Papin puntari 10.12.1998<\/p>\n\n\n\n
Cicero kirjoitti kerran yst\u00e4v\u00e4lleen Atticukselle, ett\u00e4 ihmisen pahin vihollinen on yleens\u00e4 h\u00e4n itse. T\u00e4m\u00e4 lent\u00e4v\u00e4 lause on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n latinankielell\u00e4 muodossa Saepe nihil inimicius hoomini quam sibi ipse. Mutta miksi ihmeess\u00e4 ihminen on itselleen vaarallinen, itsens\u00e4 vihollinen?<\/p>\n\n\n\n
Ihmisoikeuksien julistus t\u00e4ytti eilen 50 vuotta ja tapausta juhlittiin my\u00f6s Loviisassa. Kiersimme ihmisoikeusl\u00e4hettil\u00e4\u00e4n kanssa kouluissa kertomassa mitk\u00e4 ihmisoikeudet ja perusvapaudet jokaiselle ihmiselle kuuluvat. Ne eiv\u00e4t kuulu kenellek\u00e4\u00e4n varallisuuden, rodun, aseman, sukupuolen, i\u00e4n tai mink\u00e4\u00e4n itse hankitun ansion nojalla vaan yksinkertaisesti siksi, ett\u00e4 olemme syntyneet ihmisiksi.<\/p>\n\n\n\n
Jokaiselle ihmiselle kuuluu vapaus. Ja jokaiselle ihmiselle kuuluu sama arvo kuin toiselle. Julistuksen ensimm\u00e4inen artikla julistaa, ett\u00e4 ”kaikki ihmiset syntyv\u00e4t vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu j\u00e4rki ja omatunto, ja heid\u00e4n on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengess\u00e4.”<\/p>\n\n\n\n
Jokainen meist\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 toimi. Eri puolilla maailmaa syntyneet lapset ovat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hyvin eriarvoisessa asemassa. Mutta ihmisoikeusjulistus kannustaa meit\u00e4 toimimaan siihen suuntaan, ett\u00e4 julistuksen ylev\u00e4t periaatteet voisivat omassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4mme muuttua k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ksi.<\/p>\n\n\n\n
Ihmisoikeuksilla on universaalin normin luonne. Ne siis koskettavat kaikkia ja sitovat kaikkia. Niiden luonteeseen kuuluu yleisyys, luovuttamattomuus ja perustavanlaatuisuus. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ei voi olla ohittamatta my\u00f6sk\u00e4\u00e4n puhetta el\u00e4intenoikeuksista. El\u00e4imillekin halutaan antaa oma subjektiviteetti eli el\u00e4m\u00e4\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n arvioimaan ei vain ihmisen vaan koko luomakunnan kannalta.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka el\u00e4imet eiv\u00e4t itsess\u00e4\u00e4n ”p\u00e4\u00e4t\u00e4” eiv\u00e4tk\u00e4 ole ”oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 herroja” ihmiset ovat alkaneet luovuttaa niille subjektiviteetin, joka takaisi niille oikeuksia. En ole t\u00e4h\u00e4n perehtynyt niin hyvin, ett\u00e4 osaisin ottaa p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti kantaa, mutta koko luomakunnan huomioonottaminen ei voine olla muuta kuin hyv\u00e4\u00e4n suuntaan kulkevaa kehityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ihmisen ominaislaatu (identitetti) toteutuu aina suhteessa toiseen. Ihmisoikeuksissakin on kysymys pohjimmiltaan siit\u00e4 miten me kohtelemme toisiamme. El\u00e4m\u00e4\u00e4 arvioidaan silt\u00e4 pohjalta miten hyvin tai huonosti yksil\u00f6n ja v\u00e4hemmist\u00f6n oikeudet ja vapaudet toteutuvat. Ihmisoikeudet ovat siis maailman omatunto, johon ihmisarvonsa menett\u00e4neet, poljetut ja riistetyt ihmiset voivat vedota.<\/p>\n\n\n\n
Ihmisoikeusjulistus toteutuu monissa maissa maan oman lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n osana. Suomi on liittynyt kansainv\u00e4lisiin ihmisoikeussopimuksiin varsin rivakasti, vaikka joidenkin sopimusten kohdalla viivett\u00e4 on saattanut olla jopa kymmeni\u00e4 vuosia. Sopimukset on meill\u00e4 sulautettu omaan oikeusj\u00e4rjestykseemme..<\/p>\n\n\n\n
Koulukierroksella j\u00e4i sellainen tunne, ett\u00e4 loviisalaisnuoriso on valistunutta ja n\u00e4kee oikeuksien kuuluvan kaikille. Yht\u00e4k\u00e4\u00e4n rasistista tai syrjiv\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 ei kuulunut. My\u00f6s seurakuntakerhossa punnitsimme tarkkaan mink\u00e4laisen vastaanoton Suomeen muuttava somali t\u00e4\u00e4ll\u00e4 saa. Panimme merkille, ett\u00e4 asenteissamme on kyll\u00e4 korjaamisen varaa. Ulkomaalaisvastaisuus saattaa asua piilev\u00e4n\u00e4 juuri minussa.<\/p>\n\n\n\n
Ciceron Attcukselle lausuma ep\u00e4ilys taitaa olla tosi. Vaikka ihminen aina onkin l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 itse\u00e4\u00e4n (Proximus sum egomet mihi = L\u00e4himp\u00e4n\u00e4 min\u00e4 itse olen itse\u00e4ni.) todellinen sivistyksemme ja koraalimme mitataan parhaiten aina sill\u00e4 miten me suhtaudumme toisimme. Kaipaamme rakkautta ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n muulloinkin kuin joulun alla.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 10.12.1998 Cicero kirjoitti kerran yst\u00e4v\u00e4lleen Atticukselle, ett\u00e4 ihmisen pahin vihollinen on yleens\u00e4 h\u00e4n itse. T\u00e4m\u00e4 lent\u00e4v\u00e4 lause on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n latinankielell\u00e4 muodossa Saepe nihil inimicius hoomini quam sibi ipse. Mutta miksi ihmeess\u00e4 ihminen on itselleen vaarallinen, itsens\u00e4 vihollinen? Ihmisoikeuksien julistus t\u00e4ytti eilen 50 vuotta ja tapausta juhlittiin my\u00f6s Loviisassa. Kiersimme ihmisoikeusl\u00e4hettil\u00e4\u00e4n kanssa kouluissa … <\/p>\n