Papin puntari 22.12.1999<\/p>\n\n\n\n
Joulun syvin yll\u00e4tys piilee siin\u00e4, ett\u00e4 Jumala laskeutuu niin alas. Vaikka me harmonisoimme el\u00e4m\u00e4\u00e4, tavoittelemme keskinkertaisuutta, ihailemme ylh\u00e4ist\u00e4, korkeaa ja uljasta, Jumala antaakin piutpaut kaikelle t\u00e4lle korkealle ja yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t laskeutumalla alhaistakin alemmaksi. H\u00e4n ei synny vain tavallisen, keskinkertaisen el\u00e4m\u00e4n keskelle talliin eli el\u00e4inten suojaan, kuten me mieluusti asian ilmaisemme, vaan viel\u00e4 paljon syvemm\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
Koska ei ollut sijaa majatalossa, Marian ja Joosefin oli etsitt\u00e4v\u00e4 poikkeuksellinen majapaikka, josta sitten tuli synnytyshuone. Jumala syntyy siis poikkeustilaan, tavallisuudesta poikkeavaan, mutta huomatkaa mihin suuntaan poikkeavaan. Ei tavallista keskinkertaisempaan, ei tavallista hienompaan tai korkeampaan vaan tavallista alhaisempaan, syvemp\u00e4\u00e4n, karumpaan ja yksinkertaisempaan. Jumala syntyy tallin hajuun ja l\u00f6yhk\u00e4\u00e4n. Jumala asettuu alas poikkeus-, h\u00e4lytys- ja sotatilaan.<\/p>\n\n\n\n
Joulu on syvimm\u00e4n yll\u00e4tyksen juhla, koska Jumala toimii alusta l\u00e4htien t\u00e4ysin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti. H\u00e4n ei suostu keskinkertaisuuteemme, h\u00e4n ei pukeudu keskiluokkaisuuden unelmiimme vaan h\u00e4n laskeutuu alas rappioon ja tappioon, pime\u00e4\u00e4n, kaaokseen ja kuolemaan. H\u00e4n tulee sinne miss\u00e4 musta taivas iskee salamoita, miss\u00e4 miekka kolisee miekkaa vasten, miss\u00e4 viinan ja veren huurut sekoittuvat. H\u00e4n tulee sinne mist\u00e4 kaikkinainen hilpeys on kaukana, sinne miss\u00e4 ainoana toivona on muutos. Ollaan niin pohjalla, ett\u00e4 pienkin muutos voi olla vain muutosta parempaan.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4t\u00e4k\u00f6 siis on joulu? Olemmeko k\u00e4sitt\u00e4neet t\u00e4m\u00e4n juhlan kokonaan v\u00e4\u00e4rin ripustamalla namujamme sinne t\u00e4nne, raaputtamalla kultakyn\u00e4ll\u00e4 osoitetta lahjapakettiemme pintaan, laulamalla kauneimpia laulujamme, tavoittelemalla lapsuuden joulujamme ja siihen liittyv\u00e4\u00e4 herkk\u00e4\u00e4 ja kaunista?<\/p>\n\n\n\n
Emme toki. Jouluun kuuluu my\u00f6s sen romanttinen puoli. Perinnejoulua tarvitaan. Jouluhimmelit,-<\/p>\n\n\n\n
kalenterit ,-kirkot, -kukat, -kuvaelmat, -kynttil\u00e4t, -laulut, -legendat, -lyhteet, -oljet, -koristeet,-rauhat, -tontut, -t\u00e4hdet, -ynn\u00e4 muut, kaikki n\u00e4m\u00e4 on pantava tanssimaan, jouluille on annettava vauhtia. Mutta silti joulun olemukseen kuuluu se mill\u00e4 Paavo Haavikon tekstiss\u00e4 Novgorodin kauppias opettaa karhuksi pukeutunutta Ratsumiest\u00e4: ”Ei liian iloinen laula hyvin, eik\u00e4 surullinen. Ei hyvin iloinen tanssi hyvin. Eik\u00e4 surullinen. \u00c4l\u00e4 pid\u00e4 kiirett\u00e4. \u00c4l\u00e4k\u00e4 hidastele.”<\/p>\n\n\n\n
Joulu luo Haavikon tekstin lailla uutta huumoria, sek\u00e4 kepe\u00e4t\u00e4 ett\u00e4 vakavan rehev\u00e4\u00e4. Siit\u00e4 ei puutu ironiaa, eik\u00e4 satiiria. Ei siit\u00e4 puutu el\u00e4m\u00e4n helpppous eik\u00e4 kuorma. Kun joulu k\u00e4y kohti, siit\u00e4 l\u00f6ytyy jokaisen el\u00e4m\u00e4ntilanteeseen se mit\u00e4 puuttuu. Eniten joulusta ammentaa se, jolta puuttuu kaikki, jolla ei itsess\u00e4\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Latinakielinen sana decadentia tarkoittaa surkeutta, dekadenssia, sit\u00e4 ett\u00e4 on tippunut ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ja sen arvot ovat rapisseet. Sana decadere tarkoittaa pois putoamista, alas tulemista – rappiota. Ajankohtaan kuuluvasti juuri t\u00e4t\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kutsua jouluksi. Jumala tulee alas pimeyteemme, syntyy kaltaiseksemme. Viett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 joulua l\u00f6yd\u00e4mme uusia puolia itsest\u00e4mme: ”Valo loistaa pimeydess\u00e4, pimeys ei ole saanut sit\u00e4 valtaansa.” Jumala ei tarkoita ottamista vaan sen vastakohtaa: Jumala on yht\u00e4 kuin antaa kaikkensa. H\u00e4n lahjoittaa Jeesuksessa pelastuksen, uuden el\u00e4m\u00e4n. Siksi joululahja on enemm\u00e4n kuin esine. Siihen liittyy antajasta tarttuva rakkauden henki. Joulunlahja on miltei pyh\u00e4, koska siin\u00e4 on jotakin itse\u00e4mme koskevaa ja samalla jumalallista, koskettavaa.<\/p>\n\n\n\n
Joulu on kuin rappiontila, dekadenssi. Se on kuin el\u00e4m\u00e4n v\u00e4litila, jossa entinen ei p\u00e4de, mutta mit\u00e4\u00e4n uutta ei viel\u00e4 ole tilalla. Ennenkuin maailman suurin ihme koittaa, Jumala tulee minun tyhjyyteeni ja kurjuuteeni ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni itsell\u00e4\u00e4n. Jumala on todellisesti l\u00e4sn\u00e4. H\u00e4n ei synnyt\u00e4 uutta filosofiaa, uutta ajatusta, uutta rakennetta, vaan h\u00e4n itse syntyy ihmiseksi. H\u00e4n itse tulee minun el\u00e4m\u00e4ni pelastajaksi. Sit\u00e4 on joulu. Iloitkaamme ja riemuitkaamme siit\u00e4. Jumala on kanssamme. Viett\u00e4k\u00e4\u00e4mme juhlaa.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 22.12.1999 Joulun syvin yll\u00e4tys piilee siin\u00e4, ett\u00e4 Jumala laskeutuu niin alas. Vaikka me harmonisoimme el\u00e4m\u00e4\u00e4, tavoittelemme keskinkertaisuutta, ihailemme ylh\u00e4ist\u00e4, korkeaa ja uljasta, Jumala antaakin piutpaut kaikelle t\u00e4lle korkealle ja yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t laskeutumalla alhaistakin alemmaksi. H\u00e4n ei synny vain tavallisen, keskinkertaisen el\u00e4m\u00e4n keskelle talliin eli el\u00e4inten suojaan, kuten me mieluusti asian ilmaisemme, vaan viel\u00e4 … <\/p>\n