{"id":995,"date":"1999-04-14T18:34:00","date_gmt":"1999-04-14T15:34:00","guid":{"rendered":"https:\/\/hynninen.datalatu.fi\/?p=995"},"modified":"2023-05-07T18:34:34","modified_gmt":"2023-05-07T15:34:34","slug":"haikon-kartanossa-14-4-1999veli-matti-hynninen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.hynninen.info\/?p=995","title":{"rendered":"Haikon Kartanossa 14.4.1999,Veli-Matti Hynninen"},"content":{"rendered":"\n

veli-matti.hynninen@kolumbus.fi<\/a>, http:\/\/www.kolumbus.fi\/pater<\/a>, puh 0400-214971<\/p>\n\n\n\n

Suomalaisen hyvinvoinnin eettist\u00e4 puntarointia:<\/u><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Viva Las Vegas, uudet panokset, olkaa hyv\u00e4!<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ranskalainen ajattelija Jean Baudrillard yllytt\u00e4\u00e4 kirjassaan Lopun illuusio panemaan asiat ja ajatukset liikkeelle. Mik\u00e4\u00e4n asia tai ilmi\u00f6 ei ole olemassa itsest\u00e4\u00e4n ennenkuin se pannaan olemaan olemassa. Suhteet on luotava, maaniteltava, vietelt\u00e4v\u00e4, saatettava olemaan olemassa. Viva Las Vegas, uudet panokset olkaa hyv\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

Baudrillardin ajatustapa ei hyv\u00e4ksy postmodernia ajelehtimista, sit\u00e4 ett\u00e4 mill\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4, vaan jossa kaikki k\u00e4y. J\u00e4lkimoderni yritys muuttaa historiankulun suuntaa, on naurettava, jos kukaan ei en\u00e4\u00e4 kykene n\u00e4kem\u00e4\u00e4n historian suuntaa. Miksi yllytt\u00e4\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 tai t\u00e4t\u00e4 tai k\u00e4ym\u00e4\u00e4n siell\u00e4 tai t\u00e4\u00e4ll\u00e4, jos kerran kaikki kelpaa ja k\u00e4y. Rakkausrunoilijana ja uutisvuotajana (TV 1:n Uutisvuoto) mainetta niitt\u00e4nyt Tommy Tabermann vertaa rakkautta kiveen. Jos aamulla ottaa kiven k\u00e4teens\u00e4, se on pelkk\u00e4\u00e4 kivi, mutta p\u00e4iv\u00e4n mittaan sille voi hyv\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4 ja hellim\u00e4ll\u00e4 saada kasvamaan siivet, ja lopulta kivi voi oikeasti lent\u00e4\u00e4. Siivett\u00f6m\u00e4st\u00e4 kivest\u00e4 voi olla toista satuttavaksi heittokiveksi, mutta rakastamiseen tarvitaan aina siivet.<\/p>\n\n\n\n

Puolalaissyntyinen brittiprofessori Zygmunt Bauman v\u00e4itt\u00e4\u00e4 kirjassaan Postmodernin lumo modernin muuttuneen postmoderniksi, kun universaalisuus, eheys, luotettava yhdenmukaisuus, vakaus ja j\u00e4rjestys karkasivat k\u00e4sist\u00e4. Postmodernin tuntomerkkej\u00e4 ovat suhteellisuus, moniarvoisuus, pirstoutuminen, ambivalenssi ja sattumanvaraisuus.<\/p>\n\n\n\n

Suomalaisen hyinvointiyhteiskunnan synty\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tarkastella moderni-postmoderni-akselilla, aikansa lapsena. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole totuuden yleisp\u00e4tevyys vaan sen kontekstisuus. Esimerkiksi teologiassa t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy niinsanotun kontekstuaaliteologian nousuna. On syntynyt k\u00e4site El\u00e4m\u00e4n teologia, mik\u00e4 tarkoittaa er\u00e4\u00e4nlaista vastaiskua globalisaatiolle. Se tarkoittaa taloudellisen ja poliittisen vallan jakamista maantasaisesti ihmisten omaa arkitodellisuutta koskettavaksi. Soulin ORLE-kokouksessa (Oikeudenmukaisuus-Rauha-Luomakunnan Eheys 1990) korostetaan k\u00f6yhien ensisijaisuutta, rotujen ja sukupuolten samanarvoisuutta ynn\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6nsuojelua. Minun teologiani on jo kauan pyrkinyt olemaan t\u00e4t\u00e4 El\u00e4m\u00e4n teologiaa, jossa pelastus aktualisoidaan Serbien ja albaanien Kosovoon, Lipponen II:n hallitusohjelmaan tai t\u00e4n\u00e4iseen HIFK-TPS-kakkosfinaaliin.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4lkimoderni on irtaantumista modernista, vaikkei aina t\u00e4sm\u00e4llisesti kyett\u00e4isi sanomaankaan mihin nyt ollaan menossa. Valomerkki ja viimeinen kalja: 1990-luku on valomerkin j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa, vanha vaikuttaa viel\u00e4, vaikkei selvitess\u00e4 heti tiedett\u00e4isik\u00e4\u00e4n keit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oikein ollaan ja mihin t\u00e4ss\u00e4 ollaan menossa. J\u00e4lkimoderni on radikaalia pluralismia, jossa rinnakkain viihtyv\u00e4t mit\u00e4 erilaisimmat el\u00e4m\u00e4ntavat, arvot, uskonnot, idelogiat, taidesuunnat, tieteelliset metodit, mediat ja tekniikat. Pluralismi ei ole suinkaan uutta, mutta uutta sensijaan on se, ett\u00e4 moneudesta on tullut kaikkea hallitseva el\u00e4m\u00e4ntyyli: Anything goes. Kun kaikki kelpaa, totuutta voi vaihtaa kuin vaatteita senhetkist\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntilannetta ja kulttuurikokemusta vastaavaksi. T\u00e4t\u00e4 voisi kutsua ohjelmalliseksi arvopluralismiksi, joka on jo aika l\u00e4hell\u00e4 nihilismi\u00e4: Wenn alles gilt, gilt auch nichts.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4lkimodernin toinen tuntomerkki on luopuminen vanhoista kertomuksista, suuret aatteet ja teoriat saavat v\u00e4isty\u00e4. Marxilaisen utopian menty\u00e4 seuraavaksi katosi my\u00f6s usko kapitalismin kykyyn poistaa k\u00f6yhyys ja n\u00e4lk\u00e4 maailmassa. Kadonnut on valistuksen aikainen luottamus ihmisen j\u00e4rkeen ja moraaliin, idealismin luoma kuva ihmismielen jalouuteen. Kuka uskoisi en\u00e4\u00e4 tieteen tai teknologian tuomaan pelastukseen? Jumalat, uskonnot ja uskot on pantu tulosvastuullisesti kilpailemaan. Onko pohja pudonnut silloin, kun el\u00e4m\u00e4\u00e4 hallitseva monimutkaisuus, ennakoimattomuus ja kulttuurinen moniarvoisuus on ottanut Jumalan paikan? J\u00e4lkimoderni identiteetti on ambivalenttia, yll\u00e4tyksellist\u00e4, koko ajan suuntaa muuttavaa.<\/p>\n\n\n\n

Kohti hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Miten m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 yhteinen hyv\u00e4 monimutkaisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa? Akateemikko Erik Allardt per\u00e4\u00e4nkuulutti Hufvudstadsbladetin haastattelussa (Hbl 6.4.1999) vastapainoa globalisoitumiselle. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on luovuttamaton aarre, joka tulee s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n. Kuuluuko hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n kansainv\u00e4linen kilpailukyky, tasa-arvoinen yhteiskunta, kaikkivoipa markkinaliberalismi? Ent\u00e4 Euroopan integraatio? Miten erottaa hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4 median, internetin ja matkailun luomasta villist\u00e4 monikulttuurisuudesta?<\/p>\n\n\n\n

Suomalaisten perusarvoja ovat tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, demokratia, kest\u00e4v\u00e4 kehitys ja suvaitsevaisuus. Arvot muuttuvat hitaasti, asenteet ja mielipiteet nopeammin. El\u00e4m\u00e4ntyylit ja min\u00e4kuvat vaihtelevat. Lis\u00e4\u00e4k\u00f6 moniarvoinen yhteiskunta itsekkyytt\u00e4 ja moraalittomuutta?<\/p>\n\n\n\n

Vai p\u00e4invastoin? Juutalaisuus ja kristinusko toivat l\u00e4nsimaiseen kulttuuriimme k\u00e4rsimykseen asti ylt\u00e4v\u00e4n toisen rakastamisen. Antiikista saimme totuuden, kauneuden ja hyvyyden. Valistuksesta l\u00e4htien olemme osanneet olla my\u00f6s kriittisi\u00e4 ja – ainakin ajoittain – j\u00e4rkiper\u00e4isi\u00e4kin. Eurooppalaisuuteen kuuluva tasapaino on vasta nyt j\u00e4rkkym\u00e4ss\u00e4, kun talous yritt\u00e4\u00e4 kaapata yhteiskunnan muilta osa-alueilta hegemonian. Hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kysyy muutakin kuin insin\u00f6\u00f6rivetoista uskoa teknologiaan ja ekonomiaan.<\/p>\n\n\n\n

Zygmunt Bauman ilkkuu t\u00e4lle postmodernille el\u00e4m\u00e4ntavallemme, joka kuluttaa ja purkaa kaiken. Riitt\u00e4\u00e4k\u00f6 meille se, ett\u00e4 on lupa tehd\u00e4 kaikki mik\u00e4 mielen juolahtaa, eik\u00e4 tarvitse ottaa vakavasti mit\u00e4\u00e4n, ei ainakaan sit\u00e4 mit\u00e4 joku tekee oikein tosissaan. Kunhan vain vauhtia piisaa ja huomionsa saa keskitt\u00e4\u00e4 samanaikaisesti kaikkialle. Budapestin uudessa ostosparatiisissa Dunaplazassa mieless\u00e4ni h\u00e4iv\u00e4hti villi arkkitehtooninen ep\u00e4ilys. Miksi arkkitehti oli suunnitellut kauppakeskuksen vankilanmuotoiseksi ja -n\u00e4k\u00f6iseksi? Kerroksittain ostohetkeen vangittua tavaranautintoa, kokemus siit\u00e4 ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 kauppakeskuksessa on elinkautista vangittuna olemista, jonka vasta tavaraan sidottu ostosnautinto voisi vapauttaa. Ja kaupanp\u00e4\u00e4lliseksi viel\u00e4 muuta mielihyv\u00e4noloista valhetta.. Suurta on se mik\u00e4 vie kaiken mutta ei tarjoa mit\u00e4\u00e4n tilalle. H\u00e4vitt\u00e4minen paljastaa totuuden totuudesta, siksik\u00f6 se kaikessa onttoudessaan vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 meit\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Piispojen pohjatonta hyvinvointia<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirkkomme piispat ovat viitoittaneet hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n tiet\u00e4 julkaisemalla kirjasen ”Kohti yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4.” Piispat kantavat huolta hyvinvointiyhteiskunnasta ja ev\u00e4st\u00e4v\u00e4t uutta hallitusta ottamaan huomioon pienen ihmisen tarpeet. Piispojen huoli on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 ja kaikinpuolin kannatettava. T\u00e4st\u00e4 valppaudesta ei voi piispojakaan moittia.<\/p>\n\n\n\n

Piispojen vilpit\u00f6nt\u00e4 halua vaatia oikeudenmukaisuutta markkinaliberalismin hullaannuttamaan maailmaamme tervehdittiin lehdist\u00f6ss\u00e4kin ilolla. Vihdoinkin piispat korottivat \u00e4\u00e4nens\u00e4 yhtym\u00e4ll\u00e4 valveutuneen papiston vaatimuksiin oikeudenmukaisuuden ajajina. Emme me papit t\u00e4ss\u00e4(k\u00e4\u00e4n) ole liikaa \u00e4\u00e4nt\u00e4mme korottaneet. Hyvinvointiraportti tuli todelliseen tarpeeseen.<\/p>\n\n\n\n

Piispat pit\u00e4v\u00e4t pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaamme luovuttamattomana aarteena. Jokaiselle ihmiselle on taattava perusturva. Markkinaliberalismin taloudellinen ylivalta ei saa polkea pienen ihmisen varpaille. Taloutta on maailmanlaajuisesti s\u00e4\u00e4nnelt\u00e4v\u00e4 heikomman hyv\u00e4ksi, sill\u00e4 ilman s\u00e4\u00e4ntelymekanismeja markkinat eiv\u00e4t kykenisi huolehtimaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tarkoituksenmukaisuus ei saa k\u00e4vell\u00e4 oikeudenmukaisuuden yli. Markkinoiden maksimointi ei saa johtaa moraalin minimointiin. Vain asettumalla heikomman asemaan, voi l\u00f6yty\u00e4 oikeus tavallisen ihmisen h\u00e4t\u00e4\u00e4n, tie yhteiseen hyv\u00e4\u00e4n avautuu vain asettumalla toisen ihmisen asemaan (kultaisen s\u00e4\u00e4nn\u00f6n periaate).<\/p>\n\n\n\n

Kansantarina avainta etsiv\u00e4st\u00e4 miehest\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kotiovella mies huomasi kadottaneensa matkalla avaimensa. H\u00e4n palasi takaisin kulkemalleen reitille ja pys\u00e4htyi etsim\u00e4\u00e4n avainta katulampun alle. Ohikulkija ihmetteli, ett\u00e4 mit\u00e4 siin\u00e4 konttailet miesparka, mit\u00e4 etsit? – Oletko todella kadottanut avaimen juuri siihen paikkaan? – No, en varmaankaan ole sit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n kadottanut, mutta kun t\u00e4ss\u00e4 valossa on paljon helpompi etsi\u00e4, vastasi mies kysyj\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

Olen yritt\u00e4nyt lukea piispojen raporttia huolellisesti ja mietti\u00e4 miksi he tyytyv\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n hyvinvoinnin avainta vain tulonjakopolitiikasta? Loppuiko rohkeus astua valokeilan ulkopuolelle? Vai miksi raportti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lukijan ep\u00e4varmaksi? Kunnes s\u00e4ps\u00e4hdin kysym\u00e4\u00e4n, etteiv\u00e4t vain piispapolotkin olisi j\u00e4m\u00e4ht\u00e4neet siihen vanhaan valituskuoroon, jossa veisataan i\u00e4nikuista itkuvirtt\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tulonjakopolitiikasta. En l\u00f6yd\u00e4 raportista vakavaa huolta, mik\u00e4 innostaisi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n uusia n\u00e4kyj\u00e4, mik\u00e4 nostattaisi uutta toivoa paremmasta huomisesta. Eiv\u00e4t piispat kanna huolta siit\u00e4 miten yritt\u00e4jyys kasvaisi, miten saataisiin paremmat tulot kaikille, mist\u00e4 l\u00f6ytyisi ahkeruuden ja innokkuuden dynamiikkaa. Vaikka tuloerot v\u00e4h\u00e4n kasvaisivatkin, haittaisiko se, jos ahkeruus palkittaisiin ja ihmiset innostuisivat yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 virtt\u00e4 veisasi valtiosihteeri Raimo Sailas Helsingin Sanomissa (HS 27.3.99) vaatimalla varautumaan v\u00e4en vanhenemiseen ja palkkaveron alentamiseen. Erkki Tuomioja tukki oitis virkamiehens\u00e4 suun muistuttamalla, ett\u00e4 poliitikot p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t ja virkamiehet tottelevat. Mutta miksi ihmeess\u00e4 piispoilta t\u00e4m\u00e4 Sailaksenkin lausuma huoli j\u00e4i tyystin lausumatta?<\/p>\n\n\n\n

Markkinat ovat tulleet j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen, turha on motkottaa niiden ylivaltaa vastaan. Eiv\u00e4th\u00e4n markkinat sanele, vaan niiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on luoda uutta. Markkinat eiv\u00e4t saa orjuuttaa vaan vapauttaa, niiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on saada el\u00e4m\u00e4 kukoistamaan. Alentamalla palkkaveroja kannustetaan ihmisi\u00e4 yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Valtion 420 miljardin velkaa on hyvin\u00e4 vuosina lyhennett\u00e4v\u00e4 muutamalla miljardilla vuodessa (tulevalla hallituskaudella on luvattu alentaa 370 miljardiin), mutta ei liikaa, jottei veronalennuspolitiikka vaarantuisi. Ty\u00f6ik\u00e4\u00e4 on pidennett\u00e4v\u00e4 ja el\u00e4keik\u00e4\u00e4 siis nostettava, jottei v\u00e4est\u00f6n vanheneminen tuottaisi liian suurta rasitusta el\u00e4kkeit\u00e4mme maksaville nuorille sukupolville.<\/p>\n\n\n\n

Terho Pursiainen valaa yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle pohjaa sitoutumisen ja luottamuksen etiikasta. Ihmisen ominaislaatu rakentuu sitoutumisesta yhteiskunnallisiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin avioliittoon, kirkkoon, puolueeseen. Kaikilla k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ill\u00e4 on oma eetoksensa, arvomaailmansa, jotka korostavat omia hyveit\u00e4\u00e4n. Pursiaisen hyvin tuntemassa John Rawlsin etiikassa etsit\u00e4\u00e4n kuninkaan aarretta eli verojen ja vastuiden keskitiet\u00e4. Kuninkaan aarre on suurin mahdollinen verokertym\u00e4, jonka viisas verottaja saa kansalta kootuksi.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1997 Suomessa kastettiin 61 000 lasta, viisikymmenvuotisjuhlia vietettiin 89 000 kertaa. EU-maiden v\u00e4ki ik\u00e4\u00e4ntyy hirmuvauhdilla. Elviksen siivitt\u00e4m\u00e4 1950-luvun nuorisokulttuuri ja 1960-luvun radikaali opiskelijakulttuuri ovat muovautumassa dynaamiseksi el\u00e4kel\u00e4iskulttuuriksi: ”go go”, ”slow go” ja ”no go”-luokituksineen.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4nest\u00e4jien enemmist\u00f6 on pian el\u00e4kei\u00e4ss\u00e4, tuleva vanhusv\u00e4est\u00f6 ei s\u00e4\u00e4st\u00e4 vaan panee rahan palamaan, lent\u00e4\u00e4, liehuaa, tanssii ja matkustaa. EVAn raportti Harmaantuvat h\u00e4rm\u00e4l\u00e4iset todistaa miten 2010 j\u00e4lkeen ik\u00e4rakenne muuttuu rajusti, lasten ja ty\u00f6ik\u00e4isten m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4henee ja 65 vuotta t\u00e4ytt\u00e4neet valloittavat maan. Olisi ihme, jos el\u00e4kel\u00e4iset viel\u00e4 tulevissa vaaleissa malttaisivat pysy\u00e4 poissa eduskunnasta. Piispat siis viitoittavat tiet\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n keskittym\u00e4ll\u00e4 tulonjakoon. En ole kuitenkaan ainut, joka olisi herrojen piispojen raportissa mielell\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt enemm\u00e4n my\u00f6s el\u00e4misen laatua nostattavia tuulia. Siit\u00e4 eiv\u00e4t piispat paljon puhu. He n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t juuttuneen aineellisen hyv\u00e4n upottavaan suohon ja viisveisaavat (raportissaan) yhteiskuntamme sosiaalisesta ja ekologisesta teveydentilasta.<\/p>\n\n\n\n

Kosovon sota pakottaa j\u00e4lleen tunnustamaan miten herk\u00e4ss\u00e4 on tappelunhalu, ahneus ja kosto. Jos kaikkea mitataan piispojen lailla taloudella, rakkauden, hellyyden ja ihmisyyden syd\u00e4n\u00e4\u00e4net j\u00e4\u00e4v\u00e4t liikaa taka-alalle. Eik\u00f6 rahan ja kulutuksen sijasta pit\u00e4isi enemm\u00e4n kiinnostua el\u00e4misen laadusta? Materiapainotteinen toimintamalli voi johtaa henkisen ja hengellisen kokemusmaailman kadottamiseen. Piispat sanovat kulkevansa kohti yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, mutta miksi he j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n henkisen ulottuvuuden mainitsematta? Raporttinsa lopussa he viittaavat luterilaisen sosiaaliajattelun kommuunio- ja esivalta periaatteeseen, jonka pohjana on hyv\u00e4\u00e4 jakava Luoja. Mutta miksi piispat v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Jumalan pelk\u00e4\u00e4m\u00e4ns\u00e4 markkinaliberalismin juoksupojaksi?<\/p>\n\n\n\n

Solidaariseen Euro-Eurooppaan<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Roland Barthes n\u00e4kee, ettei kulttuurikaan tai sen tuhoaminen ole eroottisesti kyllin kiinnostavaa ennenkuin se alkaa s\u00e4r\u00f6ill\u00e4, halkeilla ja murtua. Vasta sota on tehnyt Kosovosta unohtumattomalla tavalla kiinnostavan. Vasta ty\u00f6tt\u00f6myys, hyvinvoinnin ontuminen, yhteiskunnallinen kriisi panee ajatukset ja jalat liikkeelle.<\/p>\n\n\n\n

Jos voisin kutsua Enonkoskella vaikuttaneet, 1950-luvun alussa kuolleet isovanhempani Cecilia ja Optatus Hynnisen sek\u00e4 Aino ja Antti Kuokkasen nyt kyl\u00e4\u00e4n Loviisan pappilaan, tuskin osaisin kuvitella heid\u00e4n h\u00e4mm\u00e4styst\u00e4\u00e4n. Mink\u00e4laisen reaktion modernin teknologiamme ihanuudet k\u00e4nnyk\u00e4t, tietokoneet ja virtuaalitodellisuudet heiss\u00e4 aiheuttaisivat? He eiv\u00e4t ehtineet el\u00e4ess\u00e4\u00e4n oppia viel\u00e4 sanaa televisio. Me olemme muuttaneet 20. vuosisadallamme el\u00e4m\u00e4ntapojamme ja arvojamme niin rajusti, ett\u00e4 isovanhempieni sukupolvelle olisi ylivoimaista totutella tapa- ja mediakulttuuriimme, pluralistiseen arvomaailmaamme. Tutustuminen Loviisan pappilakulttuuriin kansainv\u00e4lisine virityksineen olisi heille ehk\u00e4 liian suuri j\u00e4rkytys.<\/p>\n\n\n\n

Syyllistyisin juuri siihen syntiin mist\u00e4 piispojamme arvostelen, jos – kaiken uhallakin – kielt\u00e4ytyisin maalaamasta uuta muotokuvaa tulevasta. Roomassa ihmiset toistavat iskusanaa ”bella figura” ja puhtaat kasvot. Se tarkoittaa, ett\u00e4 maailmamme on siivottava nopeasti parempaan, edustuskelpoisempaan kuntoon ennen uutta milleniumia. Miten k\u00e4y jos universaalit, modernit arvot saavat tavoittelemansa hegemonian? Jos kulttuurimme vain globalisoituu entisest\u00e4\u00e4n, jos kansainv\u00e4linen p\u00e4\u00e4oma ja aineelliset arvot saavuttavat tietotekniikan ja median my\u00f6t\u00e4vaikutuksella yksinvallan? Miten k\u00e4y, jos raha todella ratkaisisikin kaiken?<\/p>\n\n\n\n

Voidaanko laajamuotoista kulttuuria ja moraalia hallita ilman uskontoa? Miksi t\u00e4m\u00e4n vuosisadan ateistiset yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4t ovat osoittaneet moraalisen kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4? Selvi\u00e4\u00e4k\u00f6 ihminen, jos h\u00e4n kadottaa Jumalan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6myyden kuvana? Miten k\u00e4y, jos el\u00e4m\u00e4n mysteeriluonne ja tunne pyh\u00e4n olemassaolosta kokonaan katoaisi? Heilahtaako heilurinneula seuraavaksi uuden moraalin ja 60-luvun radikalismin suuntaan, jossa solidaarisuus rehabilitoidaan ja omastaan luopuminen toisten hyv\u00e4ksi nousee j\u00e4lleen arvoonsa? L\u00f6ytyyk\u00f6 Euro-Euroopassamme oikeudenmukaisuudelle ja rauhalle uutta k\u00e4ytt\u00f6\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Katsoin vuonna 1996 Helsingin Kansallisteatterissa Samuel Beckettin n\u00e4ytelm\u00e4n Godot, Huomenna h\u00e4n tulee. Muistan yh\u00e4 miten vahvasti Godotin odottamisen j\u00e4nnite hallitsi tuolloin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. K\u00e4vin muutama viikko sitten 33 vuoden j\u00e4lkeen Willensaunassa katsomassa saman n\u00e4ytelm\u00e4n nykytoteutuksen. Odotus oli ohentunut miltei olemattomiin. Odottajat olivat muuttuneet hyppelehtiviksi kulkureiksi, klovneiksi. Koko n\u00e4ytelm\u00e4n j\u00e4nnite n\u00e4ytti muuttuneen gestiseksi komediaksi. Ensin harmittelin nuorena kokemani minulle t\u00e4rke\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4n katoamista. Mutta sitten rauhoituin, seh\u00e4n olikin vain poikkeuksellisen tarkka kuva hyvinvoivasta Suomestamme.<\/p>\n\n\n\n

Miten voisimme odottaa mit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 ei ole olemassa? Sen mink\u00e4 luulimme viel\u00e4 1960-luvulla olevan tulossa, olemmekin jo ajat sitten kadottaneet. Kuitenkin: vain odottamalla ihmiset jaksavat, t\u00e4yttymyst\u00e4 sittenkin kai v\u00e4hiten kest\u00e4isimme.<\/p>\n\n\n\n

Unus sed leo<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Aisopoksen sadussa kettu rehvastelee leijonalle. Ketulla on yhdeks\u00e4n pentua, leijonalla vain yksi. Alemmuudentuntoinen kettu s\u00e4\u00e4lii leijonaparkaa, jolla on vain yksi. Mutta leijona kuittaa: Unus sed leo, yksi mutta leijona. M\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ratkaise, vaikka vain yksi, mutta sit\u00e4kin merkitt\u00e4v\u00e4mpi.<\/p>\n\n\n\n

Toimiiko hyvinvointiyhteiskunnassa sama laki? Ajavatko laadullisesti korkeatasoiset ulottuvuudet m\u00e4\u00e4r\u00e4llisten ohi. Kirjojen nimet paljastavat. Wolfgang Thiersen Ist die Politik noch zu retten? panee pohtimaan 20. vuosisadan lopun painopisteit\u00e4. J\u00fcrgen Moltmann pohtii siin\u00e4 vapauden olemusta painottamalla sit\u00e4 baudrillardilaisittain luovana intohimona (Freiheit ist die sch\u00f6pfherische Leidenscahft).<\/p>\n\n\n\n

Saksalaiset toimittajat Hans-Peter Martin ja Harald Schumann ovat puhututtaneet maailmaa kirjallaan Globaalisaatioloukku (Alkuteos: Die Globalisierungsfalle). Kirjoittajat ep\u00e4ilev\u00e4t globalisoituvaa maailmaa hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 demokratiaa ja hyvinvointia vastaan. He kutsuvat uutta sivilisaatiota 20:80-yhteiskunnaksi, jossa vain viidennes en\u00e4\u00e4 tekee ty\u00f6t\u00e4 ja nelj\u00e4viidennest\u00e4 on joutov\u00e4ke\u00e4. Ty\u00f6t\u00e4tekev\u00e4t yritt\u00e4v\u00e4t turruttaa turhautunutta joutov\u00e4ek\u00e4 keksim\u00e4ll\u00e4\u00e4n ”tittytainment”-tissiviihteell\u00e4 (entertainment = viihde, tits = tissit). Kirjassa pohditaan miten p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon talouden ja viestimien synnytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 globalisaatioloukusta. T\u00e4lle loukulle on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 vaihtoehto. V\u00e4kisin tulee mieleenm antiikin tilanne, jossa pieni v\u00e4hemmist\u00f6 takasi raadannallaan joutilaisuudessaan kieriskelev\u00e4lle enemmist\u00f6lle mahdollisuuden ajatella ja luoda uutta. Voisiko joutilaisuuden valjastaa baudrilardilaisesti luovaan ja innoittavaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n? Pit\u00e4isik\u00f6 uskaltaa puhua joutilaisuuden siunauksesta?<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s Gordon Drydenin-Jeanette Vosin Oppimisen vallankumous sek\u00e4 David C. Kortenin Maailma yhti\u00f6iden vallassa patistavat vallankumoukselliseen ajatteluun. Taloudellista lamaa pahempi on henkinen lamaantuminen. Kaikki tieto voidaan nyky\u00e4\u00e4n tallentaa, mutta tarvitaan oppimisen vallankumous jotta tieto voitaisiin panna k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Jos ihminen kadottaa henkisen ja hengellisen ulottuvuuden el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ei n\u00e4yt\u00e4 selviytyv\u00e4n Siperiansa k\u00e4yneet inkerinsuomalaiset yll\u00e4ttiv\u00e4t minut vakuuttamalla miten Siperian vuodet olivat tavallaan heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 parhaita vuosia. Samoin virolainen pappi Voldemar Ilja sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa Arkangelin seurakunnan olleen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 parhaan ty\u00f6maan. El\u00e4misen laatu, l\u00e4heisyyden ja hyv\u00e4ksytyksi tulemisen kokeminen, hellyyden ja rakkauden tarve ratkaisevat kulutusta ja elintasoa enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Arkkipiispavitsi vihjaa uskon ominaislaatuun. Jukka Paarma kohtasi k\u00e4velyll\u00e4\u00e4n Aurajoen rannalla masentuneen, itsetuhoaikeissa olevan miehen. – Onko veli uskossa?, kysyi arkkipiispa. – En ole, mutta minun on vain muuten paha olla, vastasi mies. Uskon tulisi olla el\u00e4m\u00e4\u00e4 kantava voima, ei raskauttava taakka kuten t\u00e4m\u00e4 mies koki.<\/p>\n\n\n\n

Varjot auki<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kansallisbaletin johtaja Jorma Uotinen opetti meille papeille kerran miten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 aina panna kaikki likoon. Balettitanssijalta koko liikesarja s\u00e4rkyy, jos ote sekunniksikin herpaantuu. Vasta kun oppii panemaan itsens\u00e4 kokonaan likoon pienimp\u00e4\u00e4nkin mit\u00e4 tekee, on oivaltanut Uotisen mukaan jotain olennaista el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Vertauskuva j\u00e4i mieleen.<\/p>\n\n\n\n

Helsinkil\u00e4isell\u00e4 miehell\u00e4 oli tapana kulkea vesisateessa sateenvarjo suljettuna. Vastaantulijat ihmetteliv\u00e4t aina miksei mies avannut varjoaan. – Avaa varjosi hyv\u00e4 mies, sin\u00e4h\u00e4n kastut, neuvoi er\u00e4skin. – Miksi et avaa? – En halua tuntea, ett\u00e4 olen k\u00e4ytt\u00e4nyt kaikki mahdollisuuteni loppuun, mies vastasi.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4p\u00e4 se. Joko olisi aika avata varjot ja panna kaikki peliin: El\u00e4k\u00f6\u00f6n Las Vegas, uudet panokset olkaa hyv\u00e4! Sivistyksen ensimm\u00e4inen ehto on – kaikesta huolimatta – ett\u00e4 olemme hyv\u00e4ll\u00e4 tuulella.<\/p>\n\n\n\n

Veli-Matti Hynninen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

veli-matti.hynninen@kolumbus.fi, http:\/\/www.kolumbus.fi\/pater, puh 0400-214971 Suomalaisen hyvinvoinnin eettist\u00e4 puntarointia: Viva Las Vegas, uudet panokset, olkaa hyv\u00e4! Ranskalainen ajattelija Jean Baudrillard yllytt\u00e4\u00e4 kirjassaan Lopun illuusio panemaan asiat ja ajatukset liikkeelle. Mik\u00e4\u00e4n asia tai ilmi\u00f6 ei ole olemassa itsest\u00e4\u00e4n ennenkuin se pannaan olemaan olemassa. Suhteet on luotava, maaniteltava, vietelt\u00e4v\u00e4, saatettava olemaan olemassa. Viva Las Vegas, uudet panokset olkaa hyv\u00e4! … <\/p>\n

Jatka lukemista<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-995","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kolumnitjaartikkelit","item-wrap"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/995","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=995"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/995\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":996,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/995\/revisions\/996"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=995"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=995"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hynninen.info\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=995"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}