Viestint\u00e4seminaari Fantaasialla 27.-28.12.2000<\/p>\n\n\n\n
Kommunikaatiotiede tutkii viestien tuottamista ja v\u00e4littymist\u00e4, viestint\u00e4\u00e4 Mutta miten tarkastella (semioottiselta kannalta) merkityksen muodostumista? Miten merkit vaikuttavat vuorovaikutuksessa, dialogissa ja kommunikaatiossa?<\/p>\n\n\n\n
Matemaattisessa kommunikaatiomallissa kommunikaatio miellet\u00e4\u00e4n viestin v\u00e4littymiseksi l\u00e4hett\u00e4j\u00e4lt\u00e4 vastaanottajalle. (Esim. kanava\/puhelin – koodi\/kieli). Semiotiikassa v\u00e4littymisen ohella on kyse tuottamisen ja v\u00e4\u00e4ristymisen prosessista, jossa sanoma ”karkaa” l\u00e4hett\u00e4j\u00e4n kontrollista. Umberto Eco sanookin merkeille olevan olennaista se, ett\u00e4 niiden avulla on helppo valehdella.<\/p>\n\n\n\n
Jean Baudrillard puhuu simulaation logiikasta. H\u00e4nen mukaansa todellisuuden vaikutelman synnytt\u00e4minen on korvannut todellisuuteen viittaamisen. Eli todellisuutta simuloidaan: annetaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 kuva tai reportaasi – merkki, teksti – kuvaa uskollisesti todellisia tapahtumia. Merkki ik\u00e4\u00e4nkuin v\u00e4itt\u00e4\u00e4 haihtuvansa todellisuuden tielt\u00e4. Kuitenkin vastaanottaja kohtaa vain merkin tai tekstin, toimittajan luoman konstruktion.<\/p>\n\n\n\n
Simulaatiossa on kyse olemisen tavasta: katsoja kohtaa vain merkkej\u00e4 ja tekstej\u00e4, ei todellisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Joukkoviestimet ovat vahvasti taloudellisessa ja sosiologisessa muutoksessa. Viihteest\u00e4 tulee entist\u00e4 enemm\u00e4n faktaa t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4. Fakta imitoi viihteen rakenteita – kertomus korvaa analyysin, iskevyys pohdinnan. Syntyy hybridej\u00e4, jossa todellisuus ruokkii sensaation ja viihtyvyyden tarvetta.<\/p>\n\n\n\n
Seurakunta\/kirkko on sanoman tuottaja kun taas media on enemm\u00e4n sen v\u00e4litt\u00e4j\u00e4. Vastuu kirkon tuottamasta sanomasta on siis kirkolla itsell\u00e4\u00e4n, pit\u00e4\u00e4 olla sanottavaa. Mit\u00e4 muita vaatimuksia ja odotuksia kirkkoon kohdistuukaan viestien tuottajana? Kirkko ei vain tuota sanomaa vaan se muuttaa sanomallaan maailmaa. Joulukin otetaan parhaiten vastaan siell\u00e4 miss\u00e4 ainoana toivona on muutos (vrt. yksin\u00e4isten joulujuhla).<\/p>\n\n\n\n
Filosofi H.Paul Gricen laatimat keskustelun maksiimit:<\/p>\n\n\n\n
M\u00e4\u00e4r\u00e4n maksiimi:<\/p>\n\n\n\n
Laadun maksiimi:<\/p>\n\n\n\n
Suhteen maksiimi:<\/p>\n\n\n\n
Tee annistasi relevantti<\/p>\n\n\n\n
Tavan maksiimi:<\/p>\n\n\n\n
Ole selke\u00e4 ja etenkin:<\/p>\n\n\n\n
Grice korostaa ett\u00e4 tavallisessa keskustelussa maksiimeja rikotaan jatkuvasti: puhumme tappaaksemme aikaa (rikomme suhteen maksiimia), lavertelemme ja kuvailemme liian lajasti tai suppeasti (m\u00e4\u00e4r\u00e4n maksiimin rikkomus), arvailemme asioiden kehittymist\u00e4 ja toistamme kuulopuheita(laadun maksiimin rikkomus), poukkoilemme asiasta ja ajatuksesta toiseen (tavan maksiimin unohtaminen). Aina emme edes tied\u00e4 mist\u00e4 onkaan puhe kun keskustelemme (yhteisty\u00f6n periaate horjuu). On my\u00f6s kielenk\u00e4yt\u00f6n lajeja, jotka perustuvat maksiimien rikkomiseen. Dekkari l\u00e4ss\u00e4ht\u00e4isi, jos murhaaja paljastuisi heti. Vitsi ei naurata, jos se ei yll\u00e4t\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Viestint\u00e4seminaari Fantaasialla 27.-28.12.2000 Kommunikaatiotiede tutkii viestien tuottamista ja v\u00e4littymist\u00e4, viestint\u00e4\u00e4 Mutta miten tarkastella (semioottiselta kannalta) merkityksen muodostumista? Miten merkit vaikuttavat vuorovaikutuksessa, dialogissa ja kommunikaatiossa? Matemaattisessa kommunikaatiomallissa kommunikaatio miellet\u00e4\u00e4n viestin v\u00e4littymiseksi l\u00e4hett\u00e4j\u00e4lt\u00e4 vastaanottajalle. (Esim. kanava\/puhelin – koodi\/kieli). Semiotiikassa v\u00e4littymisen ohella on kyse tuottamisen ja v\u00e4\u00e4ristymisen prosessista, jossa sanoma ”karkaa” l\u00e4hett\u00e4j\u00e4n kontrollista. Umberto Eco sanookin merkeille olevan … <\/p>\n