STT:lle 14.10.1996 Veli-Matti Hynninen<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6h\u00e4issyksyn juhlista ehk\u00e4 vaikuttavin ja samalla valoisin on pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4. Haudoille pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kannettavat kynttil\u00e4t ja j\u00e4k\u00e4l\u00e4seppeleet viestiv\u00e4t kaipauksesta, joka ei ole laannut. Vaikka l\u00e4heinen on poissa, h\u00e4n el\u00e4\u00e4 muistoissamme.<\/p>\n\n\n\n
Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 k\u00e4tkee my\u00f6s n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ulottuvuuden. Jumalan maailma ei rajoitu vain t\u00e4h\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n maailmaan, toivo paremmasta, uudesta, h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4 pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n horisontissa. Vaikka marraskuussa luonto huokaa, maa makaa ”martaana”, viimeist\u00e4 sanaa ei sittenk\u00e4\u00e4n lausu kuolema. Nyt katse k\u00e4\u00e4ntyy valoon p\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Kaikkien pyhien p\u00e4iv\u00e4<\/p>\n\n\n\n
Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4\u00e4n liittyy kaksi kirkollista juhlaperinnett\u00e4. Kaikkien pyhien p\u00e4iv\u00e4\u00e4 (Festum omnium sanctorum) vietettiin jo varhain marraskuun ensimm\u00e4isen\u00e4 (1.11.). Sit\u00e4 seuraava p\u00e4iv\u00e4 ( 2.11.) oli taas kaikkien uskovien vainajien muistop\u00e4iv\u00e4. N\u00e4m\u00e4 molemmat pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4t, pyhien sek\u00e4 vainajien juhlat, ovat nyttemmin sulautuneet lokakuun viimeisen ja marraskuun kuudennen p\u00e4iv\u00e4n v\u00e4lisen\u00e4 lauantaina vietett\u00e4v\u00e4\u00e4n pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muistetaan kaikkina aikoina el\u00e4neit\u00e4 marttyyreja sek\u00e4 uskossa Kristukseen kuolleita. Molempia kutsutaan pyhiksi. Raamatunkieless\u00e4 pyh\u00e4 ei viittaa vain kuolleisiin, my\u00f6s maanp\u00e4\u00e4ll\u00e4 uskossa kilvoittelevat el\u00e4v\u00e4t ovat pyhi\u00e4. Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n evankeliumi nime\u00e4\u00e4 ikionnellisiksi eli autuaiksi hiljaiset, n\u00e4lk\u00e4iset, rauhantekij\u00e4t, vainotut ja itkev\u00e4t. Kaikkein onniteltavimpia ovat kuitenkin ne pyh\u00e4t, jotka jo ovat p\u00e4\u00e4sseet perille.<\/p>\n\n\n\n
Jokainen uskova, Kristukseen kastettu ihminen on saanut kunnianimen pyh\u00e4. N\u00e4kyv\u00e4\u00e4n maailmaan kuuluu kamppailu, siksi seurakunnan luonteeseen kuuluu aina taistelu (ecclesia militans). Vasta perill\u00e4 kirkko viett\u00e4\u00e4 juhlaa ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 riemuitsevan seurakunnan tuntomerkit (ecclesia triumphans).<\/p>\n\n\n\n
Kirkossa h\u00e4vi\u00e4\u00e4 historian ja kuoleman v\u00e4linen raja: n\u00e4kyv\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n seurakunta sulavat samaksi Jumalan seurakunnaksi. Vaikka viel\u00e4 olemme matkalla (in via), tied\u00e4mme miss\u00e4 on matkan p\u00e4\u00e4. Kaipuumme t\u00e4yttyy vasta silloin kun olemme perill\u00e4, oikeassa is\u00e4nmaassa (in patria). Kirkon on oltava liikkeell\u00e4, vaeltava Jumalan kansa on matkalla kohti lopullista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kaikkien pyhien p\u00e4iv\u00e4 muistuttaa, ett\u00e4 matkalla olijat ja perille p\u00e4\u00e4sseet kuuluvat yhteen. Kaikki olemme yht\u00e4 pyh\u00e4\u00e4 Kristuksen kirkkoa.<\/p>\n\n\n\n
Kynttil\u00e4t syttyv\u00e4t rajalle<\/p>\n\n\n\n
Monilla paikkakunnilla on syntynyt tapaa sytytt\u00e4\u00e4 kirkon alttarille muistokynttil\u00e4 jokaiselle vuoden aikana kuolleelle seurakuntalaiselle. Viime aikoina joissakin seurakunnissa on pystytetty muistopaikka, jolle muualle haudattujen omaiset voivat k\u00e4yd\u00e4 sytytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 omat kynttil\u00e4ns\u00e4. Esimerkiksi Loviisan hautausmaalla suuri siirtokivilohkare on ristitty p\u00e4\u00e4si\u00e4iskiveksi. T\u00e4st\u00e4 kivest\u00e4 on muodostunut muuanne haudattujen muistomerkki, joka pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 t\u00e4yttyy sadoista muistokynttil\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vanhastaan on usein matkustettu ”kotiin maalle”, matka entiselle kotiseudulle saattaa olla niin pitk\u00e4, ett\u00e4 moni haluaa sytytt\u00e4\u00e4 muistokynttil\u00e4ns\u00e4 t\u00e4lle yhteiselle hautamuistomerkille.<\/p>\n\n\n\n
Ihminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vaistomaisesti haluavan vet\u00e4\u00e4 verhot el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 rajatilanteiden ylle. K\u00e4rsimyksen ja kuoleman eteen levitett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 verholla ihminen suojautuu ja etsii selityst\u00e4 j\u00e4rkytykselle. My\u00f6s el\u00e4m\u00e4n my\u00f6nteiset mysteerit – onnen ja menestyksen kokeminen – saattavat olla vaikeasti kestett\u00e4vi\u00e4. Siksi ei ehk\u00e4 olekaan hyv\u00e4ksi, jos aina saisi kaiken haluamansa. Se ehk\u00e4 v\u00e4hent\u00e4isi onnea ja veisi rauhan menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Kest\u00e4isik\u00f6 ihminen sit\u00e4 lainkaan, jos kaipuu todella alkaisi muuttua n\u00e4kemiseksi? Jos olemassaolon h\u00e4m\u00e4r\u00e4 \u00e4kki\u00e4 kirkastuisi, miten kest\u00e4isimme rajattomuuden? Raja ei vieh\u00e4t\u00e4 v\u00e4hiten siksi, ett\u00e4 se k\u00e4tkee salaisuuden.<\/p>\n\n\n\n
Kuoleman rajalla lepattava kynttil\u00e4n liekki tuo yksinkertaisella tavalla pilkahduksen uuden el\u00e4m\u00e4n toivosta. Rajan toinen puoli pysyy salaisuutena viimeiselle puomille asti. Mutta raja on ja se tulee aina kiinnostamaan ihmismielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Marraskuun luonto henkii vahvuutta<\/p>\n\n\n\n
Sana marras viittaa kuolleeseen. Marraskuussa viimeinenkin kes\u00e4n kukoistus vaihtuu kuolleeseen, lakastuneeseen: ”Maa on martaana.” Marraskuu tekee tilaa tekem\u00e4tt\u00f6mille t\u00f6ille, se on vanhastaan ollut kehruun ja kudonnan aikaa. Nykyaikana marraskuu voi olla lukemiselle ja luovalle tekemiselle suotuisaa aikaa.<\/p>\n\n\n\n
Ennen uskottiin, ett\u00e4 marraskuussa tehdyist\u00e4 kalanpyydyksist\u00e4 tuli tavallista kest\u00e4v\u00e4mpi\u00e4. Marraskuussa kaadettua rakennushirtt\u00e4kin pidettiin muuta puuta vahvempana. My\u00f6s el\u00e4inten terveytt\u00e4 vahvistettiin marraskuussa pesem\u00e4ll\u00e4 lehm\u00e4t suopursuvedell\u00e4. Nyt marraskuu voisi vastaavasti olla luovan toiminnan, intomielen ja kulttuurin kulta-aikaa.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka syksy on pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n tienoissa syvimmill\u00e4\u00e4n, aurinko saattaa silloinkin v\u00e4liin pilkahtaa. Mit\u00e4 enemm\u00e4n aurinko pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n ja joulun v\u00e4liss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy, sit\u00e4 parempi kes\u00e4 on tulossa.<\/p>\n\n\n\n
Maaseudulla opittiin luonnonolosuhteista p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n tulevat s\u00e4\u00e4t ja vuodentulot. Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4 kekrijuhla eli k\u00f6yri on karjalaisten suojelusjumalan Kekrin ymp\u00e4rille kehkeytynyt maatalousyhteis\u00f6n ”uusi vuosi”. Virke\u00e4 juhlamieli keyrin\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 virkeytt\u00e4 koko tulevana talvena. Ei ihme, ett\u00e4 kekriin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 liittyv\u00e4n my\u00f6s poliittista kannunvalantaa ja lupauksia paremmasta tulevaisuudesta.<\/p>\n\n\n\n
Kamppailu jatkuu<\/p>\n\n\n\n
Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n punainen liturginen v\u00e4ri muistuttaa kamppailun jatkumisesta. Niin kauan kuin ollaan matkalla, mukana ovat my\u00f6s matkan rasitukset, mutta ei pid\u00e4 hellitt\u00e4\u00e4. Vasta perill\u00e4 on aikaa lev\u00e4t\u00e4 ja viett\u00e4\u00e4 juhlaa.<\/p>\n\n\n\n
Joissakin maissa t\u00e4t\u00e4 ennakoidaan pukeutumalla pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 valkoiseen liturgiseen v\u00e4riin. Kristinopin mukaan pyhyys on Kristuksen vaikutuksen alaisena olemista, syvenev\u00e4\u00e4 synnin ja armon tuntoa, ”vaatteiden valkaisemista Karitsan veress\u00e4” (Ilm. 7:14).<\/p>\n\n\n\n
Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 ei ole, kuten jossakin vaiheessa p\u00e4iv\u00e4n nimi kuului – pyh\u00e4inmiesten p\u00e4iv\u00e4 – vaan se on kaikkien Jumalaan uskovien kastettujen eli pyhien yhteinen juhlap\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kirkkois\u00e4 Johannes Khrysostomos n\u00e4kee, ett\u00e4 pyh\u00e4t eiv\u00e4t suinkaan asu vain taivaassa ja luostareissa. Heit\u00e4 voi tavata kadulla ja liikenteess\u00e4, lentokentill\u00e4 tai marketeissa. Pyhi\u00e4 on paljon enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 tied\u00e4mme, sill\u00e4 usein he pysyv\u00e4t salassa ja tuntemattomina. Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 on kaikkien pyhien yhteinen juhlap\u00e4iv\u00e4. Se muistuttaa, ett\u00e4 edess\u00e4 on kirkastuvaa.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n\n\n\n
Kirjoittaja toimii kirkkoherrana Loviisassa ja on Porvoon rovastikunnan l\u00e4\u00e4nirovasti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
STT:lle 14.10.1996 Veli-Matti Hynninen My\u00f6h\u00e4issyksyn juhlista ehk\u00e4 vaikuttavin ja samalla valoisin on pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4. Haudoille pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kannettavat kynttil\u00e4t ja j\u00e4k\u00e4l\u00e4seppeleet viestiv\u00e4t kaipauksesta, joka ei ole laannut. Vaikka l\u00e4heinen on poissa, h\u00e4n el\u00e4\u00e4 muistoissamme. Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 k\u00e4tkee my\u00f6s n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ulottuvuuden. Jumalan maailma ei rajoitu vain t\u00e4h\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n maailmaan, toivo paremmasta, uudesta, h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4 pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n horisontissa. Vaikka marraskuussa luonto huokaa, … <\/p>\n