Papin puntari 12.8.1998<\/p>\n\n\n\n
Maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 tie t\u00e4htiin ei ole helppo. Sama latinaksi Non est astra mollis e terris via.<\/p>\n\n\n\n
Senecan n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Raivoava Herakles t\u00e4m\u00e4 lause viestii el\u00e4m\u00e4n vaikeakulkuisuutta. Mit\u00e4\u00e4n ei saavuteta helpolla, ei ilmaiseksi, eik\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n. Kristityt ovat jo kauan k\u00e4ytt\u00e4neet samantapaista lent\u00e4v\u00e4\u00e4 lausetta Per aspera ad astra, eli k\u00e4rsimysten kautta t\u00e4htiin. Tosin t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4rsimys viittaa l\u00e4hinn\u00e4 kielt\u00e4ymykseen, askeesiin, joka kautta aikojen on liitetty uskonkilvoitukseen.<\/p>\n\n\n\n
On kuitenkin syyt\u00e4 huomata, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 velvoittava lause koskee ihmisen el\u00e4m\u00e4n arkikysymyksi\u00e4 Pelastuksen asiassa ei ihminen itse ansaitse k\u00e4rsimisell\u00e4\u00e4n eik\u00e4 mill\u00e4\u00e4n muullakaan autuutta itselleen. Pelastus on aina kokonaan Jumalan teko ja jumalallinen lahja. Mutta muissa asioissa ihmisen on kamppailtava, satsattava, k\u00e4rsitt\u00e4v\u00e4kin, ainakin antauduttava vaivann\u00e4k\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n
Toinen latinalainen lause on minua viime aikoina paljon puhutellut. Malo arboris nodo malus cuneus requirendus est. Kovaan pahkaan tarvitaan kova kiila. Raamatun latinantaja Hieronymus toteaa t\u00e4m\u00e4n totuuden kirjeess\u00e4\u00e4n (Epistulae 69:5). Lause kuvastaa ytimekk\u00e4\u00e4sti el\u00e4m\u00e4n perusluonnetta. Lieneek\u00f6 Joel Lehtonen oppinut t\u00e4m\u00e4n l\u00e4ksyns\u00e4 Hieronymukselta vai mist\u00e4, kun h\u00e4n er\u00e4\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 vertaa puun kovuutta el\u00e4m\u00e4n kovuuteen. Vain sill\u00e4 jolla on aikaa laiskotteluun asti on aikaa my\u00f6s iloita.<\/p>\n\n\n\n
Lomalukemisisiin kuuluu my\u00f6s trendikk\u00e4it\u00e4 antiikin kertomuksia. Kaunopuhuja Tiberius Gracchusta pidettiin my\u00f6s loistavana kansanpuhujana. Kerrotaan, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli palveluksessaan huilunsoittaja. Kun Gracchus puhui kansalle, huilistin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli seisoa h\u00e4nen takanaan ja soittaa taustalla. Jos puhe laimeni tai pitk\u00e4stytti, huilunsoittajan tuli korottaa huilun \u00e4\u00e4ni sellaisiin innostaviin lukemiin ettei kukaan pitk\u00e4styisi ja ett\u00e4 puhuja p\u00e4\u00e4sisi uudestaan vauhtiin. Ja p\u00e4invastoin. Jos puhuja kuumeni liikaa ja tarvittiin rauhoitusta, soittajan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli sopivalla musiikilla ajaa tunteet alas.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6s nykytutkijat ovat samaa mielt\u00e4. Esimerkiksi sopivalla barokkimusiikilla voidaan ruumis ja mieli saattaa sopusointuun. Sen v\u00e4itet\u00e4\u00e4n avaavan emotionaalisen oven, joka johtaa ihmisen supermuistiin. Siis sopivassa mielenvireess\u00e4 ihminen muistaakin asioita paremmin ja pystyy keskittym\u00e4\u00e4n niiden hoitoon.<\/p>\n\n\n\n
Ja my\u00f6s tunnelma ratkaisee. Hauskassa seurassa ihminen viihtyy. Miksi ei sitten t\u00e4t\u00e4 tunnetta saisi tuoda my\u00f6s niihin tilanteisiin, joissa teemme ty\u00f6t\u00e4, opimme uusia asioita koulussa tai ty\u00f6paikoilla, tai taivumme sanan alle jumalanpalveluksessa. Rippikoulussa t\u00e4t\u00e4 tunnepuilta on jo vuosikaudet korostettu, mutta miksi me monissa muissa tilanteissa olemme niin kovin hitaita omasumaan t\u00e4t\u00e4 perusasiaa?<\/p>\n\n\n\n
Toinen antiikin kertomus muistuttaa yksinkertaisen el\u00e4m\u00e4ntavan siunauksellisuudesta. Cato eli hyvin yksinkertaista el\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei juonut koskaan muuta kuin vett\u00e4 ja tyytyi kaikkein huonoimpaan ruokaan. H\u00e4n eli korkeaan ik\u00e4\u00e4n ja katui ainoastaan kolmea asiaa: ett\u00e4 h\u00e4n oli kerran antanut p\u00e4iv\u00e4n kulua tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n kerran oli tehnyt merimatkan paikkaan, jonne saattoi p\u00e4\u00e4st\u00e4 maitsekin ja ett\u00e4 h\u00e4n kerran oli kertonut salaisuuden vaimolleen.<\/p>\n\n\n\n
Jos kes\u00e4ll\u00e4 kerke\u00e4\u00e4 lukemaan niin p\u00e4\u00e4see ehk\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4nkin sit\u00e4 mist\u00e4 jo monet sukupolvet ennen meit\u00e4 ovat ammentaneet voimaa ja iloa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ihmek\u00f6 sitten, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 antiikin kertomukset ovat muodissa.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 12.8.1998 Maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 tie t\u00e4htiin ei ole helppo. Sama latinaksi Non est astra mollis e terris via. Senecan n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Raivoava Herakles t\u00e4m\u00e4 lause viestii el\u00e4m\u00e4n vaikeakulkuisuutta. Mit\u00e4\u00e4n ei saavuteta helpolla, ei ilmaiseksi, eik\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n. Kristityt ovat jo kauan k\u00e4ytt\u00e4neet samantapaista lent\u00e4v\u00e4\u00e4 lausetta Per aspera ad astra, eli k\u00e4rsimysten kautta t\u00e4htiin. Tosin t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4rsimys … <\/p>\n