Kolumni 10.11.1999<\/p>\n\n\n\n
Matka valojen sillalle k\u00e4y kaamoksen kautta. T\u00e4lle tielle astutaan joskus arkaillen, mutta ei ikin\u00e4 suotta. Tie rikkaaseen k\u00f6yhyyteen johtaa usein valoisan pimeyden kautta. Tarvitaan vain n\u00e4m\u00e4 kaksi: silta pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 adventtiin, ja silta adventista jouluun. N\u00e4m\u00e4 sillat on valaistu el\u00e4vill\u00e4 kynttil\u00f6ill\u00e4. Ne muodostavat kauniin kaaren, joka t\u00e4yttyy kasvavasta valosta. Valonjuhla kajastaa horisontissa.<\/p>\n\n\n\n
Koulutoverini Heikki Teirmaa kertoi minulle kerran miten h\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4rinammatissaan on ruvennut m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisille l\u00e4\u00e4kkeeksi yksin\u00e4isi\u00e4 k\u00e4velyretki\u00e4. M\u00e4\u00e4r\u00e4ttyn\u00e4 hetken\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 yksin ulos, kuljettava l\u00e4\u00e4k\u00e4rin m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4 reitti s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, mutta luontevasti \u2013 aivan hiljaa. On tyhjennytt\u00e4v\u00e4, jotta syntuisi uutta tilaa ja jotta se t\u00e4ytyyisi uudella, j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Puhuminenhan on syvimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n vain tapamme osoittaa joutilaisuuttamme, kieli on pelkk\u00e4\u00e4 runoutta, mutta hiljaisuus puhuu aina. Siksi kai todellinen el\u00e4m\u00e4 usein avautuukin puhetta enemm\u00e4n hiljaisuudesta. Kaikki luontevuus paljastaa, ett\u00e4 lopulta vain hiljaisuus on vaikuttavaa.<\/p>\n\n\n\n
L\u00e4\u00e4k\u00e4riyst\u00e4v\u00e4ni perusteli resepti\u00e4\u00e4n sill\u00e4, ett\u00e4 jokainen ihminen tarvitsee liikunnan , ravinnon ja kaiken muun tarpeellisen lis\u00e4ksi aina my\u00f6s yksinoloa. Olisi hyv\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4 sulkeutua vaikkapa vain hetkeksi omaan suosioonsa ja ajatella el\u00e4m\u00e4nkulkuaan kaikessa rauhassa. Yksink\u00e4velyss\u00e4 yhdistyv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 molemmat: hiljaisuus ja liike sulavat kuin saumattomaksi tunikaksi.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 yksinkertainen resepti nousi mieleeni, kun tein omaa pient\u00e4 iltak\u00e4vely\u00e4ni marraskuun syvenev\u00e4ss\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4, tihenev\u00e4n tihkun \u00e4\u00e4ni askeleissa. Takana ihana hellekes\u00e4, k\u00e4sill\u00e4 ihmetelt\u00e4v\u00e4n l\u00e4mp\u00f6inen syksy. Miten rikkaita olemmekaan kun meill\u00e4 ovat n\u00e4m\u00e4 vaihtelevat vuodenajat, ajattelin. Kaamoksessa meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 pimeys on kuin viitta, jonka kietaisemme ymp\u00e4rillemme tottuneesti ja turvallisesti. Nyt talvi saa tulla. V\u00e4lill\u00e4 raikasta tuulta, kirpe\u00e4\u00e4 pakkasta, satava ensilumi, l\u00e4hestyv\u00e4n adventin kajastava valons\u00e4de.<\/p>\n\n\n\n
Pime\u00e4 syksy saa olemuksensa vastaisesti olla joskus my\u00f6s kevyt, kuljemmehan kohti valoa. T\u00e4m\u00e4 syksy on erilainen, utuisen keve\u00e4 ja hauras. Raikaskin se on ollut, sill\u00e4 valoa kohti kuljettaessa my\u00f6s ajatukset kirkastuvat, el\u00e4m\u00e4 ei koskaan hylk\u00e4\u00e4 rakastajaansa.<\/p>\n\n\n\n
Isse Karsten \u2013 Helsingiss\u00e4 j\u00e4lleen avatun Valon voimat-kaupunkitapahtuman is\u00e4 – kertoi miten p\u00e4\u00e4kaupungin valaisemisidea syntyi. Helsingille, kulttuurip\u00e4\u00e4kaupungille piti n\u00e4et mietti\u00e4 uutta ilmett\u00e4. Englantilaiset kulttuurialan konsultit kutsuttiin paikalle ideoimaan uutta kulttuurikaupunkistrategiaa. No., he siit\u00e4 kohta kysym\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 oletteko huomanneet miten pime\u00e4\u00e4 teill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Suomessa on? Jos minne, niin t\u00e4nne sopisi tuottaa valoa.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4in n\u00e4m\u00e4 brittikonsultit onnistuivat vet\u00e4m\u00e4\u00e4n oikeasta narusta ja saivat Isse Karstenin syttym\u00e4\u00e4n ja niin Helsingiss\u00e4 toteutetaan viisikymment\u00e4 erilaista projektia, jotka t\u00e4yttyv\u00e4t valosta, tulesta, \u00e4\u00e4nest\u00e4 ja sirkuksesta. Helsingin kasvoille levi\u00e4\u00e4 uutta, yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 pilkett\u00e4. Kaupunkilaisille annetaan nyt VALOhoitoa.. Puistoihin, kujille, toreille, rantamille ja laitoksille tuotetaan uutta hohtoa, teoksia, joilla katkaistaan kaamosta ja luodaan valoisaa puitetta, tunnelmaa. Valon voimalla valetaan kulttuurikaupungille uudet kasvot.<\/p>\n\n\n\n
Matka rikkaaseen k\u00f6yhtyyen, valoisaan pimeyteen kysyy kekseli\u00e4isyytt\u00e4 ja intoa. Valossa on jotakin jumalallista, v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 kokemista, enemm\u00e4n kuin vain heijastusta. Raamatun luomiskertomuksen mukaan valon ja pimeuyden erottaminen toisistaan oli Jumalan ensimm\u00e4inen teko h\u00e4nen luomassaan maailmassa. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala n\u00e4ki, ett\u00e4 valo oli hyv\u00e4. Jumala erotti valon pimeydest\u00e4, ja h\u00e4n nimitti valon p\u00e4iv\u00e4ksi, ja pimeyden h\u00e4n nimitti y\u00f6ksi.<\/p>\n\n\n\n
Kuljemme valoa p\u00e4in. Muistathan sytytt\u00e4\u00e4 kynttil\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kolumni 10.11.1999 Matka valojen sillalle k\u00e4y kaamoksen kautta. T\u00e4lle tielle astutaan joskus arkaillen, mutta ei ikin\u00e4 suotta. Tie rikkaaseen k\u00f6yhyyteen johtaa usein valoisan pimeyden kautta. Tarvitaan vain n\u00e4m\u00e4 kaksi: silta pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 adventtiin, ja silta adventista jouluun. N\u00e4m\u00e4 sillat on valaistu el\u00e4vill\u00e4 kynttil\u00f6ill\u00e4. Ne muodostavat kauniin kaaren, joka t\u00e4yttyy kasvavasta valosta. Valonjuhla kajastaa horisontissa. Koulutoverini Heikki … <\/p>\n