Kolumni250800<\/p>\n\n\n\n
Urho Kekkonen tiesi mit\u00e4 tiet\u00e4 oli kuljettava<\/p>\n\n\n\n
Urho Kekkosen kuningastien alkaessa me 1950-luvun vinti\u00f6t jo rallattelimme t\u00e4ytt\u00e4h\u00e4k\u00e4\u00e4 pilkkalauluja Kekkosesta: ”Heimamboo, tehd\u00e4\u00e4nk\u00f6s Kekkosesta luuranko..?” Elettiin sodanj\u00e4lkeist\u00e4 Paasikiven aikaa, mutta Kekkonen oli nostattanut itsens\u00e4 jo kansakunnan huulille.<\/p>\n\n\n\n
Suomalaisten puolijumalien galleriassa Kekkosella on ikioma paikkansa. Sibeliukset, Nurmet, Armit ja Alvarit eiv\u00e4t p\u00e4rj\u00e4\u00e4 kuningas Kekkoselle. Mika H\u00e4kkisten ja Tarja Halostenkin on poljettava viel\u00e4 monta kierrosta, jos mieli p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 t\u00e4lle supermenij\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
Kansa rakastaa myyttej\u00e4. Vasta jos onnistuu p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n satujen ja vitsien aiheeksi, kun alkaa muuttua myytiksi, toteutuu lopullinen l\u00e4pimurto. Kirkossamme on monta myyttist\u00e4 pappishahmoa. My\u00f6s presidentti Halosessa on myyttist\u00e4 ainesta. Mutta Kekkonen huolehti itse, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 puhuttiin. Ja h\u00e4n itse puhui. Muistan h\u00e4nen kerran sanoneen, ett\u00e4 on puhuttava aina, kun pyydet\u00e4\u00e4n. Ja sen h\u00e4n teki. Onko Kekkosta suurempaa puhujaa tai kirjoittajaa Suomessa n\u00e4htyk\u00e4\u00e4n? Myytin olemukseen kuuluu pyhyyden ja pahuuden sulaminen yhdeksi. Naisjututkin toivat myyttisen presidentin vain l\u00e4hemm\u00e4ksi kansaa: kunnon mies ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 naisen p\u00e4\u00e4llekin. Jokaisen suomalaisen sielussa el\u00e4\u00e4 annos boheemiutta.<\/p>\n\n\n\n
Korkeushypp\u00e4\u00e4j\u00e4 Kekkonen ponnisti sis\u00e4poliittiselta suolta ulkopoliittiselle vuorelle. H\u00e4n vaurastutti Suomen avaamalla portit yhdentyv\u00e4\u00e4n Eurooppaan. Kekkonen vaali taitavasti Paasikivien perinn\u00f6ksi j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 id\u00e4nsuhteita, mutta Kekkosen p\u00e4\u00e4ansio oli rohkea pelinavaus l\u00e4nteen. Paasikiven-Kekkosen linja sukkuloi tottuneesti it\u00e4-l\u00e4nsi-akselilla, se pelasi my\u00f6s Amerikassa.<\/p>\n\n\n\n
Suurl\u00e4hettil\u00e4s Antti Karppinen kertoi Paasikivi-Seurassa j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4sti Vladimr Putinin tiest\u00e4 huipulle. Siihen tarvittiin myytti karhunkaatajasta. Jeltsin palkitsi hengenpelastajansa ottamalla Putinin sis\u00e4piiriins\u00e4. H\u00e4n p\u00e4\u00e4si perheeseen ja heti is\u00e4ksi. Putin on korvannut poliittisen kokemuksen puutteensa ven\u00e4l\u00e4isen sielun tuntemuksellaan. H\u00e4nen kerrotaan kulkevan aina varmoin askelin kohti ep\u00e4varmaa tulevaisuutta. Mutta ei h\u00e4t\u00e4\u00e4, kansakaan ei tied\u00e4 – mihin? Askel ei horju, mutta p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ei olisi tietoakaan – ven\u00e4l\u00e4inen sielu.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6s Kekkonen kulki varmoin askelin, mutta aina kohti valitsemaansa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Siin\u00e4k\u00f6 Kekkosen voima? Ulkopolitiikalla valtansa valanut Kekkonen py\u00f6ritteli my\u00f6s sis\u00e4politiikan valtikkaa sormenp\u00e4iss\u00e4\u00e4n. V\u00e4liin h\u00e4n n\u00e4ytti suorastaan nauttivan t\u00e4st\u00e4 leikist\u00e4. Maatalousvaltainen Suomi muuttui teollisuus-Suomeksi. Karhun kanssa paininut Kekkonen kesytti my\u00f6s vasemmistoradikalismin k\u00e4skyl\u00e4isekseen. Kekkosen hyvinvointivaltiossa uudistettiin sosiaali- ja koululains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6. Luotiin tulopolitiikan pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t, joihin kirkasotsainen Lauri Ihalainen t\u00e4n\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4 vetoaa. T\u00e4ydelliseen kuvaan kuuluu, ett\u00e4 Kekkonen kruunasi kautensa viel\u00e4 EECeell\u00e4 ja ETYKill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kekkonen tulee taas. Nyt juhlitaan satavuotiasta Kekkosta. Mutta h\u00e4nen linjansa on satavuotismuistoja syvempi ja monis\u00e4rm\u00e4isempi. On puhuttava aina kun pyydet\u00e4\u00e4n. On ryvetett\u00e4v\u00e4 rokkinsa vaikkei pyydett\u00e4isik\u00e4\u00e4n. Ja on kuljettava m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti kohti oikeaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. My\u00f6s Kekkosen kirkkopolitiikka muodostaa oman lukunsa. Aion satavuotisjuhlien kunniaksi perehty\u00e4 Pekka Niirasen v\u00e4it\u00f6skirjaan kirkko-Kekkosesta<\/p>\n\n\n\n
Kohottakaamme malja Urho Kaleva Kekkoselle!<\/p>\n\n\n\n
Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kolumni250800 Urho Kekkonen tiesi mit\u00e4 tiet\u00e4 oli kuljettava Urho Kekkosen kuningastien alkaessa me 1950-luvun vinti\u00f6t jo rallattelimme t\u00e4ytt\u00e4h\u00e4k\u00e4\u00e4 pilkkalauluja Kekkosesta: ”Heimamboo, tehd\u00e4\u00e4nk\u00f6s Kekkosesta luuranko..?” Elettiin sodanj\u00e4lkeist\u00e4 Paasikiven aikaa, mutta Kekkonen oli nostattanut itsens\u00e4 jo kansakunnan huulille. Suomalaisten puolijumalien galleriassa Kekkosella on ikioma paikkansa. Sibeliukset, Nurmet, Armit ja Alvarit eiv\u00e4t p\u00e4rj\u00e4\u00e4 kuningas Kekkoselle. Mika H\u00e4kkisten ja … <\/p>\n