Kolumni 5..3.1998 Veli-Matti Hynninen puh 0400-214971<\/p>\n\n\n\n
Jokainen teksti tarvitsee varjonsa.<\/p>\n\n\n\n
Kirjailija Jaan Krossin uusin suomeksi k\u00e4\u00e4nnetty teos Mesmerin piiri valloitti minut kauneudellaan. Sen kieli soi korvassa kuin mielimusiikki. Sanat eiv\u00e4t rytmity vain toistensa lomaan vaan ne purkautuvat toistensa l\u00e4pi – uuteen ulottuvuuteen. Ja mik\u00e4 parasta, Jaan Krossilla on koko ajan pilke silm\u00e4kulmassa. My\u00f6s raskaat asiat h\u00e4n kevent\u00e4\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4ll\u00e4 huumorilla, h\u00e4n saa piintyneenkin lukijan sukimaan iloisesti my\u00f6t\u00e4karvaan.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4n tekstin tuntomerkkeihin kuuluu imu. Se tempaisee mukaansa, siit\u00e4 ei voi olla nauttimatta. Historian lis\u00e4ksi Jaan Kross tuntee sit\u00e4 paitsi teologiansa. Kuvatessaan nuoruutensa ihmissuhteita Krossin nostattama teeskentelem\u00e4tt\u00f6myys l\u00e4hentelee miltei pyh\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei tee sit\u00e4 numeroa, ei edes mainitse sit\u00e4, mutta se on koko ajan l\u00e4sn\u00e4. H\u00e4n nostaa herk\u00e4n haavoittuvasti arkojakin tunnetasoja pintaan, h\u00e4nen kyn\u00e4ns\u00e4 piirt\u00e4\u00e4 katkeamattoman lohdutuksen viivaa. Krossin kyn\u00e4 ei ole vain hyv\u00e4\u00e4 parempi \u2013 se suorastaan hyv\u00e4ilee. H\u00e4nen tekstiss\u00e4\u00e4n on jumalallisen vapautuksen henki, sit\u00e4 lukiessa tulee kevyt olo.<\/p>\n\n\n\n
Jaan Kross esiintyy kirjassaan Jaan Sirkelin\u00e4. ”Mesmerin piiri on romanisoidut muistelmat \u2013 kuten kaikki muistelmat ja miltei jokainen romaani.” N\u00e4in tekij\u00e4 itse m\u00e4\u00e4rittelee teoksensa. Tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4 \u2013 edes j\u00e4lkik\u00e4teen \u2013 p\u00e4\u00e4st\u00e4 sukeltamaan Viron viime vuosikymmeniin. Ilman kirjailijoita tuosta vaikeasta, mutta poikkeuksellisen intensiivisest\u00e4 ajasta j\u00e4isi liian kylm\u00e4 kaiku. Jaan Kaplinskin Neuvostoviro, tai vaikkapa latvialaisen Anna Ziguren muistelmissaan kuvaama tarttolainen opiskelijael\u00e4m\u00e4, ovat minulle raottaneet ovea virolaiseen kulttuurimaailmaan. Mutta vasta Jaan Kross avaa oven. Heti kynnyksell\u00e4 tunnen olevani tervetullut, k\u00e4yn ahneesti sis\u00e4lle, innostun, tutustun, haistan tuttuja tuulia.<\/p>\n\n\n\n
Jokainen tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Viro on l\u00e4hell\u00e4. Viimeisetkin ep\u00e4ilij\u00e4t rohkenevat vihdoin tunnustaa, ett\u00e4 silloinkin he olivat l\u00e4hell\u00e4mme, kun virallinen virolaisuus oli vain nimellist\u00e4. Krossin muistelmateos vahvistaa sukurakkautta, sit\u00e4 yhteenkuuluvuutta, joka on paljon naapuruutta enemm\u00e4n. Vapaiden miesten eliitti (Seniores et meliores) \u2013 josta Kross muistuttaa – on virolaisessa perinteess\u00e4 viel\u00e4 meit\u00e4kin vanhempaa. Vapaudenkaipuu on jo luomisessa meihin pantu, eik\u00e4 sit\u00e4 mik\u00e4\u00e4n nujerra. Vapaus nostaa aina p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pystyyn, ennemmin tai my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n
Jaan Krossin tekee meille suomalaisille entist\u00e4 l\u00e4heisemm\u00e4ksi ensi kes\u00e4. Loviisan rauhanfoorumissa Kross kertoo eurooppalaisuudestaan ja ajatuksistaan Euroopan tulevaisuudesta. Mukavissa nojatuoleissaan maailman ep\u00e4mukavaa menoa silloin Krossin lis\u00e4ksi pohtivat muistelmiaan viimeistelev\u00e4 Kalevi Sorsa, tuulet haistava europarlamentaarikko J\u00f6rn Donner yhdess\u00e4 kirjallisuusprofessorien ja paikallisen kirjailijakaartimme kanssa. Viron tuomisinani v\u00e4lit\u00e4n Jaan Krossin tuoreet terveiset kaikille ensi kes\u00e4n\u00e4 Loviisaan tulijoille. Mutta mit\u00e4 se tekstin varjo sitten on? Jokainen teksti tarvitsee et\u00e4isyytt\u00e4, aikaa, palautetta lukijalta, sill\u00e4 lopulta teos syntyy – jos ollaan aivan tarkkoja – vasta vastaanottajassa. On ero kirjoittajalla ja kirjailijalla. Kirjoittaja ajaa asiaa, tuottaa ajatuksia, vaikuttaa, on intellektuelli. Kirjailija puolestaan tuottaa lis\u00e4ksi kielt\u00e4. H\u00e4nelle kieli ei ole vain v\u00e4line vaan h\u00e4n el\u00e4\u00e4 kieless\u00e4\u00e4n, v\u00e4lineess\u00e4\u00e4n. Ei tietenk\u00e4\u00e4n ole samantekev\u00e4\u00e4 mit\u00e4 kirjailija kirjoittaa. Mutta viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on miten h\u00e4n kirjoittaa.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 ja miten? Jaan Krossilla on vastaus kumpaankin.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kolumni 5..3.1998 Veli-Matti Hynninen puh 0400-214971 Jokainen teksti tarvitsee varjonsa. Kirjailija Jaan Krossin uusin suomeksi k\u00e4\u00e4nnetty teos Mesmerin piiri valloitti minut kauneudellaan. Sen kieli soi korvassa kuin mielimusiikki. Sanat eiv\u00e4t rytmity vain toistensa lomaan vaan ne purkautuvat toistensa l\u00e4pi – uuteen ulottuvuuteen. Ja mik\u00e4 parasta, Jaan Krossilla on koko ajan pilke silm\u00e4kulmassa. My\u00f6s raskaat asiat … <\/p>\n