Radiopakina 3.5.2001
Ei rikkaitten juhlaa raha valkaista voi. Mut köyhä kun tuhlaa, niin taivaat soi. Köyhyyspaketin nostattaman keskustelun päätepisteeksi sopisi vaikka tämä runoilijan veistämä iloinen värssy. Olemmeko jo niin vauraita, ettemme köyhyydestä niin välittäisi enää edes keskustella? Vaalikausikin on sopivasti puolivälissä, pysyköön siis eettinen pohdinta rauhassa kauimmaisessa nurkassaan. Niinkö?
Nyt kun kansa jaksaa paremmin kuin aikoihin, köyhyydestä ei siis ole soveliasta muistuttaa. Sen parempaa keskustelua – saati toimintaa – ei ole herättänyt presidentin, kirkon eikä ammattiyhdistystenkään vaatima ajatus nostaa vihdoinkin Suomen kehitysmäärärahoja. Jos Suomella ei ole nyt varaa lisätä apuaan muille, niin milloin sitten on?
Kansaa kiinnostaa enemmän Veikkaus ja doping. Kuka kävi ja ketä, liian lähellä ja mitä? Tai tiesivätkö urheilijat mitä suoneen pistettiin? Jos nyt näistä viime viikkojen puheenaiheista pitäisi jotain valita, niin minä ainakin äänestän kesän alkamisen puolesta. Jos Hannu Aravirran valmentama ja Tami Tammisen kommentoima suomalainen kiekkoilija vain menestyy, niin kyllä tästä vielä kesä tulee.
Urheilu vapauttaa sitä paremmin, mitä enemmän se säilyttää alkuperäisen leikkiluonteensa. Uskon näet leikin vapauttavaan voimaan. Kyllä me tästä vielä korean lehtimajan haaveillemme pystytämme, jos vain Suomen leijonat Saksan MM-kaukaloissa säilyttävät iloisen ilmeensä. Leikki leikkinä ja pylly pois tyynyltä, vaikka nyt jääkiekossa ratkaistaan koko Suomen tulevaisuus, kesä tulee kuitenkin. Vaikka kultaa ei tulisi, ei kesä ole pilalla, jos sydän on tallella. Siksi leikki sijansa saakoon.
Bill Clintonin Berliinin vierailulta (1994) muistetaan hänen saksankielellä murtamansa lause: ”Alles ist möglich” eli Kaikki on mahdollista. Tämän hän kuulemma päästi suustaan astuessaan Brandenburgin portin läpi. Myös mahdoton on mahdollista. Siis myös muutos on mahdollista. Siksi ei pidä jättää muutoksen mahdollisuuttakaan pohtimatta.
Suomalaisten ajatukset saavat levätä rauhassa Saksanmaalla niin kauan kuin leijonat jaksavat siellä vahvistaa uskoamme. Vaikka urheilu on vain urheilua, sillä on urheilua tärkeämpi tehtävänsä. Elämä on näet myös sillä tavalla yllättävä, että usein aivan pienet, mitättömiltä näyttävät asiat sisältävätkin elämän ydinainesta enemmän kuin aavistamme. Marginaalissa onkin voimaa, periferiassa poveria. Kumartumalla pieneen päin saattaa saavuttaakin suurinta mitä elämällä on.
Professori Oili Mäki yllätti minut ihanalla kirjallaan, jonka nimeksi hän pannut Näetkö mitään? Siinä hän hemmottelee lukijaa leikkimällä kevyellä kynällään. Hänen teksteistään valuu suloa ja suolaa. Jos paitasi on liian lyhyt peittämään oleellisen, valitse alastomuus, hän yllyttää. Sun rakkautes on parempi kuin viini, hän lupaa. ”Luodessaan naisen sopivaksi avuksi Jumala unelmoi harmonisesta ihmissuhteesta. Unelmaksi jäi. Kauas on pitkä matka.”
Oili Mäki teki minut hyväntuuliseksi. Hänen tekstinsä ja taiteensa hivelevät myös siksi, että niistä ei leikki ole kaukana. Jos puutuu pilke, puutuu elämä. Oili Mäki on kummankin sisällä, siksi hänen seurassaan suvi sujahtaa sielun sopukoihin ja tulee kevyt olo.
Tämän Oili Mäen lahjan ojennan nyt sinulle siinä toivossa, ettet hukkaisi tätä elämäsi ihmeellsintä kevättä.
Kesä on tulossa.
Kukka rinnassa.
Suloa ja suolaa sydämessä.
Veli-Matti Hynninen