Papin puntari 23.10.1998<\/p>\n\n\n\n
Meille monille on muodostunut hieman ankea kuva It\u00e4-Euroopasta. Jonkun mielest\u00e4 se ei olisi oikein vakavasti otettavaa aluetta lainkaan. Tai ainakin siell\u00e4 kaikki on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n rempallaan. Semiotiikan opettajani Henri Broms on toista mielt\u00e4. H\u00e4n on tutkinut it\u00e4blokin olemusta ja tuo tottuneellekin Unkarink\u00e4vij\u00e4lle monta uutta n\u00e4k\u00f6kulmaa. Haluan Bromsin kanssa h\u00e4lvent\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 it\u00e4isi\u00e4 harhoja.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4inen harha olisi syytt\u00e4\u00e4 takapajusta yksin kommunismia. Kommunismi tuhosi kyll\u00e4 talouden, mutta takapajun syyt ovat paljon vanhemmat. It\u00e4valta-Unkarin hallintoa pidettiin poikkeuksellisen hitaana. Se johtui siit\u00e4, ett\u00e4 Habsburgein valtakunnassa virastot ja joskus yrityksetkin olivat ”K.K.” eli ”Kaiserlich-K\u00f6niglich”. T\u00e4lle – meill\u00e4 Suomessakin joillakin paikkakunilla tutulle – hitaalle hallintomallille 1920- ja 1930-lukujen wienil\u00e4iskirjailija Robert Muslin antoi nimen ”kakania”. Kakaniaa esiintyy varmimmin siell\u00e4 miss\u00e4 punakat niskat ja ylikorostunut hallintomin\u00e4 leimaavat yhteisten asioiden hoitoa. Se on siis er\u00e4\u00e4nsortin brezhnevil\u00e4isyytt\u00e4. Virastojen toimimattomuus ja metafyysinen (yliaistillinen) p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekotapa selitt\u00e4v\u00e4t It\u00e4-Euroopan takapajuisuutta. Mutta eih\u00e4n kakania ole vieras k\u00e4site meill\u00e4k\u00e4\u00e4n, vai ettek\u00f6 muka ole sit\u00e4 koskaan Suomessa tavanneet?<\/p>\n\n\n\n
Unkarintuntija Henri Broms muistuttaa ettei suomalaisten kannata muutenkaan liikaa r\u00f6yhistell\u00e4. Pikemminkin olisi hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 Habsburgien aikoihin oma takapajuisuutemme oli Unkaria ja montaa muuta maata yleisemp\u00e4\u00e4. Viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuosisadan alussa nelj\u00e4nnes suomalaisista oli k\u00f6yh\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ja heist\u00e4 huomattavan suuri osa asunnottomia. Budapest oli tuohon aikaan jo sent\u00e4\u00e4n hienostuksen ja taiteen suurkaupunki metroineen, oopperoineen, viihtyisine kahviloineen sun muineen. Eik\u00e4 Wienin l\u00e4heisyys ainakaan himment\u00e4nyt sen hohtoa.<\/p>\n\n\n\n
Unkarilaisten yst\u00e4viemme lahjakirjoista on helppo huomata miten kauniisti unkarilainen aristokratia ja budapestil\u00e4inen kulttuuri kukoistikaan jo vuosisadan alussa. Esimerkiksi Georg Lukacsin teos ”Budapest 1900” paljastaa miten pitk\u00e4ll\u00e4 budapestil\u00e4iset jo sata vuotta sitten olivat. Rakkaassa Helsingiss\u00e4mme ei siihen aikaan pahemmin osattu oikein haikallakaan gourmeekeitti\u00f6iden ja ylevien tapojen suuntaan. Juhani Ahon romaanissa ”Yksin” on joitakin helsinkil\u00e4ishuoneistojen kuvauksia, joista voi lukea miten nuorta tapakulttuurimme onkaan.<\/p>\n\n\n\n
Bromisn mukaan ”aistien monipuolisesta sivistyksest\u00e4” on meille Suomeen saatu elonmerkkej\u00e4 vasta 1970- ja 1980-luvuilla. City-lehti ainakin v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vasta 80-luvun helsinkil\u00e4iset ovat alkaneet muuttua tyylikk\u00e4iksi ja eurooppalaisiksi pukeutumiseltaan ja tavoiltaan. Keh\u00e4 kolmosen ulkopuolelle t\u00e4m\u00e4 kehitys lienee vasta matkalla, vaikkakin Brysselin henki on potkinut meit\u00e4 reunoilla asuviakin hieman eurooppalaiseen suuntaan. Siunattu Euroopan unioni.<\/p>\n\n\n\n
It\u00e4-Euroopalla on oma mentaliteettinsa, omat tapansa ja oma vieh\u00e4tysvoimansa. Uskon, ett\u00e4 suomalaisten Unkarirakkaus on osaltaan sen aavistamista, ett\u00e4 mekin olemme t\u00e4st\u00e4 it\u00e4isest\u00e4 sielusta osalliset. It\u00e4-Euroopan sielu paljastuu sen myyteiss\u00e4: myytit ovat eri kulttuureissa todellisunta ainesta. Hallinnot ja taloudet vaihtuvat, mutta kulttuuri jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Siksi matkailijakin usein vaistomaisetsi hakeutuu uudella paikkakunnalla ensin kirkkoon haistellakseen sen paikkakunnan henke\u00e4. Astumalla sis\u00e4\u00e4n vaikkapa Loviisan tai Cs\u00f6m\u00f6rin kirkkoon voi heti aavistaa mink\u00e4laista v\u00e4ke\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 paikkakunnalla asuu.<\/p>\n\n\n\n
It\u00e4-Euroopasta puuttuu lis\u00e4ksi l\u00e4ntinen kiire. Mit\u00e4 merkityst\u00e4 parhaallakaan hyvinvoinnilla voisi olla, jos siit\u00e4 ei ehdi nauttia. Unkarilaisilla on t\u00e4t\u00e4 kiireett\u00f6myyden hy\u00f6dykett\u00e4kin meit\u00e4 suomalaisia enemm\u00e4n. Sit\u00e4 aion ottaa unkarintuliaisina mukaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa v\u00e4h\u00e4n tavallista enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 23.10.1998 Meille monille on muodostunut hieman ankea kuva It\u00e4-Euroopasta. Jonkun mielest\u00e4 se ei olisi oikein vakavasti otettavaa aluetta lainkaan. Tai ainakin siell\u00e4 kaikki on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n rempallaan. Semiotiikan opettajani Henri Broms on toista mielt\u00e4. H\u00e4n on tutkinut it\u00e4blokin olemusta ja tuo tottuneellekin Unkarink\u00e4vij\u00e4lle monta uutta n\u00e4k\u00f6kulmaa. Haluan Bromsin kanssa h\u00e4lvent\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 it\u00e4isi\u00e4 … <\/p>\n