Radiopakina 25.4.2001

Kolme naispiispaa samassa potretissa

Naispiispat

Bärbel Wartenberg-Potter Lübeckistä, Margott Kässman Hannoverista ja Maria Jepsen Hampurista

Seppo Lappalainen kehottaa kirjassaan Maailmanrannan rellut jättämään tuulella käyvien akkojen puheet omaan arvoonsa. Tuuleen luottavat lörppäsuut ovat oma lukunsa ja sillä siisti.

Mutta on muunlaisiakin tuulia. Euroopallaan ja voimallaan mahtaileva Saksanmaa nostatti meidät jälleen kerran haistelemaan Euroopan kevättuulia: Hampuria, Berliiniä, Lüneburgia, Meldorfia. Pohjois-Elben maisemia, Diethmarschenia, Schleswig-Holsteinia. Oli kirkkoja, teologiaa, tietotekniikan uutuuksia, poliittista laskelmointia Elbeltä Pohjanmerelle ja Bonnista Berliiniin. Ystäviä ja yhteyksiä joka lähtöön.

Ihmettelimme miten nopeasti Pohjanmeren laajalle ranta-alueelle oli viime vuosina noussut mahtava tuulipuisto, tuulivoiman mekka, jonka sadat tuulella käyvät generaattorit tuottavat alueen sähköstä jo lähes neljänneksen. Piti oikein ihailla miten nopeasti kekseliäät saksalaiset olivat ottaneet luontoystävällisen energiatuotannon hallintaansa. Kaikkea se saksalainen keksii, piti tokaista tuon tuosta.

Käynti saksalaisessa tuulipuistossa nostatti samalla mieleen lappilaisen siviilimies Herkon klassisen lauseen saksalaiselle majurille Lapin sodan aikaan. Majuri näet ärhenteli lappilaisille yrittäessään siirtää joukko-osastoaan järven yli. Herkko ei komentelua sietänyt vaan täräytti: "Niele räkäs, täältä se tuulen väry käy." Lauseesta tuli vieläkin tunnetumpi, kun Urho Kekkonen otti sen käyttöön antaessaan ymmärtää mistä päin se tuuli milloinkin puhaltaa. Ja useimmitenhan se puhalsi siitä suunnasta mistä Kekkosen väry kävi.

Se oli sitä aikaa se. Nyt puhaltavat Euroopassa Schrödereiden ja Halosten vienosti velluvat lounatuulet. Vappukin on aivan eri maata kuin ennen, eikä mikään ole enää entisellään. Ministeri Suvi-Anne Siimeskin tuossa syytti demareita ynnä muuta oikeistoa kylmänsodanaikaisista asenteista. Käynti tuulipuistossa tuulettaisi suomalaista politiikkaakin. Se nostattaisi pintaan tuulen mahdin. Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Niinkuin ei tiedetä tuulen teitä, ei sen kulkua voi määrätä, eikä sen suuntaa voi muuttaa. Eino Leinollakin tuuli oli väkevä: "Tuima on tuuli ja pimeä on taivo, suuri on ulapalla aaltojen raivo."

Mutta oli siellä Saksassa paljon muutakin keväistä ja kannustavaa. Kun siinä suu leivoksessa istuimme Kalle Bäckerin konditoriakahvilassa Meldorfin tuomiokirkon kainalossa, paikalle pyörähti suuren gurun näköinen pitkätukka, mies kuin suoraan Raamatusta, hahmo jonka kanssa oli heti vaihdettava kuulumiset. Paljastui kohta, että mies ei ollutkaan mikä tahansa muotitukka vaan itse Dietrich Stein, teologian tohtori, ekumenian innoittama korkeasti oppinut pappi lähikaupungista. Sen verran siinä ehdimme tutustua, ettei olisi mikään ihme jos Doktor Stein kuuluisi jonain vuonna vaikka Loviisan rauhanfoorumin ohjelmaan. Originelli omassa onnellisessa olossaan.

Paljon sitä yhteen lomaviikkoon voi mahtuakin. Vanhojen ystäviemme Knorrien, Büshien, Frellesenien ja saksansuomalaisten lisäksi kaikkein jännittävimmät hetket koimme kuitenkin Berliinissä. Kolmenkymmenvuoden takainen ystäväni Harald Grunert otti koko seurueemme vastaan ravintolassaan, joka sijaitsee entisen Itä-Berliinin historiallisessa sydämessä kaipauksien kyynelten (Tränen Palais) ja kuumimpien poliittisten tapahtumien polttopisteessä. Harald Grunertin luoma kohtauspaikka on ennen muuta tullut tunnetuksi poliittisista arvovieraistaan. Grunertin kolmessa gourmeeravintolassa syödään reiniläisittäin ja juodaan kölniläisittäin. Lisäksi siellä lauletaan, leikitään, keskustellaan ja politikoidaan suu virneessä, pilke silmäkulmassa. Siellä arvostetaan myös suomalaista, vanhana suomenystävänä Herra Grunert osaa ottaa myös suomalaisensa.

Ja piste iin päälle. Jo ennen Formula ykkösten Schumachereita tai Saksassa kohta alkavia jääkiekon MM-kisoja saksalaiset ovat tehneet maailmanhistoriaa myös naisasioillaan. Sanomalehden etusivulle Hampurin Nikolain kirkon edessä oli nostettu kolme komeasti hymyilevää saksalaista naispiispaa. Nuoruuden Lübeckini Bärbel Wartenberg-Potter, Hannoverin piispa Margott Kässmann ynnä piispa Maria Jepsen Hampurista poseerasivat siinä kuin parhaatkin mannekiinit. Kirkon aika ei siis ole ohi, ei sinnepäinkään, sillä kohta alkaa tapahtua. Naiset eivät ole vasta tulossa, he ovat jo vallan kahvassa.

Paistaa se päivä Euroopassa ja humisee se tuuli maailmassa. Kesä on tulossa ja vappu on lähellä. Jos tuulia ei olisi, maailma tukehtuisi tunkkaisuuteensa. Käynti Saksassa todisti, että suuret tuulet tekevät tuloaan. Tietääkö se raikastuvaa?

Veli-Matti Hynninen