Kolumni 041001
Suomessa asuva afganistilainen lääkäripariskunta Mostamand ja Homa odottavat huolestuneina mitä heidän kotimaassaan nyt tulee tapahtumaan
Muslimi (muslim) tarkoittaa sanana Jumalan johtoon antautunutta ihmistä. Vastaavasti kreikan sana khristos eli voideltu on antanut nimen meille kristityille. Alun perin kreikkalainen khristos on käännös heprean sanasta masiah (=Messias). Kristus on juutalaisen Messias-odotuksen täyttymys, me kristityt elämme hänestä ja hänessä, olemme osa Messiasta, joka on tullut tuomaan pelastuksen koko maailmalle.
Terrorismi-keskustelu synnyttää nyt uutta rajankäyntiä kristinuskon ja islamin välille. Koraanit ovat kuulemma kirjakaupoissa käyneet vähiin, kun suomalaiset ottavat selvää islamin salaisuuksista. Hätätila pakottaa tutkimaan asioita entistä syvällisemmin. Tässä kriisin yksi valopuoli.
Toinen maailmanpolitiikkaan tullut hyvä asia on YK:n aseman vahvistuminen. Myös amerikkalaiset ovat alkaneet enemmän noteerata Yhdistyneiden Kansakuntien mahdollisuuksia rakentaa rauhaa maailmaan. Lisäksi venäläiset ja amerikkalaiset ovat tässä tilanteessa löytäneet uudelleen toisensa. Valoisa puoli on sekin, että meidät on pakotettu astumaan tuhon ja provokaation taakse. Katastrofia ei voi selittää ottamatta selvää sen syistä.
Jokainen ymmärtää, että syyttelemällä toisia ei tilanneta paranneta. Näinhän me tavallisesti toimimme. Me projisoimme eli panemme oman pahanolomme toisen syyksi. Mutta kun koko maailma alkaa tuntea turvattomuutta, meidän onkin pakko tutkia pahan aiheuttamisen syitä syvemmin. Eihän terrorismi suinkaan ole vain silmitöntä ja umpimähkäistä fanaattisuutta vaan sen syyt voivat olla hyvin syvässä katkeruudessa. Voisiko ylimielisyys, ahneus, rasismi tai uuskolonialismi olla tuottamatta muita kuin karvaita hedelmiä?
Englantilainen kirjailija Anthony Sampson epäilee, että terrori-iskujen syynä saattaa olla halu provosoida koko Yhdysvaltain sotilasmahtia. Että Osama bin Laden – tai kuka nyt iskujen takana onkaan – pyrkisi amerikkalaisia ärsyttämällä saamaan kostonpolitiikan valloilleen. Typerintä siis olisi ryhtyä kostamaan, silloin täyttyisi vain terroristien harras toive saada koko maailman kirjat lopullisesti sekaisin.
George W. Bush saa näinä viikoina postia eri puolilta maailmaa, myös Loviisasta. On oikein muistuttaa ettei kostopolitiikalla ikinä saavuteta rauhaa. Kostamalla synnytetään uutta kärsimystä ja uutta katkeruutta, mikä aina tuottaa puolestaan uusia katastrofeja. Vähättelemällä rauhanomaisia ratkaisuja pilkataan itseään elämää. Voiko Jumalalle antaunut ihminen – olkoon sitten kristitty tai muslimi – asettua tuhostrategioiden ajajaksi?
Lokakuun seitsemäntenä juhliva Pyhä Birgitta (1303-1373) on Pohjolan tunnetuin nainen. Hänen perustamansa luostarit kukoistvat eri puolilla maailmaa. Hän toimi Kristuksen äänenä aikalaisilleen ja käänsi tarvittaessa myös kuningattaren ja paavin päätä. Hän on ansaitusti koko Euroopan suojelija, esimerkki siitä miten maailmanpolitiikkaa muutetaan rukouksella ja väkivallattomuudella.
Olisi häpeällistä olla muistamatta häntä, kun juuri nyt tule kuluneeksi 610 vuotta hänen pyhimykseksi julistamisestaan.
Birgitan elämä muistuttaa ettei yleinen mielipide läheskään aina ole oikeassa. Hän uskalsi nousta tarvittaessa myös rakastamaansa kirkkoa vastaan. Hän osoitti samalla sen, miten syvältä nouseva uskonnollinen ajatus voi muuttaa maailmaa enemmän kuin sota- tai muu valtapolitiikka. Terrorismia ei voiteta sotimalla. Siksi jo sana ”sota terrorismia vastaan” on harhaanjohtava. Sota on binladenilainen toimintamalli. Se ei sovi uskonsa vakavasti ottavalle ihmiselle.
Kohtasin omassa kirkossani linja-autolastillisen aktiivisia nuoria, jotka kantoivat huolta Suomenlahden ympäristöpolitiikasta. He olivat Helsingistä Loviisan kautta matkalla Koronstadtiin rauhanmerkeissä. He herättivät toivoa. Heidänlaistensa aktivistien toiminta voi muuttaa maailmaamme. Pahuuden päivittely ei auta. Päivittelyn sijasta on päivitettävä elämän hyvät voimat tänään. Kamppailu pahaa vastaan on aina käytännöllistä, ei vain periaatteellista. Sinä ratkaiset, sinun mielipiteelläsi on voimaa.
Meistä itsestämme riippuu löytääkö maailma kaipaamansa rauhan.
Veli-Matti Hynninen