STT:lle pääsiäisenä 1999

Veli-Matti Hynninen

Kärsimystie Golgatalle vie Kosovon kautta

YK on menettämässä arvovaltaansa. Nato käy kimppuun vahvemman oikeudella. Osa Euroopastamme on jälleen kadottamassa uskonsa. Euroopan sielua revitään,veri vuotaa, ristille lyödään hätääntynyt eurooppalainen, joku meistä. Tänä vuonna kärsimysviikko on maanosamme piinaviikko. Kirkot julistavat vapautusta kärsimyksestä ja kuolemasta, mutta pääsiäisen vapauttava ilo näyttää olevan valovuosien päässä. Milloin koittaa uusi aika?

Tänä pääsiäisenä maailman huomio kohdistuu Kosovon sodanuhreihin, niihin joiden on paettava henkensä kaupalla. Lähes puoli miljoonaa pakolaista tulvii naapurimaihin, myös Turkkiin, Italiaan, Saksaan. Suomikin saa osansa. Kirkon Ulkomaanapu lähetti kaksisataatuhatta markkaa ensiapuun. Hiljaisella viikolla käynnistyneen pääsäiskeräyksen "On aika kylvää ja rakentaa" tuotto käytetään sodassa kärsineiden hyväksi. Jugoslavian tilanne haastaa tavallista kekseliäämpään yhteisvastuuseen.

Bosnian sodassa menetettiin tuhansia. Heinäkuussa Bosnian serbijoukot valtasivat muslimien asuman Srebrenican YK:n rauhanturvaajien silmien alla. Neljän vuoden takainen Srebrenican verilöyly hakee nyt uusintaa Kosovosta, kostoiskut siviilejä vastaan jatkuvat. Miten ehkäistä joukkomurhat? Kärsimystie Golgatalle käy Kosovon kautta. Naton lippu Kristuksen haudalla pilkkaa elämää, jolle pääsiäinen kaikesta huolimatta lahjoittaa uuden toivon. Kristus on totisesti ylösnoussut Serbian, Kosovon, Albanian ja koko maailman puolesta. Pääsiäinen valaa uskoa uuteen ihmisyyteen, keskinäiseen sovintoon ja anteeksiantamukseen. Hiljaisen viikon viesti koko maailmalle on kärsivällisyys, myös kärsimys on jaettava.

Väkivalta tuhoaa, vääristää todellisuuden, jossa perkele (diabolos) heittää ihmiset ja kansat eroon toisistaan. Ilman pääsiäistä elämä muuttuu helvetiksi. Kristuksen voitto kuolemasta vahvistaa luovuutta ja synnyttää toivoa: väkivallan on väistyttävä, rauhan on puhjettava, sillä Kristus on totisesti ylösnoussut. Kristus on elävää eurooppalaista todellisuutta, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta.

Sitä on pääsiäinen.

 

Pääsiäinen - juhlien juhla

Juhlien juhla (Festum festorum) tuo elämään uuden toivon. Pääsiäisaamuna aurinko tanssii, kukat kukoistavat ja riemu karkaa käsistä. Seitsenviikkoisesta paastosta pääseminen nostaa luomakunnan lauluun ja leikkiin. Jokainen tietää ettei elämä ole ruusuilla tanssimista,mutta pääsiäinen värittää elämän ruusunhohtoiseksi. Jumalallinen elämäntapa nojaa oikeudenmukaisuuteen, rauhaan ja sovintoon. Ilman tätä maailmamme tukehtuisi omaan mahdottomuuteensa.

Pääsiäistä ei voi selittää järkiperäisesti, se on yliluonnollinen tapahtuma. Vaikka Kristuksen ylösnousemus on historiallisesti totta, se ylittää aina historiallisuudenkin rajat. Koko luomakunta uudistuu, sillä Jumala luo jatkuvasti uutta. Pääsiäinen rohkaisee osallistumaan Kosovon kärsimykseen, se ajaa ihmiset liikkeelle uusiin luomisprosesseihin. Sota ja väkivaltainen liike tuhoaa, paikalleen juuttuminen kuolettaa. Pääsiäinen nostaa ihmisyyden kunniaan, ketään ei saa loukata. Kun kuolema kukistuu, hälläväliä-asenne katoaa, tilalle astuu luovuus ja into. Pääsiäinen nostaa vapauden ja ilon kunniaan, tyhjä hauta on kukoistuksen ja hurman synnyinpaikka..

Pääsiäinen oikealle paikalleen

Pääsiäinen on myös toisella tavalla juhlahierakian huipulla: se luo uutta ulottuvuutta kiirettään valittaville. Pääsiäinen murtaa ajan rajat, se ei laske minuutteja eikä vuosia, se luo kokonaan uutta. Vaikka aika on uusiutuva luonnonvara, sen puutteesta kärsivät kokevat elämän kaventuvan. On yleisesti tunnettua miten jälkimoderni aikamme uhkaa kadottaa historiantajunsa. Pääsiäistä kaivataan yhä enemmän, jotta mennyt ja tuleva voisivat liittyä yhteen.

Tänä pääsiäisenä keskustellaan allakan yhdistämisestä. Läntinen kalenterijärjestelmämme on roomalaista perintöä. Puolitoista vuosituhatta käytössä ollut juliaaninen kalenteri pantiin remonttiin, jotta kalenterivuosi saatiin yhteneväiseksi aurinkovuoden ja vuodenaikojen vaihtelun kanssa. Paavi Greogrius XIII:n kalenteriuudistus toi Suomeenkin 1860-luvulla gregoriaanisen

kalenterin. Venäjän ortodoksien ynnä muiden käytännöstä johtuu, että pääsiäisellä on kaksi eri ajankohtaa. Tänä vuonna juliaanista kalenteria noudattava idän kirkko viettää pääsiäistä yhdestoista huhtikuuta. Gregoriaanista kalenteria seuraavat läntiset kirkot juhlivat huhtikuun neljäntenä. Suomessa luterilaiset ja ortodoksit ovat viettäneet pääsiäistä vuoden 1917 lopulta samanaikaisesti.

Nyt ollaan siis matkalla yhteiseen pääsiäiseen. Tuskin kenellekään olisi haitaksi, jos kristityt vihdoin viettäisivät suurimman juhlansa yhtäaikaisesti. Syyrian Aleppon ekumeenisessa kokouksessa pari vuotta sitten tehty aloite pääsiäisen samanaikaistamisesta on herättänyt keskustelun. Ainakin luterilaiset kirkot ( yhteensä 124) ovat ottaaneet haasteen vakavasti. Myös muut Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkot käsittelevät Aleppon kokouksen ehdotusta. Tavoitteena on että 2001 kaikki kirkot huomaisivat uusimman tieteellisen kehityksen ja määrittelisivät pääsiäisen yhdenaikaiseksi. Samalla helluntai löytäisi uuden paikkansa. Yhdentynyt pääsiäinen olisi myös huomattava ekumeeninen askel kirkkojen ykseyden tiellä.

Pääsiäinen on ihmeiden ihme ja juhlien juhla, josta ei puutu jännitystä: Kristus nousi kuolleista, elämä hallitsee.

Veli-Matti Hynninen

 

Kirjoittaja on kirkkoherra Loviisasta, Porvoon rovastikunnan lääninrovasti.