Radiopakina Radio Deille 280202<\/p>\n\n\n\n
Kirjailija Armas J. Pullasta kerrotaan, ett\u00e4 h\u00e4n oli aina ilon puolella ryppyj\u00e4 vastaan. Ranska, ruokakulttuuri (gourmandese) ja hyv\u00e4 tuuli olivat h\u00e4nen ilonl\u00e4hteit\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 oli mielikuvitusta, savolaista sukkeluutta, vehn\u00e4stelev\u00e4\u00e4 veistely\u00e4 joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. H\u00e4nen kirjoissaan loiskuu leikki, ei puutu huumoria eik\u00e4 pilkett\u00e4. Siit\u00e4k\u00f6 johtunee, vai mist\u00e4, ett\u00e4 markkinahakuinen aikamme on tehnyt meist\u00e4 salakavalasti j\u00e4lleen niin tosikkoja, ett\u00e4 Armas J. Pullan kirjatkin ovat j\u00e4lleen pullahtaneet muotiin. Pulla on ”trendiss\u00e4”.<\/p>\n\n\n\n
Tosikkomaisuuden synti kiehtoo meit\u00e4 kavalasti. Tosikkous ei ole samaa kuin melankolisuus, alakulo. Melankolia on masennuksen (depression) jalostetumpi muoto. Melankolisuus voi olla hyv\u00e4ksikin, mutta tosikkouden synti\u00e4 ei ikin\u00e4 pit\u00e4isi hyv\u00e4ksy\u00e4. T\u00e4n\u00e4 vuonna vietett\u00e4v\u00e4 Elias L\u00f6nnrotin 200-vuotisjuhla muistuttaa miten me olemme tiet\u00e4jien ja laulun kansaa. Kalevala, karelianistinen sielunkuva tulee hyvin l\u00e4helle vaikkapa ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 musikkaa. Suomalaisuus on siis henkinen olotila, johon kuuluu it\u00e4iselle ihmiselle tyypillinen rakkaus kirjavaan, karnevalistinen ilonpito, riemun ja ik\u00e4v\u00e4n haikea mikstuura.<\/p>\n\n\n\n
P\u00f6n\u00e4kk\u00e4 ja r\u00f6yhke\u00e4 itseriittoisuus on enemm\u00e4n l\u00e4ntist\u00e4 tai jopa skandinaavista vaikutusta, jolle suomalaisugrilainen myyttisyys on enemm\u00e4n kuin tuntematon k\u00e4site. Suomalaisuus on outouden ja v\u00e4rikkyyden sekoitusta, josta voi viel\u00e4 tulla oiva tuote viet\u00e4v\u00e4ksi Euroopan unionin muihin maihin. Se joka yht\u00e4\u00e4n paremmin tuntee p\u00e4\u00e4ministeri Paavo Lipposta ei sano h\u00e4nt\u00e4 j\u00e4yh\u00e4ksi eik\u00e4 juroksi vaan paremminkin savolaiseksi ilopilleriksi. Murahtelevan lausunnon takana voi olla ilkikurista irtiottoa ja kutkuttavaa huumorintajua.<\/p>\n\n\n\n
Siviilipalvelustaan parhaillaan suorittava filosofi Aleksi Neuvonen valotti k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4mme keskustelussa melankolisuutta ja el\u00e4m\u00e4n paljautta it\u00e4\u00e4 laajempana ilmi\u00f6n\u00e4. H\u00e4n oli l\u00f6yt\u00e4nyt ”siunattua melankoliaa” my\u00f6s l\u00e4nnest\u00e4. Pitk\u00e4lle kehittyneiss\u00e4 kulttuureissa el\u00e4m\u00e4n syvin mieli oivalletaan helpommin kuin amerikkalaistyyppisiss\u00e4 McDonald-Walt Disney-maailmoissa. H\u00e4n oli huolissaan nuorisokulttuurimme pirstoutumisesta pinnallistaviin alakulttuureihin. Miten seikkailukseton sekoilu voisi kelvata el\u00e4m\u00e4n perimm\u00e4iseksi tarkoitukseksi? Keskustelu Neuvosen kaltaisten sivistyneiden sivareiden kanssa virkisti j\u00e4lleen ja samalla vahvisti uskoani tulevaisuuteen.<\/p>\n\n\n\n
Jan Blomstedt analysoi kirjassaan Yksil\u00f6 ja hierarkia unen ja mielikuvituksen suhdetta. Mielikuvitus on ik\u00e4\u00e4n kuin unta joka neuvottelee j\u00e4rjen kanssa. T\u00e4st\u00e4 voisi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 mielikuvituksettomat ihmiset harvoin kykenev\u00e4t avoimiin neuvotteluihin, sill\u00e4 vuorovaikutukseen antautuminen toisenlaisuuden kanssa on heille uhka. Mielikuvituksettomuus on siis ahdasmielist\u00e4 yksipuolisuutta, jonka vankina oleminen on kuluttavaa ja kaikenlis\u00e4ksi tuottaa h\u00e4pe\u00e4\u00e4 my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6lle.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4h\u00e4n paastonaikaan kuuluu erottamattomasti tavallista runsaampi lukeminen. Makkaran sijasta punaista poskea. V\u00e4hemm\u00e4n telkkaria ja enemm\u00e4n kirjoja. Tavallisesti aina luen rinnan useaa kirjaa. Max Randista kirjoitettu kirja on nyt t\u00e4ss\u00e4 pinossa p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4. Se nostaa kuusikymment\u00e4luvun tapahtumat arvoonsa. Miten k\u00f6yhi\u00e4 ja ahdasmielisi\u00e4 olisimmekaan, jos kuusikymment\u00e4luvun kriittinen analyysi olisi j\u00e4\u00e4nyt tekem\u00e4tt\u00e4? Max Rand \u2013 syntynyt eurooppalaiseksi – paljastaa mist\u00e4 aukeni tie suomalaiseen hyvinvointiin ja Euroopan uudelleen l\u00f6yt\u00e4miseen. 1960-luvun kulttuurin ja politiikan kautta kulkee selv\u00e4 linja Euroopan unioniin. Tarja Halosten, Paavo Lipposten, Erkki Tuomiojien ynn\u00e4 muiden lis\u00e4ksi Max Rand kulttuurikumppaneineen oli yksi t\u00e4m\u00e4n tien valovoimaisimpia viitoittajia.<\/p>\n\n\n\n
Mutta ei maailmamme, eiv\u00e4tk\u00e4 asenteemme nyt muutu haikailemalla kuusikymment\u00e4luvulle. Nyt tarvitaan Aleksi Neuvosen kaltaisia nuoria n\u00e4kij\u00f6it\u00e4 ja taistelijoita, jotta yhteiskuntaa uudistavat voimat p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t liikkeelle. Elokuussa 1963 j\u00e4rjestetty Suomen ensimm\u00e4inen happening-tapahtuma vaati muutosta Helsingin kaduilla ja toreilla yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 eri taidelajit ja tuomalla politiikan kansan keskelle. 2000-luvun happeningiin kuuluu armaspullamaista iloa ja hyv\u00e4\u00e4 tuulta, mutta my\u00f6s 1960-luvun rohkeutta ja r\u00e4m\u00e4p\u00e4isyytt\u00e4. Ilman uutta happeningia uskomme syvint\u00e4 salaisuutta k\u00e4tkem\u00e4tt\u00e4 ei maailmamme pelastu.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Radiopakina Radio Deille 280202 Kirjailija Armas J. Pullasta kerrotaan, ett\u00e4 h\u00e4n oli aina ilon puolella ryppyj\u00e4 vastaan. Ranska, ruokakulttuuri (gourmandese) ja hyv\u00e4 tuuli olivat h\u00e4nen ilonl\u00e4hteit\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 oli mielikuvitusta, savolaista sukkeluutta, vehn\u00e4stelev\u00e4\u00e4 veistely\u00e4 joka l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. H\u00e4nen kirjoissaan loiskuu leikki, ei puutu huumoria eik\u00e4 pilkett\u00e4. Siit\u00e4k\u00f6 johtunee, vai mist\u00e4, ett\u00e4 markkinahakuinen aikamme on tehnyt meist\u00e4 salakavalasti … <\/p>\n