Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen 25.5.2000<\/p>\n\n\n\n Unkarilainen urkuri Rita Honti Svartholmassa<\/p>\n\n\n\n Unkari ja Suomi vet\u00e4v\u00e4t yht\u00e4 k\u00f6ytt\u00e4<\/p>\n\n\n\n Eksoottinen kummajainen ja l\u00e4heinen sukulainen<\/p>\n\n\n\n Unkarilainen osaa olla rento, tarvittaessa tulinenkin, mutta aina yst\u00e4v\u00e4llinen. Unkarilaisen edell\u00e4 ”liekehtii puoliksi suudellun suudelman palo” kuten kirjailija Endre Ady runossaan lupaa. T\u00e4h\u00e4n n\u00e4hden suomalainen on selv\u00e4sti hidas, harkitseva, v\u00e4hemm\u00e4n intensiivinen. Mutta sukulaisia olemme, l\u00e4heisi\u00e4, toisistamme riippuvaisia. Mik\u00e4 meid\u00e4t tekee niin kiinnostaviksi toisillemme? Heimoveljeys? Kielisukulaisuus? Kansanluonne? Mik\u00e4 muu?<\/p>\n\n\n\n Suomeen ja suomalaisuuteen perehtynyt kirjailija J\u00e1nos Kodol\u00e1nyi viittasi Suomessa pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n puheessa (1938) unkarilaiseen sananlaskuun yst\u00e4vyyden olemuksesta: ”Yst\u00e4vilt\u00e4ni pelasta minut, Herra, vihollisistani kyll\u00e4 selviydyn.” Tulkitsen Kodol\u00e1nyin tarkoittavan t\u00e4ss\u00e4 yst\u00e4vyyden kohtalonomaista puolta. Tuohon aikaan monet suomalaiset ihailivat voimiensa tunnossa el\u00e4v\u00e4\u00e4, kansallissosialistista Saksaa. Vaikka innostuneen saksalaisen intoa oli ty\u00f6l\u00e4s siet\u00e4\u00e4, saati hyv\u00e4ksy\u00e4, yst\u00e4v\u00e4\u00e4 oli kuitenkin vaikea nousta vastustamaan. Yst\u00e4vyys kasvoi kohtaloksi.<\/p>\n\n\n\n Selitt\u00e4\u00e4k\u00f6 Kodol\u00e1nyin kohtalonmainen yst\u00e4vyys my\u00f6s suomalais-unkarilaista suhdetta? Juuri edesmennyt kirjailija Taisto Nieminen nostaa suomalaisten ja virolaisten suhteen ”sielunv\u00e4\u00e4ntel\u00f6-unkarilaisuutta” korkeammalle. H\u00e4n n\u00e4kee suomalais-virolaisuuden edustavan unkarilaisuutta paremmin ”lempe\u00e4\u00e4 suomalais-ugrilaista kulttuuriamme.” Mene ja tied\u00e4. Toisin kuin Nieminen, olen aina unkarilaisissa kohdannut sulavimman sukulaisuuden ja palavimman yst\u00e4vyyden. Unkari on osa meit\u00e4, se kuuluu kohtaloomme.<\/p>\n\n\n\n Parhaillaan vietett\u00e4v\u00e4\u00e4n RIEMUVUOSI 2000:n ohjelmaan kuuluu my\u00f6s hungarologiaa, tuhatvuotisen Unkarin valtion juurien etsint\u00e4\u00e4. T\u00e4n\u00e4 vuonna Suomi-Unkari Seura viett\u00e4\u00e4 50-vuotisjuhliaan. My\u00f6s Unkarin ja Suomen luterilaiset kertaavat t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 Lapualla suomalaisugrilaisessa pappeinkokouksessa pitk\u00e4\u00e4 yhteist\u00e4 historiaansa. VIII suomalais-unkarilainen yst\u00e4vyyskaupunkikokous Kouvolassa ajoittuu mit\u00e4 parhaiten t\u00e4h\u00e4n unkari-innostukseen.<\/p>\n\n\n\n Yst\u00e4vyytt\u00e4 ei ole itsest\u00e4\u00e4n<\/p>\n\n\n\n Ranskalainen filosofi Jean Baudrillard v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei kansojen v\u00e4linen suhdekaan ole olemassa itsest\u00e4\u00e4n. Se on luotava, houkuteltava esiin, se on pantava olemaan.<\/p>\n\n\n\n Saksalainen professori Martin Fogel ensimm\u00e4isen\u00e4 totesi suomalais-unkarilaisen sukulaisuuden (1669). Muutamaa vuotta aikaisemmin Transilvanian saksilainen J\u00e1nos Tr\u00f6stler oli l\u00f6yt\u00e4nyt yhteisi\u00e4 sanoja kielist\u00e4mme. Luterilainen J\u00f3zsef Torkos piti maantieteen historiateoksessaan (1737) suomalaisia unkarilaisina, jotka vain olivat sattuneet muuttamaan Unkarin rajojen ulkopuolelle. Jesuiitta J\u00e1nos Sajnovicsin oivallus lapin ja unkarin kielten sukulaisuudesta oli l\u00e4ht\u00f6askel suomen ja unkarin kielen vertailevalle tutkimukselle. G\u00e1bor Kazinczyn 1856 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4 Suomalaisia kansansatuja oli ensimm\u00e4inen unkariksi ilmestynyt suomalainen teos. Helsingin yliopiston ensimm\u00e4inen unkarin kielen lehtori Antti Jalava julkaisi 1876 kirjan Unkarin maa ja kansa. Jalavan oppilaan teologi Niilo. E. Vainion lailla monet kielentutkijat ja tiedemiehet aurasivat tiet\u00e4 yst\u00e4vyydelle jo ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmasotaa.<\/p>\n\n\n\n Sodan j\u00e4lkeen lehti k\u00e4\u00e4ntyi. My\u00f6s Unkarin ja Suomen luterilaiset kirkot l\u00f6ysiv\u00e4t heimoaatteen ja suomensukuisten yhteisty\u00f6n. Savon ja Pohjanmaan her\u00e4nn\u00e4isyyden lailla my\u00f6s muut suomalaiset her\u00e4tysliikkeet alkoivat kiinnostua heimoty\u00f6st\u00e4. Itsen\u00e4istyneen Suomen ylioppilasnuoriso ja sivistyneist\u00f6 alkoi kaivaa esiin heimojuuria. Romanttinen heimotunne vahvisti yhteenkuuluvuutta. Suomalais-ugrilaiset kulttuurikongressit nousivat kukoistukseensa. Ensimm\u00e4inen suomalais-ugrilainen pappeinkokous pidettiin Budapestissa 1937. Vuonna 1924 tehtiin p\u00e4\u00e4t\u00f6s stipendiaattivaihdosta. Stipendiaatit olivat my\u00f6s kielen ja kulttuurin l\u00e4hettil\u00e4it\u00e4. Kouluneuvokset Matti Pesonen ja Jorma Karanko, tohtori Emil Koren, piispa Zolt\u00e1n T\u00far\u00f3czy , sosiaalineuvos Martti Voipio ynn\u00e4 monet muut rakensivat m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti suhteita.<\/p>\n\n\n\n Ja ennen muuta kirjallisuus. Ei suinkaan vain Kalevala – jolla on aina oleva erityisasema unkarilaisten syd\u00e4mess\u00e4 – vaan monimuotoinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuus tutustutti meit\u00e4 toisiimme. Kirjailija J\u00e1nos Kodol\u00e1nyin matkakertomus Suomi – hiljaisuuden maa (1937) sek\u00e4 Suomen salaisuus (1939) k\u00e4ynev\u00e4t parhaista esimerkeist\u00e4. Kaunokirjallisuutta k\u00e4\u00e4nnettiin ahkerasti F.E. Sillanp\u00e4\u00e4st\u00e4 Aleksis Kiveen. Ja toisinp\u00e4in. Tutuiksi tulivat S\u00e1ndor Pet\u00f6fin tai Imre Mad\u00e1chin ajatukset. T\u00e4t\u00e4 suomalais-unkarilaisten suhteiden toista vaihetta leimasi voimakas kasvu, toistensa l\u00f6yt\u00e4misen ilo ja innostus.<\/p>\n\n\n\n Toinen maailmasota j\u00e4rkytti ja mykisti Euroopan. Unkarin ”vaikeat vuodet 1948-56” ensin katkaisivat, sitten muuttivat suhteet. Kansallisromanttisen nationalismin tilalle oli l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 uuteen tilanteeseen paremmin sopivat muodot. Kun kirkot viel\u00e4 empiv\u00e4t, yhteiskunnalliset suhteet jo avautuivat. 1956:sta alkaneiden valmistelujen j\u00e4lkeen arkkipiispa Martti Simojoki ja piispa Zolt\u00e1n K\u00e1ldy solmivat 1965 kirkkojen v\u00e4lisen yhteisty\u00f6sopimuksen. Luennoitsija- ja stipendiaattivaihto k\u00e4ynnistyi j\u00e4lleen. Unkarilaiset papit alkoivat tehd\u00e4 virkistysmatkoja Suomeen. Suomen kirkolle avautui mahdollisuus avustaa unkarilaista veljeskirkkoaan. My\u00f6s matkailu laajeni.<\/p>\n\n\n\n Kukoistavat yst\u00e4vyysseurakunnat<\/p>\n\n\n\n Kohta arkkipiispa Mikko Juvan Unkarin vierailun (1980) j\u00e4lkeen syntyi virallinen yst\u00e4vyyssopimus. Yst\u00e4vyysseurakuntatoiminta edist\u00e4\u00e4 kirkkojen keskin\u00e4ist\u00e4 yhteytt\u00e4, se tuo uskonyhteyden paikalliselle tasolle ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja palveluhalua. Yst\u00e4vyystoiminta on n\u00e4kyv\u00e4 merkki kirkon ykseydest\u00e4. Sen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on edist\u00e4\u00e4 kansojen v\u00e4list\u00e4 rauhaa ja yst\u00e4vyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Suomen luterilaisen kirkon seurakunnilla on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 yli 200 yst\u00e4vyysseurakuntasuhdetta Unkarin, Inkerin ja Baltian kirkkoihin. L\u00e4heiseen Viroon on 113, Unkariin 56 virallista suhdetta. Eik\u00e4 Inkerik\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 paljon j\u00e4lkeen. Yst\u00e4vyysseurakuntatoiminta on t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 seurakuntaty\u00f6n arkea, vaikka yst\u00e4vien kohtaaminen aina synnytt\u00e4\u00e4kin juhlan.<\/p>\n\n\n\n Seurakuntayst\u00e4vyys on syv\u00e4llist\u00e4 ja kiinnostavaa. Siihen aina kuuluu el\u00e4m\u00e4n perusasioiden tutkimista jumalanpalveluksista teologiaan. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tasolla yst\u00e4vyys sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ekumeniaa, avustamista, kumppanuutta, erityyppisi\u00e4 tempauksia, talkoita, ei v\u00e4hiten kulinaarisia seikkailuja (gourmandisea), j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 matkoja, kielen opiskelua, v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rryksi\u00e4, kommelluksia, oivalluksia, kiinnostavia s\u00e4velkulkuja yhteisine virsineen ja menoineen. Ja vaikka mit\u00e4. Kirkkojen yhteytt\u00e4 on totuttu hoitamaan pitk\u00e4j\u00e4nteisesti. M\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuus on yst\u00e4vyyden valopilkku.<\/p>\n\n\n\n Pyysin seurakuntalaisiani lausumaan mit\u00e4 unkariyst\u00e4vyydest\u00e4 heille ensin tulee mieleen. He latelivat sanoja: ”l\u00e4heisyys”, ”l\u00e4mp\u00f6”, ”ruohonjuuritason yst\u00e4vyys”, ”silm\u00e4npilke”, ”yhteinen huumori”, ”leikkisyys”, ”rakkaus”, ”rentous”, ”yst\u00e4v\u00e4llinen hyv\u00e4ksynt\u00e4”. Kun kuuntelin luetteloa, ajattelin heti, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi olla. T\u00e4ss\u00e4k\u00f6 unkariyst\u00e4vyyden vieh\u00e4tys? Yhteinen kulttuuri, iloiset vuorovaikutukset, laadullisesti korkeatasoiset ihmissuhteet, toinen toisena arvostaminen . Eik\u00f6 el\u00e4m\u00e4n parasta puolta kutsutakin nimell\u00e4 – rakkaus?<\/p>\n\n\n\n Loviisan yst\u00e4vyysseurakunnat Unkarin Cs\u00f6m\u00f6riss\u00e4, Viron Haapsalussa, Inkerin Kolppanassa ja Saksan Meldorfissa, ovat luoneet iloista vuorovaikutusta my\u00f6s perheiden ja paikkakuntien kesken. Lis\u00e4ksi Loviisalla on s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliset skandinaaviset suhteet yst\u00e4vyyskaupunkien seurakuntiin. Kaikista suhteista maistuvin on kuitenkin Unkari. Er\u00e4s matkalaisistamme erehtyikin kerran Unkariin astuttuaan luulemaan tulleensa kotiin. Ihmek\u00f6 tuo, eih\u00e4n yst\u00e4vyys tunne rajoja, koti on siell\u00e4 miss\u00e4 syd\u00e4n iloitsee ja sielu lep\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Unkarilaiselle kollegalleni P\u00e9ter Soilym\u00e1rille vihittiin muutama vuosi sitten Enonkoskelle oma katu sen merkiksi, ett\u00e4 yst\u00e4v\u00e4t taittavat matkaa yhdess\u00e4. Solym\u00e1r P\u00e9ter utca eli P\u00e9ter Solymarin katu Suomessa muistuttaa yst\u00e4vyyden lumosta ja voimasta.<\/p>\n\n\n\n Unkari opettaa, ett\u00e4 yst\u00e4vyys on l\u00e4mp\u00f6inen, kohtalonomainen sana.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" 23.- 25.5.2000 Seurakuntayhteisty\u00f6n parhaat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t Kirkkoherra Veli-Matti Hynninen 25.5.2000 Unkarilainen urkuri Rita Honti Svartholmassa Unkari ja Suomi vet\u00e4v\u00e4t yht\u00e4 k\u00f6ytt\u00e4 Eksoottinen kummajainen ja l\u00e4heinen sukulainen Unkarilainen osaa olla rento, tarvittaessa tulinenkin, mutta aina yst\u00e4v\u00e4llinen. Unkarilaisen edell\u00e4 ”liekehtii puoliksi suudellun suudelman palo” kuten kirjailija Endre Ady runossaan lupaa. T\u00e4h\u00e4n n\u00e4hden suomalainen on selv\u00e4sti hidas, harkitseva, v\u00e4hemm\u00e4n … <\/p>\n![\"Rita](\"https:\/\/www.hynninen.info\/kolumnit\/kuvat\/rita.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n