Papin puntari 30.12.1998<\/p>\n\n\n\n
Ennenvanhaan vuodet vieriv\u00e4t, nyt ne kiit\u00e4v\u00e4t. Mit\u00e4 kaikkea hyv\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4\u00e4n vuoteen on ehtinytk\u00e4\u00e4n mahtua, sit\u00e4 voi jokainen hiljaisena hetken\u00e4\u00e4n k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi. On hyv\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 kertaamaan vuoden aikana tapahtunutta.<\/p>\n\n\n\n
Viron yst\u00e4vyysseurakuntamme Haapsalun kirkkoherra Tiit Salum\u00e4e valitteli kerran, ett\u00e4 liika on aina liikaa, liikakiire pahasta papillekin. Jos ei koskaan ehdi sulatella tapahtunutta vaan on aina riennett\u00e4v\u00e4 paikasta toiseen, lihavienkin vuosien anti voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 laihaksi. Siksi pys\u00e4htyminen, hiljaisuus on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Joutilaisuudelle on varattava oma aikansa, sill\u00e4 silloin sieluamme ravitaan.<\/p>\n\n\n\n
Itse yll\u00e4tyn aina huomatessani miten pienist\u00e4 asioista el\u00e4m\u00e4 rakentuu, miten pikkutuokiot, l\u00e4heisyyden hetket, herk\u00e4t ja hauraat aavistukset aina ovat sit\u00e4 vuoden onnellisinta antia. Onni ohittaa koheltavan ja korskean el\u00e4m\u00e4ntavan, se asettuu usein heikon ja hapuilevan kaveriksi. Sen olen t\u00e4n\u00e4kin vuonna moneen kertaan kokenut.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 uutta, mit\u00e4 hurmaannuttavaa t\u00e4m\u00e4 vuosi sinulle toi? Mit\u00e4 kaikkea toikaan? Minulle t\u00e4n\u00e4 vuonna uutta iloa ovat tuottaneet uudet harrastukset. Kello viiden j\u00e4lkeinen avanto ja eksoottinen sumopaini ovat tarjonneet sytykett\u00e4, sielun ja ruumiin virkistyst\u00e4. Ekumeenisen ritarikunnan huikeat kuviot, kes\u00e4isen rauhanfoorumin ylev\u00e4t ajatukset, unkarilaiset, inkeril\u00e4iset ja virolaiset sukukansojen yst\u00e4v\u00e4t, haastavat luennot ja arvopohdinnat sivareiden kanssa, sympaattiset ty\u00f6toverit, kotiseudun, kulttuurin ja uuden Euroopan innoittavat aatokset kuuluvat minun vuoteni parhaisiin puoliin.<\/p>\n\n\n\n
Mutta liian usein kaikkein kaunein ja kallein j\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4neen lausumatta. Jokaiseen uuteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n kuuluu toisen kohtaaminen, l\u00e4heisyys, antautuminen. Minulle el\u00e4m\u00e4n rikkainta antia ovat l\u00e4heiset ihmiset, seurakuntalaiset, uudet ihmissuhteet. N\u00e4ist\u00e4 ohikiit\u00e4vist\u00e4, pienist\u00e4 kohtaamisista rakentuu suuri el\u00e4m\u00e4. Tunnen syv\u00e4\u00e4 kiitollisuutta siit\u00e4, ett\u00e4 olen saanut kohdata juuri sinut, jakaa jotakin kanssasi, kulkea kanssasi kappaleen yht\u00e4 matkaa. Autuas arki on tuonut onnellisen vuoden. Siit\u00e4 kuuluu kiitos juuri sinulle, joka olet avannut itse\u00e4si minulle.<\/p>\n\n\n\n
Suurinta kiitollisuutta minulle tuottavat seurakuntalaiset, se ett\u00e4 saan palvella teit\u00e4. Kaste- ja h\u00e4\u00e4valmistelut, hautajaiset ja muistotilaisuudet, jumalanpalveluskokeilut, seurakuntani ja rovastikuntani ihmiset reunasta reunaan, mik\u00e4 papille voisi olla mieluisampaa koettavaa?<\/p>\n\n\n\n
Jo Aristoteles opetti, ett\u00e4 aika on liikett\u00e4 aikaisemmasta my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n. Jos liike lakkaa, pys\u00e4htyy my\u00f6s aika, koittaa kuolema. T\u00e4t\u00e4 ajatuskulkua monet filosofit ovat soveltaneet. Ja huomaahan sen jo vaikkapa joulunviettotavastamme. Juhlan valmistaminen, liike kohti joulua luo j\u00e4nnitett\u00e4, lis\u00e4\u00e4 odotusta, mutta sitten kun juhla koittaa, kaikki tuntuu hetkess\u00e4 haihtuvan. Tarvitaan uutta liikett\u00e4, katseen k\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4 uuden vuoden tapahtumiin. Vain odottamalla – ei saavuttamalla – ihmiset kest\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Kuvanveist\u00e4j\u00e4n\u00e4 ansioitunut yst\u00e4v\u00e4ni Leonardo da Vilhu alias Risto Vilhunen varoitti pitk\u00e4n puhelunsa aikansa l\u00e4hestyv\u00e4st\u00e4 uudesta lamasta. Miten nen\u00e4si sen haistaa, tiukkasin? Varma laman merkki on kuulemma se, kun taidehuutokaupat kuumenevat ja taiteentuntijat alkavat k\u00e4yd\u00e4 ylikierroksilla. Tuleva lama ei ole niin raju kuin viimeksi (-90), mutta sit\u00e4kin pitempi, tiesi tiet\u00e4j\u00e4 Vilhunen. L\u00e4hestyv\u00e4t eduskuntavaalit est\u00e4v\u00e4t poliitikkoja rehellisesti paljastamasta miten huonot ajat ovat edess\u00e4, h\u00e4n jatkoi. Katsokaa asuntojen hintoja, katsokaa kulutushysteriaa. ”T\u00e4m\u00e4 on viimeinen kulutusjuhla pitk\u00e4\u00e4n aikaan, kansantalous romahtaa komeasti”, tervehtii Risto Vilhunen aggressioihinsa tukehtuvaa kanssaihmist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Nyt on oikea aika toimia. Nyt on aika rakkaudelle, yhteydelle, antautumiselle – el\u00e4m\u00e4lle. Aika kiit\u00e4\u00e4 ja pakenee peruuttamattomasti pois (Fugit irreparabile tempus.). Toivotan jatkoa juhlaan, autuutta arkeen ja onnea uuteen vuoteen 1999.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Papin puntari 30.12.1998 Ennenvanhaan vuodet vieriv\u00e4t, nyt ne kiit\u00e4v\u00e4t. Mit\u00e4 kaikkea hyv\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4\u00e4n vuoteen on ehtinytk\u00e4\u00e4n mahtua, sit\u00e4 voi jokainen hiljaisena hetken\u00e4\u00e4n k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi. On hyv\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 kertaamaan vuoden aikana tapahtunutta. Viron yst\u00e4vyysseurakuntamme Haapsalun kirkkoherra Tiit Salum\u00e4e valitteli kerran, ett\u00e4 liika on aina liikaa, liikakiire pahasta papillekin. Jos ei koskaan ehdi sulatella tapahtunutta vaan … <\/p>\n