Papin puntari 12.11.1998<\/p>\n\n\n\n
”Kauppa pirun kanssa on aina narrin kauppa.” ”J\u00e4t\u00e4 myym\u00e4tt\u00e4 sun sin\u00e4, koska siin\u00e4 menee min\u00e4.”<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4m\u00e4 repliikit ovat j\u00e4\u00e4neet py\u00f6rim\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 ”The Black Rider”. Siin\u00e4 punnitaan pahuuden olemusta niin avoimesti ja kohtik\u00e4yv\u00e4sti, ett\u00e4 katsojaa pakostakin puistattaa. Pahuus ei ole vain kaukainen uhka vaan alati l\u00e4sn\u00e4oleva ”itse luontevuus”.<\/p>\n\n\n\n
Martti Suosalo – joka kuulemma on 80-luvun alussa esiintynyt my\u00f6s Loviisan teatterikuvioissa (onnittelut kaksikymppiselle!) – muovaa pahuuden olemuksen niin konkreettiseksi, ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 katsoja luulee itse luiskahtaneensa jo pahuuden pauloihin. Paha ei ole n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, kuten ei todellisuudessakaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 lainkaan vastenmielinen. Paholainen suitsuttaa tehokkaasti ja v\u00e4rj\u00e4\u00e4 todellisuuden ovelasti niin houkuttelevaksi, ett\u00e4 viisaskin nyrj\u00e4ht\u00e4\u00e4 vipuun huomaamattaan. The Black Rider ei valehtele vaan paljastaa pahan oveluuden. Siin\u00e4 sen teho ja lumo.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4ytelm\u00e4n juoni pohjautuu vanhaan kansansatuun taika-ampujasta. Siin\u00e4 mets\u00e4nvartijan tyt\u00e4r K\u00e4tchen ja kirjuri Wilhelm rakastuvat toisiinsa. Tyt\u00f6n is\u00e4 vastustaa avioliittoa kirjurin kanssa, koska v\u00e4vyn pit\u00e4\u00e4 osata ampua. Suvun perinne ja kunnia edellytt\u00e4v\u00e4t aseenkantajaa, ei mit\u00e4\u00e4n kyn\u00e4ilij\u00e4\u00e4. Mutta Wilhelm tekee sopimuksen paholaisen kanssa, jotta voittaisi tyt\u00f6n omakseen. Piru lahjoittaa h\u00e4nelle seitsem\u00e4n taikaluotia ”Kuusi sulle, yksi mulle, sinun osuu oikeaan, minun menee menojaan.” Kuusi kuulaa osuu aina oikeaan, mutta seitsem\u00e4s kuuluu paholaiselle.<\/p>\n\n\n\n
Wilhelmist\u00e4 tulee taikakuulineen mainio mets\u00e4mies ja helpotus appiukolleen. Mutta Wilhelm aavistaa sittenkin, ettei pirun kanssa hierottu kauppa kest\u00e4 ja lopulta paholainen itsekin s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4\u00e4 omaa onttouttaan.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4ytelm\u00e4 on my\u00f6s sill\u00e4 tavalla todellinen, ett\u00e4 se kaataa aikamme valhekulisseja tai ainakin asettaa niit\u00e4 kyseenalaisiksi. Vai kuka jaksaa uskoa amerikkalaisen undergroundin tai saksalaisen kauhuromantiikan tulevaisuuteen? N\u00e4ytelm\u00e4 kuuluu kiinnostavimpiin n\u00e4kemiini musikaaleihin. Sen vieh\u00e4tysvoimaa lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 se, ett\u00e4 my\u00f6s soittopuolella vilahtelee tuttuja loviisank\u00e4vij\u00f6it\u00e4 Lasse Hirvest\u00e4 Jari Perki\u00f6nm\u00e4keen.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4ytelm\u00e4n filosofinen pohjavire ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 juurensa selv\u00e4sti antiikin maailmaan. Kahlaan parhaillaan Ciceron ( 106- 43 eKr.) tekstej\u00e4, joista The Black Riderm\u00e4iset ajatuskulut eiv\u00e4t ole kaukana. Typeryydelle on ominaista huomata toisten viat ja unohtaa omansa (Est proprium stultitiae aliorum vitia cernere, oblivisci suorum.), n\u00e4ki Cicero jo yli pari tuhatta vuotta sitten.<\/p>\n\n\n\n
The Black Rider todistaa my\u00f6s ilmaisullisesti oikeaksi Ciceron korostuksen julkisen viestinn\u00e4n (puhetaidon) mahdollisuuksista. Ciceron maine suurena puhujana ja eurooppalaisen humanismin luojana ansaitsee t\u00e4ss\u00e4 uuden mediatekniikan hurmaannuttamassa maailmassa uudelleen huomiomme.<\/p>\n\n\n\n
Ei ole sattumaa se, ett\u00e4 juuri antiikista l\u00f6ytyy k\u00e4ytt\u00f6kelpoista ainesta alkavalle uudelle vuosituhannelle.<\/p>\n\n\n\n
Nytkin tarvitaan The Black Riderin ja Ciceron per\u00e4\u00e4nkuuluttamaa sovintoa, rakentavien voimien kokoamista (consensus omnium bonorum) ja puhetaidon (julkisen viestinn\u00e4n) hallintaa. Cicero t\u00e4hdensi retoriikassaan filosofisen sivistyksen t\u00e4rkeytt\u00e4. Ei papillekaan riit\u00e4, ett\u00e4 hallitsee vain teologiansa, vaan sanojan on osattava kaikki kielellisen ilmaisun lajit ja tunnettava kulttuurin osa-alueet.<\/p>\n\n\n\n
The Black Rideriss\u00e4 paholainen vapisee oman oveluutensa edess\u00e4. Samoin on puhujan vapistava yleis\u00f6ns\u00e4 edess\u00e4: mit\u00e4 parempi puhuja, sit\u00e4 paremmin h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 lopputuloksen arvaamattomuuden<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 12.11.1998 ”Kauppa pirun kanssa on aina narrin kauppa.” ”J\u00e4t\u00e4 myym\u00e4tt\u00e4 sun sin\u00e4, koska siin\u00e4 menee min\u00e4.” N\u00e4m\u00e4 repliikit ovat j\u00e4\u00e4neet py\u00f6rim\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4h\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 ”The Black Rider”. Siin\u00e4 punnitaan pahuuden olemusta niin avoimesti ja kohtik\u00e4yv\u00e4sti, ett\u00e4 katsojaa pakostakin puistattaa. Pahuus ei ole vain kaukainen uhka vaan alati l\u00e4sn\u00e4oleva ”itse luontevuus”. Martti Suosalo – joka … <\/p>\n