Veli-Matti Hynninen<\/p>\n\n\n\n
STT:lle 17.2.2000<\/p>\n\n\n\n
It\u00e4meren alueen nopea kulttuurinen, poliittinen ja taloudellinen yhten\u00e4istyminen on her\u00e4tt\u00e4nyt vanhat unelmat. Lujittaisiko ”uusi Hansa” pohjoisen Euroopan kilpailukyky\u00e4?<\/p>\n\n\n\n
Voisiko Viron ja Suomen ikivanha yhteisty\u00f6 toimia j\u00e4lleen my\u00f6s arjen tasolla?<\/p>\n\n\n\n
Virolainen kirjailija Jaan Kross (s.19.2.1920) her\u00e4tti 80-vuotisjuhlassaan Helsingiss\u00e4 henkiin Viron ja Suomen yhdistymisajatuksen. Tuglas-seura oli koonnut Jaan Krossin ymp\u00e4rille suomalaisen kulttuurivaikuttajien joukon kuulemaan mit\u00e4 koviakokeneella kirjailijamestarilla nyt on meiless\u00e4 Eik\u00e4 Jaan Kross pett\u00e4nyt yleis\u00f6\u00e4\u00e4n. Suomi ja Viro on yhdistett\u00e4v\u00e4. T\u00e4h\u00e4n voidaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 rakentamalla silta Suomen ja Viron v\u00e4lille. Unelmien silta saisi nyt kasvaa konkreettiseksi. Tai jos silta on liian vanhanaikainen, niin rakennettakoon vaikka tunneli, ehdotti Jaan Kross.<\/p>\n\n\n\n
Kirjallisuus on kansakunnan muisti<\/p>\n\n\n\n
Urho Kekkonen aloitti presidenttitieens\u00e4 56-vuotiaana. Jaan Kross siirtyi viisikymment\u00e4 t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n runoudesta proosaan. Nyt Kross on kansainv\u00e4lisesti tunnetuin virolainen kirjailija. P\u00e4\u00e4tetty\u00e4\u00e4n lakiopintonsa Tarton yliopistossa 1944 h\u00e4n istui poliittisena vankina Tallinnan keskusvankilassa 1946-1954 ja vankileiriss\u00e4 Komin tasavallassa. Jaan Krossin historialliset romaanit 1970- ja 1980-luvulla ovat keskeinen osa Viron kansallista muistia, joka jo oli tuhoutumassa. H\u00e4n her\u00e4tt\u00e4\u00e4 virolaiset uudelleen huomaamaan, ett\u00e4 sorrosta huolimatta Viro on yht\u00e4 kansaa, jolla on oma sielu, kieli ja luonne. Miss\u00e4\u00e4n oloissa kansa ei saa luopua omanarvontunnostaan eik\u00e4 ominaislaadustaan.<\/p>\n\n\n\n
Kova kohtaloko pakottaa Krossin kirjoittamaan kohtalonomaisesti? H\u00e4nen kirjoissaan paljastutaan ja k\u00e4tkeydyt\u00e4\u00e4n, joudutaan tuomiolle ja taas vapaudutaan. Krossin romaanihenkil\u00f6t k\u00e4yv\u00e4t p\u00e4\u00e4ttym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kamppailua, totuudelle ja oikeudelle on aina l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 tila. Jaan Krossin romaaneissa lupaukset t\u00e4yttyv\u00e4t ja petokset paljastuvat. Kross palauttaa kunnian ja korottaa rakkauden, vapaudentunnetta ei mik\u00e4\u00e4n voi h\u00e4vitt\u00e4\u00e4. My\u00f6s onnettomuudet ja onni ovat toisilleen l\u00e4heisi\u00e4, sill\u00e4 niill\u00e4 on sama teht\u00e4v\u00e4: avata silm\u00e4t. Krossin romaanihenkil\u00f6t toimivat ja ajattelevat, heilt\u00e4 ei puutu luonnetta, aatetta eik\u00e4 filosofiaa. Ja vaikka olisi kuinka vaikeaa, Jumalakin k\u00e4y aina vain l\u00e4hemm\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n
Jaan Krossin kirjallinen skaala on laaja. H\u00e4nen kyn\u00e4ns\u00e4 kuljettaa lukijan sarkastisesta huumorista viilt\u00e4vimp\u00e4\u00e4n tragiikkaan. H\u00e4nell\u00e4 on kyky liitt\u00e4\u00e4 yhteen uutta ja vanhaa, sekoittaa aito ja ep\u00e4aito, tuore ja kulunut yhteen. H\u00e4n her\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijassa halun tutusta paremmin maansa historiaan. Jaan Kross on tietoisesti tai huomaamattaan kansallinen her\u00e4tt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Silta Suomen ja Viron v\u00e4lille<\/p>\n\n\n\n
Jaan Kross selitt\u00e4\u00e4 rakkauttaan historiaan sill\u00e4, ett\u00e4 liike ajan l\u00e4pi muistuttaa liikett\u00e4 l\u00e4pi tilan. Siksi aikaa on ty\u00f6l\u00e4s arvioida kokematta kansallisesti t\u00e4rkeit\u00e4 paikkoja. ”Kun liikumme l\u00e4pi ajan: me l\u00e4hestymme joitakin tienvieren kohteita, olemme niiden kohdalla hetkisen tai vaikka koko elinik\u00e4mme, ne ovat meid\u00e4n oikealla ja vasemmalla puolellamme ja sitten selk\u00e4mme takana.”<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 Jaan Krossin juhlassaan muotoilema lause paljastaa miten t\u00e4rke\u00e4 on Suomen ja Viron v\u00e4linen silta. Se ei ole vain ajatusten tai unelmien tie vaan konkreettinen v\u00e4yl\u00e4, jota pitkin kuljemme toistemme luo.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4st\u00e4 sillasta Jaan Kross kertoi jo pojanhujoppina kavereittensa kanssa haaveilleensa Berliinin olympialaisten aikoihin (1936). Silta Suomeen piti saada, vaikka ajatus tunnelista olisi ollut ehk\u00e4 siltaakin parempi. Mutta ajatus siit\u00e4 ”varisi v\u00e4hitellen pois ja pyyhittiin olemattomiin siksi ett\u00e4 meist\u00e4 tuli aikuisia.” Unelmat yhteenkasvamisesta eiv\u00e4t kuitenkaan saa haihtua, sen Jaan Kross 80-vuotisjuhlavierailleen el\u00e4v\u00e4sti todisti.<\/p>\n\n\n\n
Kross tuntee siltansa historian. Jo vuonna 1918 oli Viron riigivanem Konstantin P\u00e4ts l\u00e4hett\u00e4nyt kirjeen Suomeen presidentti P.E. Svinhufvudille, ja my\u00f6hemmin viel\u00e4n 1940 toisen kirjeen l\u00e4hettil\u00e4s Hynnisen kautta Suomen hallitukselle, jossa h\u00e4n suositteli virolaissuomalaista yhteisvaltiota. Viron ja Suomen yhdistymisajatus ei siis ole mitenk\u00e4\u00e4n nuori, mutta Krossin mielest\u00e4 se on nyt ajankohtainen.<\/p>\n\n\n\n
Baltikumissa, It\u00e4meren alueella, ja Suomessa asuu yhteens\u00e4 30 miljoonaa ihmist\u00e4, joita t\u00e4m\u00e4 silta palvelisi. Silta on yhteyden tunnus, tarvitsemme yhtyett\u00e4 toisimme. ”Sill\u00e4 nykyist\u00e4 suurempia meist\u00e4 ei voi tulla, koska olemme edelleenkin p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet pikemminkin tuhoutua kansana kuin ryhty\u00e4 saamaan lapsia ennenkuin jokaisella on pankkitilill\u00e4\u00e4n miljoona tai satatuhatta tai edes kymmenentuhatta kruunua”. Kansa ei voi selviyty\u00e4 vain talouttaan kohentamalla.<\/p>\n\n\n\n
Liehakoiva, vetel\u00f6itynyt kansa<\/p>\n\n\n\n
Mutta ei liittoutuminenkaan yksin pelasta. Kansan itsens\u00e4 on ryhdist\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4, selvitt\u00e4v\u00e4, nostettava p\u00e4\u00e4ns\u00e4 pystyyn. Itsest\u00e4 – ei kohtalosta tai toisista – kaikki kuitenkin aina eniten riippuu. Jos kansa juuttuu henkisille matalikoille, se tuhoutuu vaikka olisi kuinka hyv\u00e4ss\u00e4 seurassa tahansa. Me me suomalaiset ja virolaiset n\u00e4yt\u00e4mmek\u00e4\u00e4n kolmen tai nelj\u00e4nsadan vuoden kuluttua?<\/p>\n\n\n\n
El\u00e4\u00e4k\u00f6 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 silloin helppohintaisempi, latistuneempi, vetel\u00f6ityneempi (kuten my\u00f6hemm\u00e4t sukupolvet mielest\u00e4mme aina ovat) kansa joka onneksi kuitenkin viel\u00e4 on itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6ist\u00e4? Krossin testamentti meille pohjoiseen eurooppalaisuuteen sitoutuneille sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntavan muutosvaatimuksen. Kansojemme on suostuttava puritaanisen itsepuhdistuksen tielle ettemme muuttuisi sellaisiksi, ”joiksi nyky\u00e4\u00e4n olemme niin vauhdilla kehittym\u00e4ss\u00e4: ulosp\u00e4in liehakoiviksi, kesken\u00e4\u00e4n toraileviksi (ja liehakoiviksi ja toraileviksi tietenkin virheit\u00e4 vilisev\u00e4ll\u00e4 englannilla) – ihanteettomien keinottelijoiden laumaksi.”<\/p>\n\n\n\n
Jaan Kross muistuttaa, ett\u00e4 kansalliset valinnatkin ovat syvimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n yksil\u00f6n valintoja. Kansallinen historia on usein ollut poikkeusyksil\u00f6iden ja poikkeustilanteiden historiaa. On panostettava arkeen, el\u00e4m\u00e4ntavan tarkistamiseen, kulttuuriin ja el\u00e4m\u00e4n pieniin yksityiskohtiin. Kokonaisuudet rakentuvat meist\u00e4, tavallisista ihmisist\u00e4, joille on uskottu tavallista enemm\u00e4n vastuuta tulevaisuudesta.<\/p>\n\n\n\n
Jaan Kross muistuttaa miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on unelmoida. Ajatus Viron ja Suomen v\u00e4lisest\u00e4 sillasta ei kuitenkaan ole utopiaa, jos jaksamme unelmoida. Toivoa on niin kauan kuin on unelmoijia.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittaja on kirkkoherra Loviisasta. Jaan Kross otti h\u00e4nelt\u00e4 80-vuotisjuhlassaan vastaan lahjataulun, jossa ulkoministeri Tarja Halonen ja Jaan Kross kohtaavat Loviisan rauhanfoorumissa 1996. Halonen luovutti silloin Jaan Krossille Loviisan III rauhanpalkinnon. Jaan Kross on usein mainittu my\u00f6s Nobelin palkintoehdokkaana.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Veli-Matti Hynninen STT:lle 17.2.2000 It\u00e4meren alueen nopea kulttuurinen, poliittinen ja taloudellinen yhten\u00e4istyminen on her\u00e4tt\u00e4nyt vanhat unelmat. Lujittaisiko ”uusi Hansa” pohjoisen Euroopan kilpailukyky\u00e4? Voisiko Viron ja Suomen ikivanha yhteisty\u00f6 toimia j\u00e4lleen my\u00f6s arjen tasolla? Virolainen kirjailija Jaan Kross (s.19.2.1920) her\u00e4tti 80-vuotisjuhlassaan Helsingiss\u00e4 henkiin Viron ja Suomen yhdistymisajatuksen. Tuglas-seura oli koonnut Jaan Krossin ymp\u00e4rille suomalaisen kulttuurivaikuttajien joukon … <\/p>\n