Papin puntari 2.1.1998<\/p>\n\n\n\n
Joulun lahjakirjoista p\u00e4\u00e4sin maistelemaan t\u00e4n\u00e4 vuonna my\u00f6s murreherkkuja. Helsinkil\u00e4isyst\u00e4v\u00e4ni lahjoitti Stadin slangisanakirjan kai vihjatakseen, ettei p\u00e4\u00e4kaupunki p\u00e4\u00e4sisi ”maalaispapilta” kokonaan unohtumaan. Savon kielen sanakirja Tavvoo savvoo oli luonnollinen lahja ex-enonkoskelaiselle, joka kaiken uhallakin yritt\u00e4\u00e4 vaalia syntym\u00e4paikkansa murretta t\u00e4ss\u00e4 englanninkielistyv\u00e4ss\u00e4 mediamaailmassa. It\u00e4uusmaalaisen on muutenkin hy\u00f6dyllist\u00e4 havaita miten maa Helsingist\u00e4 ja Savosta katsottuna makaa.<\/p>\n\n\n\n
Kun helsinkil\u00e4ispoika ”skridaa, skulaa futista, sungaa ja flaidaa”, niin savolainen se ”luisteloo, potkii palloo, lauloo lurrauttaa ja v\u00e4lil\u00e4 v\u00e4h\u00e4n tapella nujjuutaekii.” Suomeksi sama poika ” luistelee, pelaa jalkapalloa, laulaa ja tappelee.”<\/p>\n\n\n\n
Sosiaalinen yhteydenpito kaipaa vapauttavaa huumoria ja taistelevaa satiiria. Komiikka ja ironia tarjoaa kevyemm\u00e4n tien raskaiden tunteiden ilmaisemiselle. Ei klovnimainen leikkisyys, hulluttelu ja pelleily saisi j\u00e4\u00e4d\u00e4 yksin savolaisten ominaisuudeksi, niin suuri on aidon yhteydenpidon ja vapauttavan naurun kaipuu yhdentyv\u00e4ss\u00e4 maailmassamme. Nauru pident\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4, tsoukkailemalla jaksamme paremmin.<\/p>\n\n\n\n
Kieli paljastaa miten paljon sied\u00e4mme erilaisuutta, miten rikkaasti osaamme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sanallisen ilmaisun tarjoamia mahdollisuuksia ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmaisun eri vivahteita. Pohjalaisen suuri suu tunnetaan laajalti. Mutta savolainen ja karjalainen sukkela aitous on erityisen kaivattua vientitavaraa maailmanmarkkinoilla. Jotta maailma kehittyisi tarvitaan el\u00e4v\u00e4\u00e4 kielt\u00e4 ja taipuisaa luonnetta.<\/p>\n\n\n\n
Kehittynyt leikinlasku ei luonnu, jos ei kykene n\u00e4kem\u00e4\u00e4n asioita monitasoisena. Tosikon el\u00e4m\u00e4\u00e4n mahtuu usein vain yksi asia, yksi paikkakunta ja yhdenlaiset yst\u00e4v\u00e4t. Saamieni sanakirjojen perustella voisi luulla, ett\u00e4 tosikot viihtyv\u00e4t huonosti ainakin stadilaisessa ja savolaisessa maisemassa.<\/p>\n\n\n\n
Mutta tarvitaanhan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 totisia torvensoittajiakin ja tietysti heill\u00e4kin pit\u00e4\u00e4 olla omat alueensa ja maakuntansa. Britannian p\u00e4\u00e4ministerin Lloyd Georgen kerrotaan kerran eksyneen automatkallaan. Pohjois-Walesin vuoristossa seikkaillessaan h\u00e4n pys\u00e4ytti ohikulkijan ja tiedusteli olinpaikkaansa. Kulkijan vastaus oli lyhyt: ”Olette autossa.” Tuolloin p\u00e4\u00e4ministeri kertoi oivaltaneensa mink\u00e4lainen on oikea parlamenttivastaus. Vastauksen pit\u00e4\u00e4 olla tosi, sen on oltava lyhyt, eik\u00e4 se saa paljastaa kysyj\u00e4lle mit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei jo entuudestaan tied\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vuoden vanhetessa alamme saada vastauksia salaisuuksiimme. Monet vastaukset tulevat kysym\u00e4\u00e4n huumorintajua, sill\u00e4 useimmat saamistamme ovat Lloyd Georgen saaman kaltaisia. H\u00e4din tuskin tied\u00e4mme miss\u00e4 nyt olemme, tulevaisuus antaa aiheita monenlaisille arvailuille. Ajan laineet ovat loivat. Viisikymment\u00e4 vuotta on kulttuurin tai kansan kehityksess\u00e4 lyhyt jakso. El\u00e4m\u00e4n mannerlaatat loksahtelevat kiusallisen hitaasti. Mutta muutokset kysyv\u00e4tkin usein aikaa.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on mieliala, asenne. Miten otamme vastaan uuden, m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tulevaisuuttamme. Porvoon kaupungin uudenvuodenvastaanotolla jotkut naureskelivat sille, ett\u00e4 loviisalaiset suhtautuvat aivan liian toiveikkaasti tulevaisuuteensa siin\u00e4 taloudellisessa tilanteessa miss\u00e4 nyt ollaan. Panin hanttiin. Mit\u00e4 vaikeampi tilanne on, sit\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isemmin uusi usko ja rohkeus on nostettava pintaan. Onneksi meilt\u00e4 ei t\u00e4t\u00e4 asennetta puutu.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4ymme rohkeasti uuteen aikaan ja toivotamme onnea toisillemme ja uudelle vuodelle 1998.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 2.1.1998 Joulun lahjakirjoista p\u00e4\u00e4sin maistelemaan t\u00e4n\u00e4 vuonna my\u00f6s murreherkkuja. Helsinkil\u00e4isyst\u00e4v\u00e4ni lahjoitti Stadin slangisanakirjan kai vihjatakseen, ettei p\u00e4\u00e4kaupunki p\u00e4\u00e4sisi ”maalaispapilta” kokonaan unohtumaan. Savon kielen sanakirja Tavvoo savvoo oli luonnollinen lahja ex-enonkoskelaiselle, joka kaiken uhallakin yritt\u00e4\u00e4 vaalia syntym\u00e4paikkansa murretta t\u00e4ss\u00e4 englanninkielistyv\u00e4ss\u00e4 mediamaailmassa. It\u00e4uusmaalaisen on muutenkin hy\u00f6dyllist\u00e4 havaita miten maa Helsingist\u00e4 ja Savosta katsottuna makaa. Kun … <\/p>\n