Radio It\u00e4-Uusimaalle 13.3.2002<\/p>\n\n\n\n
”Kes\u00e4, kostea ja l\u00e4mmin \u2013 naisen kaltainen.” N\u00e4in tulkitsi ik\u00e4presidentti Into Nieminen suuressa el\u00e4kel\u00e4isjuhlassa kaimansa Kai Niemisen runoa vuodenajoista. Kev\u00e4tt\u00e4 kohti kuljemme, kes\u00e4\u00e4 me kaipaamme. Naisenkaltaisuus edustaa runoudessa, mutta my\u00f6s arjessa, kes\u00e4ist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Ihailemme kauneutta, koska aavistamme siin\u00e4 piilev\u00e4n muutoksen ja mahdollisuuden. Se vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s siksi, koska aavistamme ettei kauneus ole hallittavissamme.<\/p>\n\n\n\n
Kes\u00e4n kaipaus ei ole vain sit\u00e4, ett\u00e4 se hellii meit\u00e4 muita vuodenaikoja enemm\u00e4n. Enemm\u00e4n se nousee meiss\u00e4 el\u00e4v\u00e4st\u00e4 tarpeesta saada osoittaa hellyytt\u00e4. Kovinta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 saattaa olla se, jos ei olisi ket\u00e4\u00e4n, jolle voisi osoittaa hellyytt\u00e4\u00e4n. Vastavuoroinen hyv\u00e4ksynt\u00e4, rakkaus ja l\u00e4mp\u00f6 tekev\u00e4t el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kiinnostavan ja el\u00e4misen arvoisen \u2013 pyyteett\u00f6m\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olon keskittym\u00e4n. Yksi lempifilosofini Roland Barthes sanookin, ett\u00e4 meiss\u00e4 el\u00e4v\u00e4 halu sulkeutua vastavuoroiseen hyvyyteen tarkoittaa,ett\u00e4 haluamme olla \u00e4itin\u00e4 toinen toisillemme.<\/p>\n\n\n\n
Historian ihailluin ja rakasttetuin nainen viett\u00e4\u00e4 nyt juhlaa. Ihmisten suku on liitt\u00e4nyt kauneimmat ajatuksensa pyh\u00e4\u00e4n Mariaan siksi, ett\u00e4 h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 jumalansynnytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 on ylivertainen. Ket\u00e4 toista naista olisi niin paljon rakastettu ja huomattu kuin Mariaa? Maria on kuin pyh\u00e4 pelto, joka kylv\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kasvaa viljan. H\u00e4nen vatsansa on kuin vehn\u00e4kumpu, liljoilla ymp\u00e4r\u00f6ity. Laakson lilja (lily of the valley), jonka kauneutta ei kyllin ole osattu kiitt\u00e4\u00e4. Vapahtajan \u00e4itin\u00e4 h\u00e4n on kuin uusi Eeva, jonka kautta maailma sai ottaa vastaan pelastuksen.<\/p>\n\n\n\n
Ihmek\u00f6 sitten ett\u00e4 h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n kaikki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tavallista kauniimmalta. Ihmek\u00f6, ett\u00e4 mielikuvissamme olemme pukeneet h\u00e4net usein siniseen viittaan ,olemme painaneet h\u00e4nen p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 t\u00e4htikeh\u00e4n tai kruunun, olemme alkaneet puhua h\u00e4nest\u00e4 taivaan kuningattarena, pyh\u00e4n\u00e4 neitsyeen\u00e4, madonnana. Kun kerran haluamme rakentaa Euroopastammekin uuden ja turvallisemman, ei siis lainkaan ole ihme, ett\u00e4 olemme unionimme lippuun ottaneet kultaiset t\u00e4hdet ja v\u00e4rit Marian s\u00e4dekeh\u00e4st\u00e4. Maria ei tietenk\u00e4\u00e4n rukoile vain meid\u00e4n eurooppalaisten puolesta, mutta ehk\u00e4p\u00e4 vaistonvaraisesti etsimme turvallisuutta maailmaamme t\u00e4st\u00e4 jumalallisesta gloriasta.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6s kukat kukkivat Marialle. Marialla itsell\u00e4\u00e4n on rinnassaan ruusu. Tietysti liljat ja kielot ovat Marian kukkia. Mutta kukista kaunein kaikista on sittenkin ruusu: kukkien kuningatar. Taiteessa Maria onkin usein kuvattu ruusutarhaansa. Ruususeppele kuului vanhastaan vain neityeille. Ruusulla on my\u00f6s monta puolta, se kukoistaa, mutta my\u00f6s pist\u00e4\u00e4. Ruusu merkitsee virkistyst\u00e4, anteliaisuutta mutta samalla lis\u00e4ksi vaitelaisuutta. Rippituolin ruusu muistuttaa papin ehdottomasta vaitiolosta,se mit\u00e4 papille ruusun alla (”sub rosa”) kerrotaan ei koskaan vuoda julki.<\/p>\n\n\n\n
Mutta kauneudella on my\u00f6s toinen puolensa \u2013 tuska. Ihailemme kauneutta, eheytt\u00e4, harmoniaa, tasaisuutta, mutta ei kaikki kaunis ole hyv\u00e4ksi. Kauneus voi n\u00e4et my\u00f6s tuhota. Helenasta syttyi Troijan sota, Narkissos ihaili kaunista kuvaansa niin syv\u00e4sti, ett\u00e4 kuoli. Aito kauneus<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Radio It\u00e4-Uusimaalle 13.3.2002 ”Kes\u00e4, kostea ja l\u00e4mmin \u2013 naisen kaltainen.” N\u00e4in tulkitsi ik\u00e4presidentti Into Nieminen suuressa el\u00e4kel\u00e4isjuhlassa kaimansa Kai Niemisen runoa vuodenajoista. Kev\u00e4tt\u00e4 kohti kuljemme, kes\u00e4\u00e4 me kaipaamme. Naisenkaltaisuus edustaa runoudessa, mutta my\u00f6s arjessa, kes\u00e4ist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Ihailemme kauneutta, koska aavistamme siin\u00e4 piilev\u00e4n muutoksen ja mahdollisuuden. Se vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s siksi, koska aavistamme ettei kauneus ole hallittavissamme. … <\/p>\n