Papin puntari 110698<\/p>\n\n\n\n
Jos ihmiset eiv\u00e4t tekisi asioita virallisten ennusteiden ja budjettien ohi, kehitys pys\u00e4htyisi. Vain uskaltautumalla virallisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekokoneiston ulkopuolelle, syntyy muutosta. Ilman uuden v\u00e4rin\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4 k\u00f6yhtyisi.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4h\u00e4n hullunrohkeuteen yllytti median toimitusjohtaja Markus Leikola kuulijoitaan yliopistolla. Edes maisteri ei voi hallita maailman kaikkia asioita, veisteli Leikola. Asioista on otettava selv\u00e4\u00e4 ja niit\u00e4 on ajettava. Maailmaa viime talvena ravistellut Martinin ja Schumannin kirja Globalisaatioloukku puolestaan laukoo, ett\u00e4 maailma on entist\u00e4 enemm\u00e4n muuttumassa illuusioksi. Politiikkakin on entist\u00e4 enemm\u00e4n kulissien ja illuusioiden luomista. Sodatkin ovat entist\u00e4 enemm\u00e4n etnispohjaisia sis\u00e4llissotia. 1930-luvun malliin maailma yhdistyy ja hajoaa samanaikaisesti. Rahalla mitaan kaikki.<\/p>\n\n\n\n
Virolainen tutkija Anu Milius Tartosta uskaltaa tunnustaa miten h\u00e4nen kotimmaassaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n moni asia on neuvostovallan j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4ntynyt huonompaan suuntaan. Anu Milius k\u00e4vi koulunsa ja yliopistonsa, perusti perheens\u00e4 ja teki el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 Neuvosto-Virossa. H\u00e4n teki tiedett\u00e4, k\u00e4vi teattereissa, osti kirjoja, viihtyi kasvavan perheens\u00e4 kanssa. Matkojakin h\u00e4n teki, vaikka suuren valtakunnan ulkopuolelle ei ollut p\u00e4\u00e4semist\u00e4. Mutta Viron itsen\u00e4isyydest\u00e4 (1991) alkoi alam\u00e4ki.<\/p>\n\n\n\n
Anu Milius kertoo miten neuvostoaikana palkka riitti moneen. Oli varaa ompeluttaa vaatteet ompelijalla, teatteriliput ja kirjat olivat halpoja. Oli varaa tilata kotiin nelj\u00e4kin sanomalehte\u00e4, aikakaus-, tiede- ja lastenlehti\u00e4. Kulttuurin harrastaminen ja tieteen tekeminen oli mutkatonta, ulkonaiseen toimeentuloon ei tarvinnut kinnitt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4huomiota.<\/p>\n\n\n\n
Mutta nyt. Kirjoja ei ole vara ostaa, teatteriliput ovat kalliita, ravintolassa ei ole varaa sy\u00f6d\u00e4. Nyt maailman maat ovat lento- tai laivamatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, mutta matkustamiseen ei yksinkertaisesti ole varaa. Nyt kaupat notkuvat tavaranpaljoudesta, mutta 1150 suomenmarkan palkka riit\u00e4\u00e4 h\u00e4dintuskin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mimp\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Rankinta on kuitenkin ep\u00e4varmuus. Tutkijan ty\u00f6suhde solmitaan vain vuodeksi kerrallaan. Ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi j\u00e4\u00e4minen tiet\u00e4isi vain 160 markkaa kuussa. Lakeja muutetaan tihe\u00e4\u00e4n. El\u00e4keik\u00e4 nousi \u00e4kki\u00e4 55 vuodesta 63 vuoteen. Alituinen rahapula ja ep\u00e4varmuus on synnytt\u00e4nyt pelkoa. Anu Miliuksen mukaan psyykkiset kuormat ovat sairastuttaneet lyhyess\u00e4 ajassa kansan.<\/p>\n\n\n\n
Rankinta on el\u00e4kel\u00e4isill\u00e4. Heid\u00e4n elinik\u00e4inen raadantansa ei p\u00e4\u00e4ttynytk\u00e4\u00e4n leppoisiin el\u00e4kel\u00e4isp\u00e4iviin. Nyt pit\u00e4\u00e4 tonkia roskiksia ja ker\u00e4t\u00e4 pulloja hekens\u00e4 pitimiksi. Kukaan ei ole en\u00e4\u00e4 kinnostunut n\u00e4ist\u00e4 ”hy\u00f6dytt\u00f6mist\u00e4” kansalaisista. Kovat arvot ovat astuneet voimaan pyhitt\u00e4m\u00e4\u00e4n keinot, tunnustaa Anu Milius.<\/p>\n\n\n\n
Suomessa olemme tottuneet t\u00e4h\u00e4n kovaan peliin. Mutta mink\u00e4lainen olisi Suomi, jos sosiaaliturvamme riisuttaisiin? Lyhyet ty\u00f6suhteet, matala palkkaus ja ik\u00e4rasismi yhdist\u00e4v\u00e4t meit\u00e4 jo virolaisiin sukulaisiimme. Onko Anu Miliuksella oltava kohtalotoverinsa my\u00f6s Suomessa? Mihin johtaa yksipuolinen tekniikan, talouden ja hy\u00f6dyn palvonta? Miten k\u00e4y kansan, jos silt\u00e4 vedet\u00e4\u00e4n kulttuuri jalkojen alta?<\/p>\n\n\n\n
Virolainen kirjailija Jaan Kaplinski ei v\u00e4sy varoittamasta mihin t\u00e4m\u00e4 markkinoita palvova jumalattomuus johtaa. Meid\u00e4n ei ole pakko suostua viihdvirtojen viet\u00e4v\u00e4ksi, t\u00e4h\u00e4n hulvattomaan performanssiin, jossa ihmisen ilot tallataan rahan rakoon. Puhuuko Anu Milius omiaan vai olemmeko me markkinoiden parkkinnuttamat suomalaiset jo liian kuuroja kuulemaan ymp\u00e4rist\u00f6mme h\u00e4t\u00e4huutoja? Vaikka sanotaan ett\u00e4 raha ei haise, se voi kuitenkin t\u00e4rvell\u00e4 sielun ja sutata tulevaisuuden.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 110698 Jos ihmiset eiv\u00e4t tekisi asioita virallisten ennusteiden ja budjettien ohi, kehitys pys\u00e4htyisi. Vain uskaltautumalla virallisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekokoneiston ulkopuolelle, syntyy muutosta. Ilman uuden v\u00e4rin\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4 k\u00f6yhtyisi. T\u00e4h\u00e4n hullunrohkeuteen yllytti median toimitusjohtaja Markus Leikola kuulijoitaan yliopistolla. Edes maisteri ei voi hallita maailman kaikkia asioita, veisteli Leikola. Asioista on otettava selv\u00e4\u00e4 ja niit\u00e4 on ajettava. Maailmaa … <\/p>\n