Papin puntari 16.4.1998<\/p>\n\n\n\n
Antiikin tarinat ovat muodissa. Vuosisadasta toiseen el\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rytmittyv\u00e4n j\u00e4nnittt\u00e4v\u00e4sti siten, ett\u00e4 vanhat asiat pulpahtavat aikajaoin pintaan. Johtuneeko siit\u00e4, ett\u00e4 maailman kirjat ovat nyt niin pahasti sekaisin ja vanha kunnon Eurooppakin niin kadoksissa, ett\u00e4 on pakko hakeutua sisvistyksemme juurille. Nyt ammenetaan antiikista.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4skett\u00e4in ilmestynyt Arto Kivim\u00e4en kokoelma Carpe diem sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 latinankielisi\u00e4 lauseita, jotka aikojen my\u00f6t\u00e4 ovat hioutuneet eurooppalaisen ihmisen ajatuksiksi ja toiminnaksi. Kivim\u00e4ki tarjoilee suomalaiselle lukijalle vankkoja klassikkoja. Vanhat yst\u00e4v\u00e4mme Cicero ja Seneca ovat proosan aatelia. Runoilijoista Vergilius, Horatius ja Ovidius nousevat sitaattip\u00f6rssin k\u00e4rkeen. Plautus ja Syrus edustavat draamaa yhdes\u00e4\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n tunnetun mutta ei lainkaan v\u00e4h\u00e4isen Publius Syruksen kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Otan pari esimerkki\u00e4. Kohta koittavan hyv\u00e4n paimenen sunnuntain p\u00e4\u00e4llekirjoitukseksi voisi panna Jeesuksen sanan Ego sum pastor bonus (=Min\u00e4 olen hyv\u00e4 paimen). Lause on Raamatun vanhasta latinannoksesta Vulgatasta. Joidenkin kauppaketjujen liikeideaan saattaa kuulua bonusten ker\u00e4\u00e4minen. Kun kasvatamme bonusta, ker\u00e4\u00e4mme itsellemme sananmukaisesti hyv\u00e4\u00e4. Hyv\u00e4 paimen (pastor bonus) , jota erityisesti papin tulisi olla, edustaa siis parasta hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Toinen latinankielinen viisaus ”Humanus est deridere vitam quam deplorare ” (=Inhimillisemp\u00e4\u00e4 on nauraa el\u00e4m\u00e4lle kuin surra) ohjaa rentouteen. El\u00e4m\u00e4\u00e4n tulisi suhtautua sen verran kevyesti, ett\u00e4 voi naureskella tai suorastaan ilkkua pikemminkin kuin j\u00e4\u00e4d\u00e4 aina vain valittamaan. Alituinen j\u00e4ngert\u00e4minen on kuluttavaa ja raskasta, parempi olisi ottaa hieman rennommin hymyss\u00e4 suin, neuvoo t\u00e4m\u00e4 viisaus.<\/p>\n\n\n\n
Antiikin pikku tarina ihannoi yhteisty\u00f6t\u00e4 ja muistuttaa miten yhteispelill\u00e4 kaikki sujuu. Tarinan kertoja on Menenius Agrippa. Ruumiin eri j\u00e4senet olivat kateellisia vatsalle. Niiden mielest\u00e4 vatsa p\u00e4\u00e4si aina v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 kuin jalat, k\u00e4det, silm\u00e4t, korvat tai hampaat. Vatsa vai oli ja otti vastaa mit\u00e4 muut sille tuottivat.<\/p>\n\n\n\n
Pit\u00e4\u00e4 olla silm\u00e4\u00e4, ett\u00e4 voi valita vaikkapa kaupasta oikeita ruokatavaroita. Korvalla kuulostellaan hyv\u00e4t tarjoukset, nen\u00e4ll\u00e4 haistellaan suotuisat tuulet. Jalat viev\u00e4t ensin pellolle tai kauppaan ruokaa hankkimaan, sitten ne kantavat vatsan p\u00f6yt\u00e4\u00e4n aterialle. K\u00e4sill\u00e4 valmistetaan ja sitten tarjoillaan. Hampaat jauhavat ravinnon. Mutta miten v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4seek\u00e4\u00e4n vatsa, ajattelivat muut ja ne tekiv\u00e4t kateellisina lakon.<\/p>\n\n\n\n
Jalat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 vieneet vatsaa p\u00f6yt\u00e4\u00e4n, k\u00e4det eiv\u00e4t nostaneet lusikkaa suuhun, hampaat eiv\u00e4t tehneet ty\u00f6t\u00e4\u00e4n, kaikki p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t lopettaa vatsan el\u00e4tt\u00e4misen. Mutta mit\u00e4 tapahtuikaan. Kohta koko ruumis alkoi surkastua, se kuihtui miltei olemattomiin.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ll\u00e4 kertomuksella Menenius Agrippa muistuttaa, ett\u00e4 samoin k\u00e4y yhteiskunnalle, Euroopalle, maailmalle, kaikki surkastuu, jos yhteistoiminta lakkaa. Yhteispelill\u00e4 kaikki sujuu. Ravitsevat j\u00e4senet tarvitsevat nauttivia j\u00e4seni\u00e4 ja nauttivat j\u00e4senet tarvitsevat ravitsevia j\u00e4seni\u00e4 Kaikki tarvitsevat toisiaan.<\/p>\n\n\n\n
Yhdistetyin voimin (viribus unitis) jaksetaan parhaiten.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 16.4.1998 Antiikin tarinat ovat muodissa. Vuosisadasta toiseen el\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rytmittyv\u00e4n j\u00e4nnittt\u00e4v\u00e4sti siten, ett\u00e4 vanhat asiat pulpahtavat aikajaoin pintaan. Johtuneeko siit\u00e4, ett\u00e4 maailman kirjat ovat nyt niin pahasti sekaisin ja vanha kunnon Eurooppakin niin kadoksissa, ett\u00e4 on pakko hakeutua sisvistyksemme juurille. Nyt ammenetaan antiikista. \u00c4skett\u00e4in ilmestynyt Arto Kivim\u00e4en kokoelma Carpe diem sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 latinankielisi\u00e4 lauseita, … <\/p>\n