emmek\u00f6 sittenkin eniten kaipaa l\u00e4mp\u00f6\u00e4, yhteytt\u00e4, kosketusta, l\u00e4heisyytt\u00e4, toisen arvostusta? Valtakunnan uutisvuotaja numero kaksi, Jari Tervo ei menestynyt Finlandia-kilvassa, mutta kirjassaan Minun sukuni tarina h\u00e4n yllytt\u00e4\u00e4 tutkimaan juuri n\u00e4it\u00e4 l\u00e4hisuhteita. Vaikka sukunsa tutkiminen on aina loikka pime\u00e4\u00e4n, sit\u00e4 kautta voi avautua jotakin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, uutta ja innostavaa. Vaikka ihmissuhteisiimme turhan usein kuuluu turhanp\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 kruusailua ja valpasta sievistely\u00e4, sittenkin kannattaa etsi\u00e4 el\u00e4m\u00e4n parempaa puolta, aitoa ihmisyytt\u00e4 ja uskallusta. Siihenh\u00e4n joulunalus, sen tulet, valot ja valmistelut meit\u00e4 yllytt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4\u00e4 pystyyn, juhla l\u00e4hestyy.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 9.12.1999 Arvasin v\u00e4\u00e4rin. Py\u00f6rittelin mieless\u00e4ni Antti Hyry\u00e4, Jari Tervoa ja Veronica Pimenoffia, mutta Finlandia palkinnon sai(kin) Kristina Carlsson. Onnittelut Kristinalle! My\u00f6s Erkki Liikasen valitsijan silm\u00e4 nousee nyt uuteen valoon. Kristina Carlssonin Maan \u00e4\u00e4reen paljastaa samalla komissaarimme makutottumuksia. Mit\u00e4 miettii mies Brysseliss\u00e4? Mink\u00e4lainen on maailmanmiehen maku? Kunhan t\u00e4st\u00e4 eh\u00e4t\u00e4n Maan \u00e4\u00e4reen, kerron oitis, olisiko … <\/p>\n