{"id":766,"date":"2001-02-16T16:36:00","date_gmt":"2001-02-16T14:36:00","guid":{"rendered":"https:\/\/hynninen.datalatu.fi\/?p=766"},"modified":"2023-05-07T16:36:39","modified_gmt":"2023-05-07T13:36:39","slug":"vilde-wilde-kahvilla-tartossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.hynninen.info\/?p=766","title":{"rendered":"Vilde & Wilde kahvilla Tartossa"},"content":{"rendered":"\n

Radiopakina 16.2.2001<\/p>\n\n\n\n

\"Kahvilla<\/figure>\n\n\n\n

Oscar Wilde sanoo kirjassaan Dorian Grayn muotokuva, ettei se niin vaarallista ole, jos v\u00e4list\u00e4 joutuukin ihmisten hampaisiin, puheenaiheeksi. Paljon pahempaa kuin puheenaiheena oleminen olisi n\u00e4et se, ettei kukaan puhu sinusta mit\u00e4\u00e4n. Vaikenemalla erist\u00e4minen on yksin\u00e4isyyden alku. Aina kuitenkin tarvitsemme toisiamme, yhteytt\u00e4 toisiimme, kansak\u00e4ymist\u00e4, vuorovaikutusta, tai verkostoitumista kuten nykyisin kai pit\u00e4isi sanoa.<\/p>\n\n\n\n

Katselin tuossa taannoin kauniissa Tarton yliopistokaupungissa kirjailijakahvilan eteen pystytetty\u00e4 taideteosta. Sen juju on siin\u00e4, ett\u00e4 teoksessa on kaksi Wilde\u00e4. My\u00f6s kahvilan nimi on Kaksi Wilde\u00e4. Kahvila sijaitsee vanhassa kirjapainossa, jossa painokoneet ovat viel\u00e4 tallellakaunistamassa kultturellia kahvilamilj\u00f6\u00f6t\u00e4. Tartto muistuttaa kahvilakulttuurin kukoistuksen ajoista. Kahvila Werner on n\u00e4ist\u00e4 Tarton kahviloista hohdokkain ja kuuluisin.<\/p>\n\n\n\n

Virolainen kirjailija Eduard Vilde (1865-1933) katselee teoksessa irlantilaissyntyist\u00e4 kollegaansa Oscar Wilde\u00e4 (1854-1900). Viron Vilde oli aikansa radikaali naturalismin ja sosialismin tuntija. Englantilaistunut Oscar Wilde puolestaan teki nokkelaa pilaa ylempien kansanluokkien el\u00e4m\u00e4st\u00e4. My\u00f6s h\u00e4nen tuotantoaan olemme saaneet lukea suomeksi.<\/p>\n\n\n\n

Oscar Wilde n\u00e4kee, ett\u00e4 todellinen kauneus alkaa siit\u00e4, mihin \u00e4lyk\u00e4s ilme p\u00e4\u00e4ttyy. Liiallinen totisuus j\u00e4hmett\u00e4\u00e4, ajatuksista voi tulla ylikuorma, taakka, jota ei kovin kauan kukaan jaksa raahata matkassaan. Mit\u00e4 korkeampi asema, sit\u00e4 suurempi on vaara sortua j\u00e4ykkyyteen. Jos kadottaa tyyneytens\u00e4 ja rentoutensa, murheet ottavat ylivallan ja lopulta alkaa tukehtuminen.<\/p>\n\n\n\n

Mutta salaisuuksia pit\u00e4\u00e4 ihmisell\u00e4 sent\u00e4\u00e4n olla. Oscar Wilden romaanihenkil\u00f6 lausuu: ”Jos pid\u00e4n oikein paljon jostain ihmisest\u00e4, en koskaan ilmoita h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n muille. Se on kuin luovuttaisi osan h\u00e4nest\u00e4 toisille. Olen oppinut arvostamaan salaisuuksia.” Ja jos ei osaa ottaa rennosti, niin pit\u00e4\u00e4 ainakin n\u00e4ytell\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, sit\u00e4 ettei kanna kaiken maailman murheita matkassaan. Hyv\u00e4ntuulisuus on sivistyneisyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lordi Henry opettaa Wilden romaanissa, miten luonnollisuuskin voi olla n\u00e4yttelemist\u00e4, viel\u00e4p\u00e4 kaikkein \u00e4rsytt\u00e4vint\u00e4 lajissaan. Dorian Grayn muotokuvassa kankaalla olevat kasvot vanhenivat jatkuvasti. Ne tunsivat Dorian Grayn salaisuuden ja kertoivat h\u00e4nen tarinansa. Jokainen Grayn tekem\u00e4 synti tahrasi taulua. Siin\u00e4 k\u00e4y samoin kuin Raamatun kertomuksissa. Kielt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 Jumalan hyvien lahjojen vastaanottamisesta ihminen lankeaa synneist\u00e4 suurimpaan: itseriittoisuuteen ja sit\u00e4 kautta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 erist\u00e4v\u00e4\u00e4n yksin\u00e4isyyteen.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in laskiaisen joutuessa ja paastoon laskeuduttaessa on hyv\u00e4 muistaa, ettei aitoon el\u00e4m\u00e4\u00e4n ole oikotiet\u00e4. Jos puuttuu rohkeus katsoa pime\u00e4\u00e4n, jos ei ole rohkeutta kohdata el\u00e4m\u00e4n traagista puolta, ei iloa voi aavistaa, saati l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Pid\u00e4mme k\u00e4rsimyst\u00e4 vihollisenamme, mutta se on my\u00f6s yst\u00e4v\u00e4mme. Todellinen ilo l\u00f6ytyy sielun janon kautta. Vasta kasvamalla alkuper\u00e4iseksi itseksemme aavistamme jotain tarkoituksestamme. Siksi meist\u00e4 voi tulla todellisia ihmisi\u00e4 vain liikkumalla, ei juuttumalla: ihmisyys l\u00f6ytyy muutoksesta. Paastonaika on juuri t\u00e4t\u00e4: muutoksen, parannuksen, olennaiseen keskitt\u00e4misen aikaa.<\/p>\n\n\n\n

Soren Kierkegaard, yksi kristillisen uskon syv\u00e4llisimpi\u00e4 tulkitsijoita, muistuttaakin, ettei Jeesuskaan valinnut professoreita vaan seuraajia. Vain astumalla alas l\u00f6ytyy el\u00e4m\u00e4n pohja. Vain kulkemalla tarpeeksi alhaalla, l\u00f6ytyy ilo ja rohkeus. Ylev\u00e4tk\u00e4\u00e4n puheet eiv\u00e4t kanna kauas, jos puutuu kyky olla aidosti sit\u00e4, mit\u00e4 me todella olemme.<\/p>\n\n\n\n

Uskonnollisella kielell\u00e4 t\u00e4m\u00e4n voisi lausua, ett\u00e4 ristin valo ei ole samaa kuin j\u00e4rjen valo. Raamattu on hengellisen el\u00e4m\u00e4n alkul\u00e4hde. Raamattu ei avaudu mill\u00e4\u00e4n historiallis-kriittisell\u00e4 tai muullakaan metodilla vaan sill\u00e4, mit\u00e4 Jumala itse puhuu nyt meille. Raamattu on kuin syv\u00e4 kaivo, josta on ammennettava el\u00e4v\u00e4\u00e4 vett\u00e4 voimaksi.<\/p>\n\n\n\n

On oltava kaivolla ja – kuulolla.<\/p>\n\n\n\n

Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Radiopakina 16.2.2001 Oscar Wilde sanoo kirjassaan Dorian Grayn muotokuva, ettei se niin vaarallista ole, jos v\u00e4list\u00e4 joutuukin ihmisten hampaisiin, puheenaiheeksi. Paljon pahempaa kuin puheenaiheena oleminen olisi n\u00e4et se, ettei kukaan puhu sinusta mit\u00e4\u00e4n. Vaikenemalla erist\u00e4minen on yksin\u00e4isyyden alku. Aina kuitenkin tarvitsemme toisiamme, yhteytt\u00e4 toisiimme, kansak\u00e4ymist\u00e4, vuorovaikutusta, tai verkostoitumista kuten nykyisin kai pit\u00e4isi sanoa. Katselin tuossa … <\/p>\n

Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-766","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-radiopakinat","item-wrap"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/766","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=766"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/766\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":767,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/766\/revisions\/767"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=766"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=766"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=766"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}