Kolumni Uusimaalle 081101
”…rajat rikkova, dionysolaisesti leiskuva ja myrskyävä…ryöpehtivä…elämän raivoisa rakastaja, väsymätön kokeilija…”
Patriarkaalisessa yhteiskunnassa sanalla isä oli komealta kalskahtava kaiku. Isä edusti korkeinta auktoriteettia, jumalallista huolenpitoa, turvaa, täysivaltaisuutta.
Maanisä, isänmaa, Isä Jumala.
Nyt on toisin. Maanisänä on nainen, isänmaana on maanosa ja Jumalastakin halutaan yhä enemmän muovata vain oman mielen mukainen toiveiden täyttäjä. Hokema isättömäksi käyneestä maailmasta on tuttu.
Isään liittyy kuitenkin jotain ainutlaatuista ja luovuttamatonta. L. Onerva piirtää suomalaisen miehen ääriviivaa Eino Leinon(sa) kautta. Hän kirjoitti rakastamastaan Eino Leinosta miten tämä keski-ikäisenä osasikaan olla ”rajat rikkova, dionysolaisesti leiskuva ja myrskyävä, runoilijaihminen, sisältä ulospäin ryöpehtivä, ekspressionisti, elämän raivoisa rakastaja, väsymätön kokeilija…”
Oikean, ryöpehtivän miehen tunnistaa hänen hillittömästä luomisvimmastaan ja intohimoisesta elämälle antautumisestaan. Suomi on täynnä isänpäiväänsä viettäviä einoleinoja, jotka ryöpehtivät ”miestä väkevämmin” pubeissa ja jäähalleissa. Kotona, mökillä ja Tallinnan laivalla. Luomisvimmaisen miehen vapaudenkaipaus järkyttää usein perinteisiä kuvioita. Mutta jos tätä vimmaa ei olisi jäljellä, olisiko elämääkään?
Tappioidensa surijana suomalainen mies on kuitenkin kaikkein parhaimmillaan. Toisin kuin väitetään, suomalainen mies on herkkä ja haavoittuva, traagisuuteen asti dramaattinen, ainakin silloin kun miestä tarvitaan. Mies on rakkauden ja hellyyden tuottaja, ei vaatija. Ja siinä on suuri ero.
Isänpäivä ei siis ole vain amerikkalaislähtöinen tavaralla muistamisen muistopäivä. Isänpäivä on suomalaisen miehen pörssipäivä. Paras mies ei ole se, jonka toiset noteeraavat, vaan se joka noteeraa toiset. Isänpäivä antaa miehelle mahdollisuuden satsata näihin arvo-osakkeisiin; kannustaa hemmottelevaan läheisyyteen ja villinrohkeaan antautumiseen.
Isänpäivänä juhlivat tunnontarkasti ahertavat Olli-Pekka Heinoset, vauhdikkaasti pärisevät Kimi Räikköset ja kiekkonsa perässä pörisevät Hannu Aravirrat. Kaikki leijonanmieliset miehet kohottelevat maljojaan ja mailojaan aina täältä pohjanperiltä hamaan tulenarkoihin talibaaneihin. Oikeita isänpäivän sankareita ovat ne, jotka uskaltavat kaikenuhallakin elää täydesti ja täysillä.
Keisari, kuningas tai – reppana – kaikki painivat samassa miesten sarjassa. Miehen vahvimpiin puoliin kuuluu nainen. Nostamalla naisensa arvoon arvaamattomaan mies todistaa samalla omasta ominaislaadustaan. Tällaisen miehen lähellä naisen on helppo hengittää.
Elämä ei noteeraa vain vahvoja ja onnistuneita. Haavoittuvat ja heikkoutensa tunnustavat ovat myös miesten aatelia. Siksi – malja rakkaudelle!
Veli-Matti Hynninen