Veli-Matti Hynninen 1995<\/p>\n\n\n\n
Tekstin \u00e4\u00e4ress\u00e4<\/p>\n\n\n\n
6.12.<\/p>\n\n\n\n
Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4<\/p>\n\n\n\n
Ps. 96:1-9<\/p>\n\n\n\n
Virret:<\/p>\n\n\n\n
586<\/p>\n\n\n\n
328: 4<\/p>\n\n\n\n
578<\/p>\n\n\n\n
591:2-3<\/p>\n\n\n\n
587: 1-<\/p>\n\n\n\n
592<\/p>\n\n\n\n
Ennen itsen\u00e4isyys oli sitke\u00e4 sana. Se maistui leijonalle, siniristille, sodalle, kunniamerkeille, j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle, per\u00e4\u00e4nantamattomalle. Vuosikymmenten saatossa sen maku muuttui, suu suli vehn\u00e4selle, jalkater\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi joka suuntaan.<\/p>\n\n\n\n
Itsen\u00e4inen, erilainen Suomi.<\/p>\n\n\n\n
Nyt se nojaa Euroopan olkaan, katselee kauas, joustaa ja venyy, yhdentyy ja ylenee, se on osa jotakin suurempaa ja uljaampaa. Joulukuun kuudentena se katsoo kiitollisena taakseen, katse eteenp\u00e4in on toivoa t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Laula Herralle maa. Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n universaali psalmi kehottaa kaikkia kansoja kiitokseen. Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on muistettava mennytt\u00e4 ja sit\u00e4 ett\u00e4 kansan traagisiin vaiheisiin on k\u00e4tkettyn\u00e4 jumalallinen johdatus. Tulevaisuuteen on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 rohkeasti, my\u00f6s siihen sis\u00e4ltyy lupaus opastavasta huolenpidosta ja toivosta. Jumalan valtasuuruus v\u00e4liin vapisuttaa, v\u00e4liin riemastuttaa, se joka turvaa ikiaikojen Jumalaan, ei h\u00e4vi\u00e4. Jumalan pelastusty\u00f6 n\u00e4kyy jo maailmankaikkeuden luomisessa. Jumalan voima n\u00e4kyy kansojen historiassa. Suomen olemassaolokamppailu on kappale t\u00e4t\u00e4 historiaa, omalta osaltaan se viestii Jumalan valtasuuruudesta.<\/p>\n\n\n\n
Psalmi muistuttaa siit\u00e4 uskonnollisesti innoittavasta ajatuksesta, ett\u00e4 Jumala yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen nousee osaansa kansojen vaiheissa. Jumalan paikka on valtaistuimella. Kansojen ja ihmisten paikka on kumartua t\u00e4m\u00e4n valtaistuimen edess\u00e4. Herralle laulaminen liittyy t\u00e4ss\u00e4 psalmissa lehtimajajuhlan yhteydess\u00e4 vietettyyn uudenvuodenjuhlintaan. Siin\u00e4 kiitet\u00e4\u00e4n ja iloitaan Jumalan asioihin tarttumisessta, siit\u00e4 ett\u00e4 Jumala on Jumala. Kun Herra ottaa kuninkuuden, syd\u00e4n vapautuu ja riemuissaan puhkeaa ylistysvirteen.<\/p>\n\n\n\n
Jumalan valtapiiriin kuuluvat kaikki maat ja kaikki kansat. Aluksi ajateltiin, ett\u00e4 Jahve on vain Israelin Jumala. Sitten n\u00e4htiin h\u00e4nen valtansa laajenevan tuomion ja h\u00e4vityksen jakajana my\u00f6s pakanakansoihin. Lopulta kehitys johti n\u00e4kem\u00e4\u00e4n psalmin lailla avarasti: Jumalan pelastussuunnitelma koskee erotuksetta kaikkia kansoja. T\u00e4t\u00e4 vapautussanomaa on kuulutettava maailmankyl\u00e4n jokaisessa kolkassa.<\/p>\n\n\n\n
Maurice Druonin onnittelut<\/p>\n\n\n\n
Ranskan Akatemian j\u00e4sen ja maansa entinen kulttuuriministeri Maurice Druon kehui taannoin Suomea ihastuttavaksi ja tavoitelluksi maaksi. Maa ja vesi viett\u00e4v\u00e4t Suomessa alati h\u00e4it\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Vaihtelevat vuodenajat ja ankara ilmasto ovat karaisseet metsureiden kansan vahvaksi ja suorapuheiseksi. Vieraiden saappaiden kumu on ter\u00e4st\u00e4nyt suomalaisen vapaudenkaipuun. Se on pakottanut torjumaan p\u00e4\u00e4llek\u00e4yv\u00e4n j\u00e4ttil\u00e4isen ja pannut suomalaiset kirjoittamaan nimens\u00e4 rohkeuden maailmanhistoriaan.<\/p>\n\n\n\n
Druon onnittelee suomalaisten aloitteellisuutta ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyytt\u00e4 ETYKiss\u00e4 ja rauhanturvateht\u00e4viss\u00e4. Helsingin ETY-kokouksella (1975) on h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ollut luultua suurempi merkitys l\u00e4hihistoriaan. Puolan kansannousu, Berliinin muurin kaatuminen ja kommunismin hervahtaminen ovat Druonin mukaan pitk\u00e4lti Helsingin sopimuksen seurausta.<\/p>\n\n\n\n
Druon luettelee edelleen miten Suomi on ollut vuoronper\u00e4\u00e4n poliittisen viisauden, kansallisen sankaruuden ja kansainv\u00e4lisen solidaarisuuden etuvartijana. Suomen tulevaisuus on pitk\u00e4lle riippuvaista siit\u00e4 miten se vastaa t\u00e4m\u00e4n hetken suurimpaan haasteeseensa. Haastaja on muu Eurooppa.<\/p>\n\n\n\n
Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on muistettava ja muistutettava miten monessa Suomi on edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4. Suomen luonto ja ymp\u00e4rist\u00f6, v\u00e4est\u00f6, sosiaaliset olot ja terveys, talous-,maa- ja mets\u00e4talous, teollisuus, energia, liikenne, kulttuuri, oikeudenk\u00e4ytt\u00f6 ja rauhantahto kest\u00e4v\u00e4t kansainv\u00e4lisen vertailun. (Naisten armeijahinku valitettavasti tahraa t\u00e4t\u00e4 el\u00e4m\u00e4n suojelijan mainetta).<\/p>\n\n\n\n
Druon muistuttaa miten k\u00e4y erist\u00e4ytyjille. Vahvistamalla Euroopan kansojen yhteytt\u00e4 autetaan eniten pieni\u00e4 kansoja selviytym\u00e4\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n itsen\u00e4isin\u00e4. Tutkijalle ja munkille eristyminen tiet\u00e4\u00e4 siunausta – ei kansoille. Druon viittaa de Gaullen puheeseen ”is\u00e4nmaiden Euroopasta”. Eurooppa ei suinkaan ole vain maantiedett\u00e4 ”Atlantilta Uralille”. Se ei ole vain talous- tai turvallisuuspoliittista yhteytt\u00e4. Eurooppa assosioituu \u00e4lyllisyyteen, humanisuuteen, demokratiaan ja syvimm\u00e4n olemuksensa mukaisesti kristilliseen dynaamiisuuteen. Suomi on Eurooppaa parhaimmillaan.<\/p>\n\n\n\n
Is\u00e4nmaallisuus t\u00e4n\u00e4\u00e4n on suomalaisen identiteetin vahvistamista moninaisessa Euroopassa. Monenlaisuus on Euroopan l\u00e4ht\u00f6kohta. Is\u00e4nmaiden Eurooppa tarkoittaa oman ominaislaadun arvostamista, sen vahvistamista. Euroopan alue- ja yhdyskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4 on matkalla hierarkioista verkostoihin. Suomi on t\u00e4ll\u00e4 kartalla vertaansa vailla oleva todellisuus, joka pystyp\u00e4isen\u00e4 viett\u00e4\u00e4 itsen\u00e4isyysjuhlaansa joulupaaston alkaessa. My\u00f6s kansan on paastottava, opeteltava jakamaan hyv\u00e4st\u00e4\u00e4n, luopumaan omastaan. Mit\u00e4 vahvemmaksi luomme suomalaisen ominaislaatumme sit\u00e4 enemm\u00e4n meill\u00e4 on annettavaa muille.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4rj\u00e4htelev\u00e4 leijona ei nuku.<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Veli-Matti Hynninen 1995 Tekstin \u00e4\u00e4ress\u00e4 6.12. Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4 Ps. 96:1-9 Virret: 586 328: 4 578 591:2-3 587: 1- 592 Ennen itsen\u00e4isyys oli sitke\u00e4 sana. Se maistui leijonalle, siniristille, sodalle, kunniamerkeille, j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle, per\u00e4\u00e4nantamattomalle. Vuosikymmenten saatossa sen maku muuttui, suu suli vehn\u00e4selle, jalkater\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi joka suuntaan. Itsen\u00e4inen, erilainen Suomi. Nyt se nojaa Euroopan olkaan, katselee kauas, joustaa ja … <\/p>\n