Papin puntari 27.8.1998<\/p>\n\n\n\n
Lomaviikon runsaalta marjam\u00e4tt\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ysin oman Eldoradoni. Oli ilo poimia sinist\u00e4 pompulamustikkaa, joka tarjosi iloa silm\u00e4lle ja lepoa sielulle. Kun suljin silm\u00e4ni, n\u00e4in sinisi\u00e4 mustikoita. Ja kun avasin, j\u00e4lleen n\u00e4in sinisi\u00e4 mustikoita.<\/p>\n\n\n\n
Siin\u00e4 m\u00e4tt\u00e4\u00e4ll\u00e4 mietin miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 l\u00e4heinen vuorovaikutus luontoon. Jos kadottaa vaikka marjojen poimimisen tai sienest\u00e4misen ilon el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, voi huomaamattaan vieraantua luonnosta. Luonto muistuttaa miten pieni on kaunista ja miten isokin ilo on usein pienest\u00e4 kiinni. T\u00e4m\u00e4 sadekes\u00e4n ”tarjouksena” moni marjasta ja sienest\u00e4j\u00e4 on l\u00f6yt\u00e4nyt oman onnellisen Eldoradonsa.<\/p>\n\n\n\n
Eloradolla tarkoitamme paikkaa, jossa toiveet t\u00e4yttyv\u00e4t ja el\u00e4m\u00e4 kukoistaa. Alkuaan Eldorado ei tarkoittanut marjojen poimintaa eik\u00e4 edes onnen ongintaa vaan yksinkertaisesti se tarkoitti kullan etsint\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Espanjalaiset valloittajat olivat intiaaneilta kuulleet uskomattoman suurista kultaesiintymist\u00e4. Nykyisen Kolumbian paikkeilla espanjalaiset yrittiv\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi n\u00e4ihin Chibcha-valtakunnan tarunhohtoisiin rikkauksiin. Espanjan sana el dorado merkitsee ”kullattua.”<\/p>\n\n\n\n
Kulta on kaunista. Vuosisadasta toiseen kulta on merkinnyt menestymist\u00e4 ja vaurastumista. Kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, lauletaan hengellisess\u00e4 laulussa. Kulta on my\u00f6s autuuden tunusmerkki. Ihmisen lopullinen Eldorado h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4 siell\u00e4 miss\u00e4 kadutkin ovat puhdasta kultaa.<\/p>\n\n\n\n
Vallan tunnusmerkkin\u00e4 kulta tulee varmaan s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n asemansa. Kautta aikain my\u00f6s korut ja kultaesineet ovat olleet suosittuja. Niit\u00e4 ei suosita vain niiden kauneuden t\u00e4hden vaan enemm\u00e4n siksi, ett\u00e4 niihin sis\u00e4ltyv\u00e4 viesti kertoo rakkaudesta, antautumisesta tai jostakin muusta arvokkaasta.<\/p>\n\n\n\n
Pankit ovat perinteisesti sitoneet varantojaan kultaan, kullan arvon on laskettu kest\u00e4v\u00e4n aikojen vaihtelut, sodat ja katastrofit. Kullan asema on kest\u00e4nyt rajuimmatkin poliittiset myrskyt ja sotien kurimukset. Ent\u00e4 nyt?<\/p>\n\n\n\n
Kulta onkin alkanut menett\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4\u00e4n ja tipahtamassa muiden metallien tasolle. Kullan hinta maailmanmarkkinoilla on alimmillaan kahdeksaantoista vuoteen. Kullan rahapoliittinen merkitys on siten hiipumassa ja pankkien kultavuoret hupenemassa. Kansainv\u00e4linen valuuttarahasto IMF etsii monien pankkien lailla kullalleen ostajaa.<\/p>\n\n\n\n
Maailmalla kuohuu. Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 pankit huojuvat, hallitukset vaihtuvat. Amerikkalainen presidentti-show ei kaikessa huvittavuudessakaan jaksa kauan naurattaa. Ja jos kultakin menett\u00e4\u00e4 merkityksens\u00e4, niin mihin en\u00e4\u00e4 voi luottaa?<\/p>\n\n\n\n
Tunnettu suomalaisuuden puolustaja Tarmo Kunnas muistutti \u00e4sken, ett\u00e4 my\u00f6s suomaalainen tapakulttuuri kuohuu. Parhaimmillaan suomalainen on tehokas ja yritteli\u00e4s. Mutta suomalaisten vamma on k\u00f6yh\u00e4 yhteydenpito, kommunikaatiovaje. Emme sosiaalisuudessa l\u00e4himainkaan yll\u00e4 keskieurooppalaiselle tasolle. P\u00e4invastoin. Aki Kaurism\u00e4en tai Arto Paasilinnan kuvaukset ilmeett\u00f6mist\u00e4 tuppisuusuomalaisista huvittavat meit\u00e4, koska ainakin salaa protestoimme puhetaitoa (retoriikkaa) seremoniallisuutta, riittej\u00e4 ja symboleja.<\/p>\n\n\n\n
Voimme selitell\u00e4 k\u00f6yh\u00e4\u00e4 yhteydenpitohaluamme suomalaisen perinteen ominaislaadulla, pitkill\u00e4 v\u00e4limatkoilla ja ankaralla pakkass\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mutta kelpaako t\u00e4m\u00e4 selitys en\u00e4\u00e4 maailmassa, jossa kohta kyet\u00e4\u00e4n siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n 10 miljoonaa viesti\u00e4 samanaikaisesti ja jossa eldoradojemme ovet ammotavat lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n halusimme tai emme?<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 27.8.1998 Lomaviikon runsaalta marjam\u00e4tt\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00f6ysin oman Eldoradoni. Oli ilo poimia sinist\u00e4 pompulamustikkaa, joka tarjosi iloa silm\u00e4lle ja lepoa sielulle. Kun suljin silm\u00e4ni, n\u00e4in sinisi\u00e4 mustikoita. Ja kun avasin, j\u00e4lleen n\u00e4in sinisi\u00e4 mustikoita. Siin\u00e4 m\u00e4tt\u00e4\u00e4ll\u00e4 mietin miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olisi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 l\u00e4heinen vuorovaikutus luontoon. Jos kadottaa vaikka marjojen poimimisen tai sienest\u00e4misen ilon el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, voi huomaamattaan … <\/p>\n