Enonkosken Uutiset 15.4.2002<\/p>\n\n\n\n
Enonkosken 120-vuotisjuhlalehteen 150402<\/p>\n\n\n\n
Kauempaa n\u00e4kee tarkemmin, lupaa runoilija.<\/p>\n\n\n\n
Mutta koskeeko t\u00e4m\u00e4 tarkkan\u00e4k\u00f6isys meit\u00e4? Entisi\u00e4 tai nykyisi\u00e4 enonkoskelaisia, jotka punnitsemme syntym\u00e4paikkaamme p\u00e4\u00e4kaupukiseudulta tai milloin mist\u00e4kin? Onko 120-vuotias Enonkoski sit\u00e4 milt\u00e4 se vuonna 2002 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4? L\u00e4helt\u00e4 tai kaukaa, huoli Enonkoskestamme on yhteinen. Mik\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tulevaisuuden? Mink\u00e4lainen on Enonkosken tulevaisuus?<\/p>\n\n\n\n
Itsest\u00e4 kiinni<\/strong><\/p>\n\n\n\n Ranskalainen yhteiskuntateoreetikko Jean Baudrillard haastaa villinrohkeaan luomisvimmaan. Jokaisella paikalla on oma henkens\u00e4, oma ominaislaatunsa. My\u00f6s paikkakunnan on itse luotava tulevaisuutensa. Baudrillard v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ettei mik\u00e4\u00e4n asia tai ilmi\u00f6 ole olemassa itsest\u00e4\u00e4n. Jokainen asia, ilmi\u00f6 ja suhde pit\u00e4\u00e4 aina itse luoda. Asiat ovat todella olemassa vasta sitten kun me panemme ne olemaan olemassa. Ei siis ole muunlaista Enonkoskeakaan kuin se mink\u00e4 me itse luomme.<\/p>\n\n\n\n Enonkosken kunnan satakaksikymmenvuotinen historia on hyv\u00e4 ponnistuslauta. Mutta se milt\u00e4 kotiseutumme tulevaisuudessa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, on siis vastuullamme. Euroopan unioni, valtio tai mik\u00e4\u00e4n muu paikallista laajempi taho ei voi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 tulevaisuuttamme. Unionin p\u00e4\u00e4periaatteisiin kuuluva subsidiariteetti ohjaa p\u00e4\u00e4tksenteon mahdollisimman alas. Enonkoskelaisen on itse p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4 itse\u00e4\u00e4n koskevista asioista. Ihmisen on aina saatava osallistua itse\u00e4\u00e4n koskevan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon, vaatii my\u00f6s YK:n toimintaperiaate.<\/p>\n\n\n\n Luokkansa mallioppilas<\/strong><\/p>\n\n\n\n Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kelpaa malliksi monelle. Suomalainen sosiaaliturva on maailman huippuluokkaa. Terveydenhoitomme, peruskoulutuksemme, luku- ja kirjoitustaitomme, syntyvyytemme, taloutemme ja tekniikkamme kulkevat maailman k\u00e4rjess\u00e4. Vaikka suuri osa suomalaisista asuu syrj\u00e4seudulla, syrj\u00e4ytyneiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on meill\u00e4 poikkeusellisen pieni. Me olemme oppineet voittamaan vastukset ja selviytym\u00e4\u00e4n ankarissakin olosuhteissa. Me olemme todistaneet ett\u00e4 syrj\u00e4isyys (periferia) voi olla voimavara (resurssi).<\/p>\n\n\n\n Jos Suomi on luokkansa paras oppilas maailmalla, me it\u00e4savolaiset olemme puolestamme monessa Suomen k\u00e4rkijoukkoa. Miss\u00e4 muualla on jaksettu repi\u00e4 toimeerntulo niin syv\u00e4lt\u00e4 mets\u00e4st\u00e4 ja kivikkoisesta peltomaasta kuin vaikkapa Enonkoskella? Sodanj\u00e4lkeinen Suomi haastoi ennen muita meid\u00e4t hirmuiseen raadantaan ja selviytymisvimmaan. Kukoistava maaseutu tuottavine metsineen, kalaisine j\u00e4rvineen ja hoidettuine kasvimaineen on sodanj\u00e4lkeisen yritt\u00e4jyytemme voimann\u00e4yte. Salosavotoille oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4, kiviset pellot raivattava, infrastruktuurit rakennettava ja lapset koulutettava. Uotilan linja-autossa kulkivat kaupunkiin koululaiset, ajatukset ja tavarat. Enonkoskelainen selviytymistarina kest\u00e4\u00e4 vertailun.<\/p>\n\n\n\n Suomi kuuluu t\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 yritteli\u00e4isyyden k\u00e4rkimaihin. Savolaisille tyypillinen ahkeruus, taipuisuus ja sitkeys on nostanut koko kansakunnan korkealle. Yritt\u00e4nytt\u00e4 ei laiteta, tiedet\u00e4\u00e4n Enonkoskellakin.<\/p>\n\n\n\n Mutta on meill\u00e4 parannuksen paikkojakin. Jos yritt\u00e4minen onkin meill\u00e4 veriss\u00e4, niin sit\u00e4kin enemm\u00e4n tunttu sitten puuttuvan riskiottokyky\u00e4. Onko hyvinvointi opettanut meid\u00e4t pelaamaan liikaa varman p\u00e4\u00e4lle? Mihin on kadonut meist\u00e4 it\u00e4inen ihminen? Miss\u00e4 viisikymment\u00e4lukua leimannut laskelmoimaton ahkeruus, tyytyv\u00e4isyys ja ilo?<\/p>\n\n\n\n Onneksi savolainen pilke ja leikinlasku ovat viel\u00e4 tallella ja samalla selvitymisen avaimet taskussa. Ilman huumoria olisimme jo ajat sitten olleet hukassa.<\/p>\n\n\n\n Uusi vuosituhat tarjoaa meille enonkoskelaisille kaksi haastetta: enemm\u00e4n riskinottokyky\u00e4, enemm\u00e4n kannustavaa iloa. Ilman riskej\u00e4 ahkerinkaan yritt\u00e4minen ei tuota tulosta. El\u00e4m\u00e4n suurin riski piileekin siin\u00e4, jos lakkaamme ottamasta riskej\u00e4 lainkaan. Varman p\u00e4\u00e4lle pelaajat eiv\u00e4t 2000-luvulla pitk\u00e4lle p\u00f6tki.<\/p>\n\n\n\n Juuri kuulin kev\u00e4isess\u00e4 Roomassa villin v\u00e4itteen, ett\u00e4 meill\u00e4 savolaisilla olisi muka tavallista vahvempi vahingonilo. Jos v\u00e4ite olisi totta, kateus saisi siivet selk\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja vet\u00e4isisi naapurilta jalat alta. Mutta t\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 ei tulevaisuutta rakenneta. Vasta yhteen hiileen puhaltamalla ja tervett\u00e4 kilpailuhalua kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 l\u00f6yd\u00e4mme onnellisen tulevaisuuden. Suvaitsevaisuutta, erilaisuuden sietokyky\u00e4 tarvitsemme. Vai miksi vanhemmissa kulttuureissa ei sanaa vahingonilo tunneta lainkaan? Mit\u00e4 ilonaihetta on siin\u00e4, jos toisella menee viel\u00e4 huonommin kuin itsell\u00e4?<\/p>\n\n\n\n Hilaisuuden, saunan ja rauhan kotimaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n Juuri 120-vuotisjuhliaan viett\u00e4nyt Joel Lehtonen punnitsee Putkinotkossa tarkasti its\u00e4savolaista el\u00e4m\u00e4nmenoa. Alakuloinen kirjakauppias Aapeli Muttinen ei jaksa oikein iloita omaisuudestaan eik\u00e4 tulevaisuudestaan, mutta t\u00e4ytyyh\u00e4n sit\u00e4 ihmisen el\u00e4\u00e4, koska on kerran syntynyt. Mutta rutik\u00f6yh\u00e4n Juutas K\u00e4kri\u00e4isen el\u00e4m\u00e4 taas t\u00e4ytty todellisista rikkauksista. Siihen sekoittuvat kalkattavat akat, viheli\u00e4iset kaupunkilaiset, vihelt\u00e4v\u00e4t viinapannut, remuavat lapsikasat ja karkailevat kotiel\u00e4imet. Mets\u00e4 ja j\u00e4rvi tarjoavat tarvittavan pakopaikan, el\u00e4m\u00e4n onni n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kasvavan kaaoksesta, p\u00e4\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 koheltamisesta ja loppumattomasta liikkeest\u00e4. Juutaksen ja Rosinan perhe-el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 korostuu k\u00f6yh\u00e4n rikkaus, joka aina voittaa rikkaiden kotkotukset.<\/p>\n\n\n\n Ja sitten. Kun kaaos kasvaa t\u00e4yteen mittaansa, koko el\u00e4m\u00e4 muuttuu kertalaakilla heti kun kylpy joutuu ja porukka p\u00e4\u00e4see saunaan. Ep\u00e4j\u00e4rejstys p\u00e4\u00e4ttyy oitis kun sauna valmistuu kylpykuntoon. Enonkosken kunnan ik\u00e4toverina Joel Lehtonen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suorastaan tarjoavan enonkoskelaisille saunan avainta. Pankaa saunat l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4\u00e4n ja pesk\u00e4\u00e4 turistien sel\u00e4t. Kun kylpy joutuu, koko el\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestyy.<\/p>\n\n\n\n Sauna on suomalaisten \u2013 ja erityisesti meid\u00e4n savolaisten – selviytymistapa. Kun Suomi onnistui saamaan vuoden 2005 yleisurheilun MM-kisat Helsinkiin, hakukomitea painui Nairobissa oitis kokouksen p\u00e4\u00e4teeksi juhlimaan \u2013 saunomalla. Savusauna ja vastanl\u00e4iske vasta tekev\u00e4t kes\u00e4st\u00e4 kes\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 juhlan.<\/p>\n\n\n\n Kuuntelin ihmeiss\u00e4ni Roomassa miten uteliaasti ihmiset puhuivat Enonkosken luostarista. Hiljaisuuden, rauhan ja saunan kaipuu t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n metropolistuneen maailmamme mielen. Oletteko huomanneet, ett\u00e4 meill\u00e4 Enonkoskella on juuri sit\u00e4 eniten mit\u00e4 maailmalla on v\u00e4hiten? Meill\u00e4 on puhdasta luontoa, sinist\u00e4 j\u00e4rve\u00e4 ja humisevaa korpea. Miksi emme rakentaisi kotiseudustamme hiljaisuuden ja saunan keidasta? T\u00e4nne on varmasti niin paljon tulijaa kuin meist\u00e4 l\u00f6ytyy saunottajaa ja soutajaa. 120-vuotias iskee iloisesti silm\u00e4\u00e4 ja lausuu:<\/p>\n\n\n\n Enonkoski – saunan, rauhan ja hiljaisuuden kotimaa.<\/p>\n\n\n\n Mets\u00e4n ovi ammollaan<\/strong><\/p>\n\n\n\n Nyt on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 mets\u00e4 puilta.<\/p>\n\n\n\n Jos me savolaiset olisimme ehtineet kirjoittamaan raamatun, ei olisi puhettakaan paratiisin puutarhasta vaan mets\u00e4st\u00e4 paratiisina. Mets\u00e4 on ikuisuuden ja onnen kielikuva.<\/p>\n\n\n\n Kaupunkilaisuuden pilaama suomalainen tuntee olonsa oikeaksi asta omalla m\u00f6kill\u00e4\u00e4n oman j\u00e4rven rannalla. Meiss\u00e4 suomalaisissa el\u00e4v\u00e4 tarve ”haestella omala m\u00e4el\u00e4 ommoo ilimoo oma j\u00e4rve rannala” t\u00e4yttyy juuri omassa kes\u00e4maisemassa.<\/p>\n\n\n\n Hiljaisuus retritteineen kuuluu kuvaan Enonkosken lostarissa ja kaikialla miss\u00e4 etsit\u00e4\u00e4n kest\u00e4v\u00e4\u00e4 pohjaa el\u00e4m\u00e4lle. Harras mets\u00e4n kansalainen on nopea tarttumaan luonnonmukaiseen el\u00e4m\u00e4ntapaan.<\/p>\n\n\n\n Luomu ei ole uusi keksint\u00f6, se el\u00e4\u00e4n syv\u00e4ll\u00e4 savolaisen sielussa. Mets\u00e4n hiljaisuudessa pimeys vaihtuu valoksi ja y\u00f6 p\u00e4iv\u00e4ksi. Mets\u00e4\u00e4n ei menn\u00e4 vain onnen hetkin\u00e4 vaan sinne puretaan my\u00f6s kauneuden kaikki ulottuvuudet, my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n ahdistus ja tuska. Mets\u00e4 on yliopistoakin suurempi opettaja, sen tumma viileys ja vapauttava riippumattomuus tuovat onnen l\u00e4hellemme. Mets\u00e4n taipuissa ja samalla yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 iloa ei mik\u00e4\u00e4n voi korvata. Suuri poeettamme Eino Leino lataa juuri mets\u00e4\u00e4n kauneimman kaipauksensa: ”Mets\u00e4h\u00e4n oli mun mieli, kauvas kaupungin melusta.” Ihmek\u00f6 siis, ett\u00e4 suomalaiselle Jumalakin on varmimmin tavattavissa usein juuri mets\u00e4ss\u00e4. Mets\u00e4 ei ole toivottomuuden er\u00e4maa vaan ihana puisto, toimeentulo ja eletty el\u00e4m\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ei mets\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n ole vain suomalainen keksint\u00f6. Mets\u00e4 on koko olemassaloa koskettva (ontologinen) peruskokemus, jonka tuottamaa hurmaa kaupiungistuvat ihmiset tulevat entist\u00e4 enemm\u00e4n janoamaan. Enonkosken eksoottisin matkailun\u00e4ht\u00e4v\u00e4yys 2000-luvulla vosi olla opastettu kiertok\u00e4vely syysh\u00e4m\u00e4r\u00e4n, m\u00e4r\u00e4n mets\u00e4n siimeksess\u00e4. Tai sitten Simanalan jokimelojien kanoottiretki lentokent\u00e4lt\u00e4 Saarij\u00e4rvelle. Koloveden luonnonmaisemia tai raikkaita marja- ja sienimetsi\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n unohtamatta. Pilkkijakkara Hanhij\u00e4rven j\u00e4\u00e4ll\u00e4 tai souturetki Vuorikosken mets\u00e4lammella voi olla monelle kivikyl\u00e4n kasvatille unohtumattoman unelman t\u00e4yttymys.<\/p>\n\n\n\n Onni pakenee sit\u00e4 joka ei jaksa kaivata hetken pys\u00e4htymist\u00e4 eik\u00e4 mielens\u00e4 rauhoittumista. Meille monille Enonkoski on aidon el\u00e4m\u00e4n ja onnen kotiseutu. Enonkoski on my\u00f6s myyttisen hiljaisuuden ja intuitiivisen rauhan kaivattu kotipaikka. Juhlavuotena meill\u00e4 on oiva aihe ja oikea aika iloita kotiseudustamme.<\/p>\n\n\n\n Onnea!<\/p>\n\n\n\n Veli-Matti Hynninen Enonkosken Uutiset 15.4.2002 Enonkosken 120-vuotisjuhlalehteen 150402 Kauempaa n\u00e4kee tarkemmin, lupaa runoilija. Mutta koskeeko t\u00e4m\u00e4 tarkkan\u00e4k\u00f6isys meit\u00e4? Entisi\u00e4 tai nykyisi\u00e4 enonkoskelaisia, jotka punnitsemme syntym\u00e4paikkaamme p\u00e4\u00e4kaupukiseudulta tai milloin mist\u00e4kin? Onko 120-vuotias Enonkoski sit\u00e4 milt\u00e4 se vuonna 2002 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4? L\u00e4helt\u00e4 tai kaukaa, huoli Enonkoskestamme on yhteinen. Mik\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tulevaisuuden? Mink\u00e4lainen on Enonkosken tulevaisuus? Itsest\u00e4 kiinni Ranskalainen yhteiskuntateoreetikko Jean … <\/p>\n
Veli-matti@hynninen.info
www.hynninen.info<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"