Papin puntari 25.11.1998<\/p>\n\n\n\n
Rumpe moras! Pid\u00e4 kiirett\u00e4!<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 Vergiliuksen Aeneis-eepoksen sitaatti patistaa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 liikkeess\u00e4, raivaamaan esteet ja olemaan viivyttelem\u00e4tt\u00e4. Vaikka sanonta tulee kaukaa, se tulee hyvin l\u00e4helle nykyist\u00e4 mediateknologian ja monenlaisten uutuuksien t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntyyli\u00e4mme. Kiireett\u00f6myydest\u00e4 harva edes uneksii.<\/p>\n\n\n\n
Alkava adventti muuttaa kuitenkin kiireen kiireett\u00f6myydeksi. No, miten niin? Eik\u00f6 joulun l\u00e4hestyminen p\u00e4invastoin lis\u00e4\u00e4 kiirett\u00e4, pakota rauhattomuuteen, ohjaa sesonkiin. Jouluhy\u00f6rin\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 adventti nostaa kuitenkin vastalauseen levottomuudelle ja ohjaa kiireett\u00f6myyteen.<\/p>\n\n\n\n
Adventti muistuttaa miten juhlaa valmistetaan parhaiten latautumalla ja tyhjentym\u00e4ll\u00e4, ei h\u00f6ss\u00f6tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Adventti vapauttaa mielet leikkiin ja joutilaisuuteen, uudenlaiseen rentouteen. Mit\u00e4p\u00e4 jos ottaisitkin t\u00e4m\u00e4n joulun rennosti? Kiireett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 on aikaa iloita, paastoavalla aikaa ajatella.<\/p>\n\n\n\n
Joutilaisuus on autuas olotila, koska se antaa tilaa uusille ajatuksille. Uuden tietoyhteiskunnan ja automaation onnellistuttava puoli on siin\u00e4, ett\u00e4 se antaa aikaa ja tilaa uudelle. Haave huolettomasta paratiisista alkaa t\u00e4ytty\u00e4, kunhan elintaso ja automaatio lopultakin p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t poistamaan stressin ja turhan tohinan. Toistaiseksi tietoyhteiskunnan lupaus ty\u00f6n helpottamiseksi ja kiireen v\u00e4hent\u00e4miseksi on ollut valhetta. Siksi adventin tarjous el\u00e4m\u00e4n uudistamiseksi on enemm\u00e4n kuin paikallaan juuri nyt.<\/p>\n\n\n\n
Esko Ahon ty\u00f6reformivaatimuksen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 polemiikki osoittaa miten pyhi\u00e4 ovat palkansaajien perusoikeudet. Ty\u00f6t\u00e4 kunnioitetaan liiallisuuksiin asti, koska ty\u00f6 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yhteiskunnassamme moraalisena ansiona. Ty\u00f6t\u00e4 on alettu pit\u00e4\u00e4 keskeisen\u00e4 el\u00e4m\u00e4nsis\u00e4lt\u00f6n\u00e4, ihmist\u00e4 on alettu arvostaa suorittajana. Ihmisarvo on kuitenkin muualla kuin tehdyss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kiire syntyy siit\u00e4, ett\u00e4 kaikkea pit\u00e4\u00e4 saada lis\u00e4\u00e4 ja kaikki pit\u00e4\u00e4 saada itselle ja heti. Omistamisvimma on johtanut kiireen kiroukseen. Ty\u00f6n yliarvostus on yksil\u00f6keskeisyyden ja kansallisvaltioajatuksen lailla aika my\u00f6h\u00e4syntyinen – ja luultavasti ohimenev\u00e4 tuote. Lutherin, Calvinin ja Weberin markkinoima protestanttinen ty\u00f6netiikka el\u00e4\u00e4 meiss\u00e4 niin syv\u00e4ll\u00e4, ettei rennosta joutilaisuudesta uskalla oikein puhuakaan. Ty\u00f6ajan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen, koululaitoksen ja koko yhteiskunnan kehitt\u00e4minen on ohjelmoitu palvelemaan vain ty\u00f6ntekoa ik\u00e4\u00e4nkuin ihminen ei mit\u00e4\u00e4n muuta olisikaan. Kulkijoita halveksitaan ja ty\u00f6tt\u00f6mi\u00e4 kirotaan.<\/p>\n\n\n\n
Joulun valmistaminen eli adventti palauttaa mieleen ettei ihmisarvo ole samaa kuin suoritus. Laiskuus on taiteiden ja kaikkien jalojen hyveiden \u00e4iti. Adventti kuuluttaa leikin ja levon ihanaa evankeliumia. Jo antiikin ajattelussa n\u00e4htiin, ett\u00e4 leikki on el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Jos el\u00e4m\u00e4 muuttuu operatiiviseksi, ajatuksettomaksi ja ontoksi, katoaa el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 mieli.<\/p>\n\n\n\n
Fjodor Dostojevskin Riivaajissa Kirilov katselee tuulen kuljettamaa, k\u00e4pristynytt\u00e4 lehte\u00e4 ja oivaltaa ett\u00e4 kun lehti on hyv\u00e4 niin kaikki on hyvin. Ihminen on onneton siksi, ett\u00e4 h\u00e4n kulkee kiireett\u00f6myytens\u00e4 ohi eik\u00e4 tied\u00e4 olevansa onnellinen. Ihmisi\u00e4 masentaa eniten se, ett\u00e4 he oivaltavat nykymeiningin mielett\u00f6myyden, mutta eiv\u00e4t osaa vet\u00e4yty\u00e4 siit\u00e4 erilleen.<\/p>\n\n\n\n
Adventti muistuttaa, ett\u00e4 ajan voi voittaa vain luopumalla siit\u00e4. Levollisuuden voi saavuttaa vain luopumalla siit\u00e4 mik\u00e4 luo turhaa kiirett\u00e4. Autuaita ovat joutilaisuuden hetket, sill\u00e4 silloin ajatuksille ja tunteille j\u00e4\u00e4 kylliksi tilaa. Joutilaisuus ilman kiihke\u00e4\u00e4 aktiivisuutta on pahasta. Tarvitaan itsens\u00e4 likoon panemista, antautumista, uskaltamista. Mutta ei aina. Jokainen tarvitsee hetki\u00e4, jolloin tunteet syttyv\u00e4t ja ajatukset leimahtavat. Voittaakseen ihmisen on oltava hyvin laiska ja hyvin ahkera.<\/p>\n\n\n\n
Kiire ei saisi olla el\u00e4m\u00e4n onnistumisen este, vaan onnellistuttaja. Kiireen siunauksesta voi puhua vain silloin, jos hyv\u00e4ntekemisen v\u00e4liss\u00e4 on aikaa ajatuksille ja sen l\u00e4pik\u00e4ymiselle mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4 juuri t\u00e4n\u00e4\u00e4n tarjoaa. Adventti on el\u00e4m\u00e4n uudistamista leikin ja levon suuntaan.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 25.11.1998 Rumpe moras! Pid\u00e4 kiirett\u00e4! T\u00e4m\u00e4 Vergiliuksen Aeneis-eepoksen sitaatti patistaa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 liikkeess\u00e4, raivaamaan esteet ja olemaan viivyttelem\u00e4tt\u00e4. Vaikka sanonta tulee kaukaa, se tulee hyvin l\u00e4helle nykyist\u00e4 mediateknologian ja monenlaisten uutuuksien t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntyyli\u00e4mme. Kiireett\u00f6myydest\u00e4 harva edes uneksii. Alkava adventti muuttaa kuitenkin kiireen kiireett\u00f6myydeksi. No, miten niin? Eik\u00f6 joulun l\u00e4hestyminen p\u00e4invastoin lis\u00e4\u00e4 kiirett\u00e4, pakota … <\/p>\n