Puntari 17.1.2002
Harald Büsch Hampurista, Veli-Matti Hynninen Loviisasta ja Tiit Salumäe Haapsalusta
Kanadalainen professori Michel Chossudovsky kävi tässä ravistelemassa meidän suomalaisten asenteita ja vaati ettei ole aina hyväksi ajatella asioista enemmistön tavalla. Ei se Afganistanin sotakaan, amerikkalaisten hirmuinen Osama bin Laden jahti suinkaan ole vain sotaa terrorismia vastaan, vaan se on – näin väittää Chossudovsky – amerikkalaisten tekosyy päästä hallitsemaan paremmin Keski-Aasian tilannetta.
Öljyn ja ydinasevaltioiden ympäröimän Afganistanin asema on niin keskeinen, ettei amerikkalaisilla taloudellisista ja strategisista syistä ole pienintäkään halua pysytellä erossa tästä keitoksesta. Militarisoimalla Afganistanin amerikkalaiset varmistavat tämän(kin) tärkeän alueen itselleen. Osama bin Laden Al-Qaida-verkostoineen on vain kiltti keppihevonen, eikä keppihevoselle tietenkään tarvitse panna suitsia suuhun. Hopoti-heijaa, ja matkaan!
No, tätä professori Chossudoskyä kuunnellessa ajattelin miten sinislmäisiä me usein todella olemme. Oli sitten kyse terrorimista, turvallisuudesta, energiapolitiikasta tai ydinjätteen hautaamisesta me helposti muodostamme kantojamme tunteella ja varsin vähin tiedoin. Kysymyksen hyvän ja pahan olemuksesta, koko eettisen kysymyksenasettelun työnnämme sivummalle varsinkin jos joku ratkaisu näyttää tuovan meille itsellemme hetkellistä taloudellista etua. Hyvinvoinnin nimissä voimme harjoittaa häikäilemätön itsekkyyttä ja jättää suuren velan lastenlastemme maksettavaksi. Jos tyydymme katsomaan vain pintaa, sisällä sikiävä paha voi helposti jäädä huomaamatta.
Pakistanin entinen tiedosuministeri, journalisti Mushahid Hussain varoitteli samasta yleistämisen vaarasta. Onko länsi ottanut islamialaiset maat silmätikukseen, selittämään islamilla omaa rappiotaan ja epävarmuuttaan? Uskottelemmko ettei ongelma ole meissä itsessämme ja että ”ongelma” on yhtä kuin islam? Olisi varmasti harhaa luulla, että paha on ulkopuolellamme, eikä lainkaan meissä itsessämme. Euroopan unionilla on kaksi tärkeää naapuria: venäläiset idässä ja arabit etelässä. Uhkakuvia ei poisteta varustautumalla vaan lisäämällä vuorovaikutusta naapureihin ja joka suuntaan.
Huominen Heikin nimipäivä tulee allakkaan Pyhän Henrikin muistopäivästä. Piispa Henrik juhlii siis huomenna ja muistuttaa miten ”afganistaninhengessä” mekin panimme aluksi kaikelle uudelle hanttiin emmekä mistään hinnasta olisi suostuneet muutokseen. Mutta toisin kävi. Vaikka talopoika Lalli täräytti kirveellään Köyliön jäällä piispa Henrikiltä pään poikki (20.1.1156), meistä jukuripäisistä pakanoista kasvoi sittenkin kristittyjä ja maamme tuli osaksi kristillistä Eurooppaa. Ruotsalaisten vaikutuksesta vietämme Pyhän Henrikin kuolinpäivää jo päivää liian varhain, 19.tammikuuta, siis huomenna. Heinkinpäivä lausutaan kansan suussa joskus myös nimellä ”talvi-Heikki”. ”Kesä-Heikkiä” juhlimme kesäkuun 18.päivänä, joka on Henrikin pyäinjäännösten siirto- eli translaatiopäivä.
Henrikin legenda ja surmavirsi on säilyttänyt meille hyvin kiinnostavaa tietoa tuosta suomalaisen kristinuskon alkutapahtumasta. Pyhimysperinteessä marttyrin elämä, kuolema ja ihmeteot helposti värittyvät ja kultaantuvat. Piispan sormi ja sormus löydettiin myöhemmin Köyliön jäältä. Lallilta irtosi päänahka kun hän otti piispan päähineen päästään ja siitä on jäänhyt elämään sanonta: ”Kusta on Lalli lakin saanut, mies paha hyvän hypärän.”
Michel Chassudovsky, Mushahid Hussain ja Pyhä Henrik sopivat tähän mainiosti muistuttamaan siitä miten maapallomme on yhteistä omaisuutta. Tänään alkava ekumeeninen rukousviikko (18-25.1.) piirtää jo nimellään ekumenia (oikoumene) maailmallemme ykseyttä. Koko asuttu maanpiiri kuuluu sen asujille, meille jotka olemme siitä vastuussa. Rukousviikon aikana rukoillaan jo olemassaolevan ykseyden näkyväksi tulemista. Vaikka pahan tähden olemme sitkeästi erossa toisistamme, paha on voitettavissa ja yhteys Jumalaan ja toisiimme on löydettävissä. Tähän haastaa myös ekumeenisen rukousviikon tunnuslause: ”Jumalan luona on elämän lähde.”
Ihmellinen on tämä ihmiskunnan vuosituhantinen ajankulu. Elämme uuden odotuksen lumossa ja jännitteessä. Uusi häämöttää jo, odottamisen ahdistus ja into on pääsemässä valloilleen. Muutos, paraneminen tapahtuu harvoin sekunnissa. Mutta, se joka osaa odottaa, ei pety, sillä odottaminen on etuoikeus. Ei enää kauan, talven komeaa painoa ja kylmää viimaa, vaan kevään vallatonta odotusta.
Veli-Matti Hynninen