Saarna Radio Deille, Veli-Matti Hynninen<\/p>\n\n\n\n
Kahdestoista sunnuntai helluntaista 3.9.2000<\/p>\n\n\n\n
Oletteko panneet merkille miten pieni lapsi voi usein olla hurmaavaa. Muutaman vuoden ik\u00e4inen lapsi joka tepastelee omalla tavallaan, omaan tahtiinsa vaikuttaa niin kovin cahrmikkaalta ja hauskalta juuri siksi, ett\u00e4 h\u00e4n osaa olla sit\u00e4 mit\u00e4 on. H\u00e4n ei teeskentele, h\u00e4n ei osaa olla tietoinen itsest\u00e4\u00e4n vaan h\u00e4n on luonnostaan sit\u00e4 mit\u00e4 on. T\u00e4llainen teeskentelem\u00e4tt\u00f6myys vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 meit\u00e4 ja saa lapsen tuntumaan ihanalta. Kuinka suloinen h\u00e4n onkaan.<\/p>\n\n\n\n
Toisin on meid\u00e4n aikuisten kanssa. L\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina emme ole sit\u00e4 mit\u00e4 haluaisimme olla tai mit\u00e4 tunnemme olevamme. Pit\u00e4\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 olla jotakin. Vaikkapa kun joku ottaa meist\u00e4 valokuvan, huomaamattamme kohennamme ryhti\u00e4mme. Poseeraus ei ole muutoinkaan aivan vierasta meille.<\/p>\n\n\n\n
Jeesus ottaa lapsenkaltaisuuden malliksi. Kastetilaisuudessa luetaan aina ns. lastenevankeliumi, jossa kerrotan miten Jeesus suhtautui lapsiin. Antakaa heid\u00e4n tulla, Jeesus sanoi. Ja h\u00e4n otti heit\u00e4 syliins\u00e4, pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen ja siunasi heit\u00e4. Jeesus siunaa spontaaniuden, avoimuuden, aitouden, kaiken sen mit\u00e4 lapsi parhaimmillaan edustaa. My\u00f6s spontaanin kiukun, kyyneleet ja pettymykset, jotka lapsi ilmaisee aina avoimesti. Jeesus muistuttaa, ett\u00e4 jos ihminen on liian tietoinen itsest\u00e4\u00e4n, h\u00e4n menett\u00e4\u00e4 vieh\u00e4tysvoimansa.<\/p>\n\n\n\n
Kaksi poikaa<\/p>\n\n\n\n
Evankeliumissamme t\u00e4n\u00e4\u00e4n esiintyy kaksi poikaa.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4it\u00e4 poikia esiintyy Raamatussa tihe\u00e4\u00e4n. Hurskaitten ja jumalattomien v\u00e4list\u00e4 vastakohtaa valaistaan muillakin ”poikapareilla”, muistatte ainakin n\u00e4m\u00e4 :<\/p>\n\n\n\n
Pojat reagoivat eri tavoin. Kun is\u00e4 pyysi heit\u00e4 viinitarhaan t\u00f6ihin, poika vastasi ”En min\u00e4 halua” . Spontaani, meillekin tuttu repliikki. Usein kuulemme t\u00e4m\u00e4n ”en viitsi”, ”en halua.” Mutta t\u00e4m\u00e4 poika v\u00e4h\u00e4n aikaa mietitty\u00e4\u00e4n katui mit\u00e4 tuli is\u00e4lle sanoneeksi. Vaikka h\u00e4n ei ensin halunnut, h\u00e4n kuitenkin p\u00e4\u00e4tti menn\u00e4 t\u00f6ihin. ”H\u00e4n tuli toisiin ajatuksiin ja meni”.<\/p>\n\n\n\n
Ent\u00e4 toinen poika? H\u00e4n heti lupasi menn\u00e4. T\u00e4m\u00e4n tyypinh\u00e4n me tunnemme l\u00e4hipiirist\u00e4mme. H\u00e4n on se joka aina lupaa, aina suostuu ja aina on tekevin\u00e4\u00e4n kaiken mahdollisen. Sanotaankin ett\u00e4 paras tapa v\u00e4ist\u00e4\u00e4 vastuunsa on olla tekevin\u00e4\u00e4n mit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, ik\u00e4\u00e4nkuin suostua, olla noudattavinaan annettuja ohjeita, mutta sitten j\u00e4tt\u00e4\u00e4 koko homma v\u00e4h\u00e4n \u00e4\u00e4nin. Vanha ovela kikka. Toinen pojista teki juuri n\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
No, nyt Jeesus kysyi ylipapeilta ja kansan vanhimmilta, joille h\u00e4n halusi j\u00e4lleen kerran opettaa el\u00e4m\u00e4n perusteita ett\u00e4 ”Kumpi n\u00e4ist\u00e4 kahdesta teki mit\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 tahtoi?” Oli helppo vastata: ”Edellinen” siis se joka ensin kielt\u00e4ytyi, sitten katui ja kumminkin teki.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 Jeesus t\u00e4ll\u00e4 vertauksella opettaa meille?<\/p>\n\n\n\n
Joku saattaa t\u00e4t\u00e4 uudelleen arviointia kutsua ilke\u00e4sti takink\u00e4\u00e4nt\u00e4miseksi, mutta suotta. Sill\u00e4 Jeesus suorastaan yllytt\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n takin. On kaduttava, k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4, teht\u00e4v\u00e4 parannus eli t\u00e4ysk\u00e4\u00e4nn\u00f6s. Uutta ei l\u00f6ydy, jos juuttuu vanhoihin rakenteisiin tai asenteisiin. Uutta ei voi luoda, jos ei ole valmis hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n vanhaa.<\/p>\n\n\n\n
Katumus oli jo VT:n aikana, vanhanliiton miehillekin kallis asia, sill\u00e4 he oivalsivat: se tuo pelastuksen.<\/p>\n\n\n\n
UT:ssa t\u00e4t\u00e4 kuuliaisuutta ilmaistaankin uusilla sanoilla ”usko” ja ”rakkaus”, ihmisen suhde Jumalaan on aina kuuliaisuutta, siis uskonsuhde ja rakkaussuhde. Kristuksen oma ihmiseksitulo oli kuuliaisuutta Is\u00e4lle. Koko el\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja kuolemallaan Jeesus t\u00e4hdensi kuuliaisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Kristityn kuuliaisuus ei ole pelokasta tai pelosta nousevaa, pakonomaista lainomaista tottelevaisuutta vaan kokonaan muuta. Se on ”uskon kuuliaisuutta”, jonka evankeliumi itse luo meiss\u00e4 ja meihin. ”emme ole orjattaren lapsia vaan vapaan.” (Gal.4:31), ”LAPSET OVAT VAPAAT”<\/p>\n\n\n\n
(Mt. 717: 26). ”Kuuliaisuus Jumalalle on iankaikkinen lepo.”<\/p>\n\n\n\n
Olemme yht\u00e4 Kristuksessa<\/p>\n\n\n\n
Muutama p\u00e4iv\u00e4 sitten nautimme seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00e4joukkona pyh\u00e4n ehtoollisen sakramentin kirkkoni alttarilla. Uusi ty\u00f6kausi oli alkamassa, uudet ajatukset ja toiveet. ”Kertokaa t\u00e4st\u00e4 riemuiten, kuuluttakaa, viek\u00e4\u00e4 viesti maan \u00e4\u00e4riin asti.” (Jes.48) Miten kuuluttaa t\u00e4t\u00e4 Riemuvuoden iloa, pyh\u00e4n vuoden riemua niin ett\u00e4 kaikki sen kuulisivat\/kohtaisivat. Ett\u00e4 syntyisi uusi into tulla yhteen sanan ja sakramentin yhteyteen, Jumalan todellisen l\u00e4sn\u00e4olon kohtaamiseen, Jumalan tuntemiseen.<\/p>\n\n\n\n
Ajattelin siin\u00e4, ett\u00e4 kyll\u00e4 me olemme etuoikeutettua joukkoa kun meid\u00e4t on jo kasteessa liitetty yhteen toistemme kanssa ja yhteen Jumalamme kanssa. Ett\u00e4 meille on lahjoitettu t\u00e4ysi pelastus ja ett\u00e4 olemme osa Jeesusta Kristusta, h\u00e4nen kirkkoaan, h\u00e4nen seurakuntaansa. Olemme todella etuoikeutettuja, sill\u00e4 t\u00e4t\u00e4 ykseytt\u00e4 emme edes kykenisi t\u00e4rvelem\u00e4\u00e4n vaikka yritt\u00e4isimme. Jumalan armo on niin avara ja kattava, ett\u00e4 meid\u00e4n vastustuksemme, erehdyksemme, itsekkyytemme, mik\u00e4\u00e4n ei tee tyhj\u00e4ksi sit\u00e4 mik\u00e4 meille on lahjoitettu. Pelastus ei murene eik\u00e4 lakkaa olemasta, Jumala ei lakkaa vaikuttamasta vaikkemme osaisi katuakaan. Jumala itse luo meiss\u00e4 uuden el\u00e4m\u00e4n, h\u00e4n uudistaa meid\u00e4t Kristuksessa, h\u00e4n ottaa meid\u00e4t syliins\u00e4, h\u00e4n vapauttaa meid\u00e4t el\u00e4m\u00e4n aitouteen ja spontaanisuuteen. H\u00e4n tekee meist\u00e4 ihastuttavia lapsia. Sin\u00e4 olet charmikas koska olet Jumalan lapsi. Sin\u00e4 olet hurmaava koska olet Jumalan lapsi. Sin\u00e4 olet kaunis koska Jumala rakastaa syntist\u00e4. Sin\u00e4 olet Jumalan silm\u00e4ter\u00e4, siksi olet vapaa, spontaani intomieli. Sin\u00e4 olet Jumalalle kaikki kaikessa. Sin\u00e4 olet sisareni ja veljeni sill\u00e4 me kaikki olemme yht\u00e4 Kristuksessa.<\/p>\n\n\n\n
Sin\u00e4 olet onniteltava, sin\u00e4 Jumalan lapsi, sin\u00e4 armahdettu ihminen. Jumala sinun kanssasi!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Saarna Radio Deille, Veli-Matti Hynninen Kahdestoista sunnuntai helluntaista 3.9.2000 Oletteko panneet merkille miten pieni lapsi voi usein olla hurmaavaa. Muutaman vuoden ik\u00e4inen lapsi joka tepastelee omalla tavallaan, omaan tahtiinsa vaikuttaa niin kovin cahrmikkaalta ja hauskalta juuri siksi, ett\u00e4 h\u00e4n osaa olla sit\u00e4 mit\u00e4 on. H\u00e4n ei teeskentele, h\u00e4n ei osaa olla tietoinen itsest\u00e4\u00e4n vaan h\u00e4n … <\/p>\n