Sana 18. sunnuntaiksi helluntaista 071001
Kukkaset Kirstiina Tervola-Laineelle Alppilan kirkossa 29.9.2001
Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. (Ps.119:105)
Ihminen on luotu vapaaksi. Siksi jokainen kaipaa vapautta, eikä vapauden kaipuuta mikään voi tukahduttaa. Olkoon vapauden saavuttaminen kuinka vaikeaa tahansa ja vaatikoon se kuinka suuria uhrauksia tahansa, se tulee aina säilyttämään asemansa. Vapaus ei ole vapautta jostakin vaan pikemminkin vapaus on vapautta johonkin. Ihminen on vapaa silloin kun hän tietää mitä hän tahtoo ja mihin hän pyrkii.
Vapaus on myös poliittinen käsite. Yksilön vapauden lisäksi on tavallisesti kyse kansan vapaudesta suhteessa toisiin kansoihin. Valtiot määrittelevät suhteensa toisiin valtioihin. Vapaudella on tässä mielessä aina rajansa.
Mutta syvällisessä mielessä vapaus kasvaa rajattomuuttakin avarammaksi. Olkoon kysymyksessä hengen vapaus, sanan vapaus, itsensä ilmaisemisen tai mikä tahansa muu vapaus, vapaus on aina tavoiteltavaa, koska sen jano on jo luomisessa meihin istutettu. Raamattu korostaa vapautta synnistä: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” Kristityn vapaus onkin aina sidottu palvelemiseen rakkaudessa. Rakasta ja olet vapaa tekemään mitä ikinä tahdot.
Usko Kristukseen vapauttaa meidät nojaamasta omiin tekoihimme, ansioihimme tai mihinkään itse ansaittuun. Kristukseen uskova vapautetaan myös toisten arvostelusta, orjallisesta riippuvuudesta, toisten mielipiteistä. Kristus vapauttaa rajoituksista ja liittää meidät rakkauteen. Rakkaus tuottaa suurimman vapauden. Tämän rakkauden valossa koko elämä vapautuu uuteen rohkeuteen.
Veli-Matti Hynninen