Puntari 24.1.2002
Ritaripromootio Hämeenlinnankirkossa: ritari Martti Väkevä
Onko globalisaatio (maailmanlaajuistuminen) kuin sika, joka syö kaikkea? Rahaa, politiikkaa, kulttuuria, ekologiaa, uskontojakin? Vai mitä kaikkea tämä aikamme muotisana tarkoittaa?
Tavallisesti globalisaatio ohjaa ajatuksen maailman talouteen, kansainväliseen rahajärjestelmään, suoriin pääomainvestointeihin, joilla monikansalliset yritykset siirtävät sähäkästi tuotantoaan ja työpaikkoja maailman eri kulmille. Se vapauttaa ja vauhdittaa pääomia. Silmissä kiiltää ja korvissa soi tuttu virsi: raha ratkaisee. Uuden talouden ja taloudellisen globalisaation akordit ovat maailmamme mielimusiikkia.
Jos pysymme sikavertauksessa, taloudellinen globalisaatio näyttää suurelta emakolta, jolle kaikki kelpaa. Tai miltei kaikki. Kuten kanadalainen Michel Chossudovsky kävi meitä muistuttamassa, globalisaatiolla on myös toinen puolensa: se köyhdyttää, tärvelee elinympäristöjä, synnyttää eriarvoisuutta ja heikentää demokratiaa. Ja eihän sika ikinä ole ollutkaan vain hedelmällisyyden ja hyvinvoinin vaan myös likaisuuden ja riettauden symboli. Globalisaatio on ”sikakova juttu” nuorten kielellä ilmaistuna.
Mutta on tällä emakolla porsaitakin. Erivärisiä, eritapaisia, eriluonteisia, mutta kauniita kaikki tyynni. Porsaista uljaimman punaisessa kärsässä lukee suurin kirjaimin ” politiikka”. Poliittinen globalisaatio, kansojen ja valtioiden yhteistyö on antanut tälle porsaalle rutkasti vastuuta ja vielä mahan alle pönäkät jalat. Sen vastuulla on dynaamisen, poikkikansallisen talous- ja kulttuurijärjestelmän luominen kansallisvaltioiden rinnalle. Maailmanlaajuistuminen kysyy oikeudenmukaisuuden, rauhan ja yhteisvastuun (solidaarisuuden) määrätietoista ajamista. Tavoitteena sosiaalisesti vastuuntuntoinen globalisaatio, sen mallina ja innoittajana suomalainen hyvinvointiyhteiskunta.
”Kulttuuriporsas” on porsaista kaunein ja samalla vaateliain. Sillä on mahanalus jalkoja täynnä, sillä nyt pitää vahtia omaa ominaislaatua ja samanaikaisesti pitää ehtiä verkostoitumaan, rakentamaan siltoja, luomaan kukoistusta tieteelle, taiteelle ja toimeliaalle elämäntavalle. Myös arvot on punnittava, ajattelutavat, arkkitehtuurit ja muodit ynnä vimmastuneen viihteen viiltävä voima on siivilöitävä. Mcdonaltismin tai disneysmin kasvavat kierrokset eivät kulttuuriporsasta innosta, sen vastuulla on kansallinen ominaislaatu ja paikallinen omintakaeisuus. Ihmisoikeudet ja demokratia, arvot ja kansallisaarteet tuovat tälle kaunokaiselle lisäloistetta vielä entisestään.
Kolmannen porsaan vastuulle on uskottu sosiaalinen ja ekologinen globalisaatio. Miten saada ihmiset tuntemaan yhteenkuuluvuutta, miten vahvistaa samanaikaisesti paikallisuutta ja maailmankansalaisuutta? Kenen ehdoilla yhdennytään? Tämän porsaan on vahdittava etteivät chossudovskymaiset pelot täyty eikä talousporsas pääse tanssimaan köyhyyden, ympäristötuhon, sosiaalisen eriarvoisuuden, rasismin , etnisten selkkausten tai eriarvoisuuden upottavassa suossa.
Miten ihmeessä kasvava tuotto kasvattaakin köyhyyttä? Jos köyhyyden globalisointi jatkuu, kaikille porsaille tässä yhteisessä karsinassamme voi käydä köpelösti.
Uskontoporsaan taas tuntee siitä, että se vikisee muita enemmän. Se tanssii, joikuu, laulaa, viheltää ja vinkuu väliin villistikin. Kristillinen Eurooppa on saamassa seurakseen islamin, maailmanuskontojen leviäminen tarjoaa tietä luovalle vuorovaikutukselle ja maailman yhdentymiselle. Uskonnot muistuttavat etteivät valtakeskittymät lepää Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF), Maailmankauppajärjestön (WTO) eikäi Maailmanpankin sylissä. Globalisaatio vaatii kaikki tahot prosessoimaan yhdessä, uskontojen roolia tässä vuoropuhelussa ei voi vähätellä.
Muutama päivä sitten puhuin sadan siviilipalvelumiehen kanssa globalisaatiosta. Nuorten miesten kannat sinkoilivat, heillä tuntui olevan hyvä ote elämään. He kannattivat maailmanlajuistumista. Mutta he olivat hyvin huolestuneita siitä, kuka voi vahtia laajentumisen ehtoja, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. Tämä valiojoukko vahvistaa uskoamme tulevaisuteen.
Ei kaikkea voi saada, mutta kaikkensa voi antaa. Kenen hyväksi?
Veli-Matti Hynninen