Papin puntari 16.7.1998-07-15<\/p>\n\n\n\n
Arvokas apuv\u00e4line el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on my\u00f6nteinen asenne. Iloa tulvivassa ilmapiiriss\u00e4 opimme uusia asioita, viihdymme ja innostumme. Mutta jos siipi aina viist\u00e4\u00e4 maata, motkotamme ja valitamme, el\u00e4m\u00e4 ei maistu. Itsest\u00e4 se on kiinni, ei toisista, eik\u00e4 edes s\u00e4\u00e4st\u00e4. Sit\u00e4 paitsi kes\u00e4sade on virkist\u00e4v\u00e4\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 pikkumyrskytk\u00e4\u00e4n ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tuhoisia.<\/p>\n\n\n\n
Kes\u00e4 on erilainen vuodenaika. Se antaa tavallista enemm\u00e4n aineksia uusillle virikkeille ja mahdollisuuden my\u00f6nteisyydelle. Kes\u00e4 antaa mahdollisuuden uusien asioiden havainnointiin, se Yllytt\u00e4\u00e4 harjaantumaan my\u00f6nteisyyteen. Poimimalla m\u00e4tt\u00e4\u00e4lt\u00e4 pikkuvanamon voi tuottaa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ilon ymp\u00e4rist\u00f6lleen. Kes\u00e4ll\u00e4 muistaa paremmin miten pieni on kaunista.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 joku on kuullut kertomuksen Ray Krockista, 52-vuotiaasta pirtelo\u00f6konekauppiaasta, joka pikkesi vuonna 1952 kaliforinalaiseen hampurilaisravintolaan. Hampurilasita mutsutellessaan h\u00e4nm sai toteuttamiskelpoisen idean. Ja h\u00e4n pani ideansa t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n mik\u00e4 johti McDonaldsin syntyyn. Nykyisin McDonaldsien tunnukset hallitsevat kaupunkien katukuvaa. Kun kerran olin matkalla H\u00e4meenkyl\u00e4n kirkolle, tien neuvoja kehopitti ajamaan McDonaldsin suuntaan ja kun torni N\u00e4kyy niin siit\u00e4 vasemmalla sijaitsee kirkko. Ennen oli t\u00e4sm\u00e4lleen p\u00e4invastoin. Kirkon torneista otettiin suuntaa ja niist\u00e4 k\u00e4sin m\u00e4\u00e4riteltiin muut paikat. O tempora, o mores, oi aikoja, oi tapoja.<\/p>\n\n\n\n
Kun poikkesin seurakuntamme rippikoululeirill\u00e4, huomasin monta iloista pikkuasiaa. Rippikoulun opettajat olivat onnistuneet luomaan my\u00f6nteisyyden ilmapiirin. Nuorten naamat loistivat, hallelulja-laulu kajahti ruokasalissa, opettajien ja isoisten suut lumoisuvat salaper\u00e4isell\u00e4 hymyll\u00e4\u00e4n. Oli helppo n\u00e4hd\u00e4 miten leirill\u00e4 viihdyttiin. Viihtyisyys onkin yksi oppimisen avain, sen painin merkille vilkuillessani koepapereita. On ilo saada konfirmoida sunnuntaina t\u00e4llaiset ilopillerit.<\/p>\n\n\n\n
Rippikoululeirill\u00e4 palautui mieleen Super Teaching-teoksen kirjoittaja Eric Jensen. H\u00e4n on yksi tunnetuimmista opetuksen opettajista ja oppimisen spesialaisteista. Jensen v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 uuden oppimiseen vaikuttaa eniten kaksi asiaa: tila ja startegia. ”Tila” luo oppimiseeen tarvittavan mielialan. ”Strategia” puolestaan merkitsee esitt\u00e4miseen tapaa ja mentelm\u00e4\u00e4. Tietenkin my\u00f6s ”sis\u00e4lt\u00f6” eli oppimisen aihe on t\u00e4rke\u00e4. Hyv\u00e4\u00e4 oppiminen koostuu n\u00e4ist\u00e4 kolmesta.<\/p>\n\n\n\n
Liian usein kanssak\u00e4ymisiss\u00e4mme unohdamme ”tilan” merkityksen. Siksi mielialan luomiseen pit\u00e4isi kaikissa tilanetissa satsata entist\u00e4 enemm\u00e4n. Aina kun ihminen astuu sis\u00e4lle uuteen paikkaan, esimerkiksi Loviisan kirkkoon, h\u00e4nen tulisi tuntea olevansa tervetullut. Tuskin koskaan liioittelemme my\u00f6nteisen tunnelman luomisessa. Ehk\u00e4 papinkaan ei en\u00e4\u00e4 entisaikojen tyyliin tarvitse paasata. Olisikin varmasti parempi, jos osaisi olla aktivoija, auttaja, valmentaja, motivoija ja j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4. Ihmiset haluavat itse ajatella, tehd\u00e4 ja kokea. Siksi toinen voi olla vain yllytt\u00e4j\u00e4 ja innoittaja, enemm\u00e4n kuin lunenoitisja tai opettaja. Innostava ja rento meininki puree ehk\u00e4 muuallakin kuin rippikoulussa.<\/p>\n\n\n\n
Modernin oppimisen opettajat korostavat my\u00f6s puitteen t\u00e4rkeytt\u00e4. Barokkimusiikki kuulemma saa ruumiin ja aivot sopusointuun. Jazziin puolestaan k\u00e4tkeytyy uuden ajattelutavan rakenne, yll\u00e4tykset ja jatkuvat suunnanmuutokset kuuluvat aitoon el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jazzerice-tyyppinen liikunta lis\u00e4\u00e4 aivojen hapensaantia. Ja sitten kukat. Er\u00e4\u00e4n vaatekaupan sovituskopissa pidet\u00e4\u00e4n kuulemma aina kukkia, koska kukat auttavat usein erinomaiseen tulokseen. Siksi ei varmasti ole hukkainvestointi jos ilahdutat t\u00e4n\u00e4\u00e4n yst\u00e4v\u00e4\u00e4si kukalla ja jos muista huolehtia, ett\u00e4 kodin p\u00f6yd\u00e4llekin kukat t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4viikonloppuna sopivat mit\u00e4 parhaiten.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 16.7.1998-07-15 Arvokas apuv\u00e4line el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on my\u00f6nteinen asenne. Iloa tulvivassa ilmapiiriss\u00e4 opimme uusia asioita, viihdymme ja innostumme. Mutta jos siipi aina viist\u00e4\u00e4 maata, motkotamme ja valitamme, el\u00e4m\u00e4 ei maistu. Itsest\u00e4 se on kiinni, ei toisista, eik\u00e4 edes s\u00e4\u00e4st\u00e4. Sit\u00e4 paitsi kes\u00e4sade on virkist\u00e4v\u00e4\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 pikkumyrskytk\u00e4\u00e4n ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tuhoisia. Kes\u00e4 on erilainen vuodenaika. Se antaa … <\/p>\n