STT:lle 23.11.2001 Veli-Matti Hynninen
Joulu herättää suomalaisen seikkailuhalun.
Adventista alkava joulun valmistaminen täyttää kaupat, ravintolat ja Tallinnan laivat. Latinalainen sana Adventus Domini, Herran tuleminen, tarkoittaa Kristuksen syntymistä eli Jumalan tulemista tavalliseen arkielämään. Jo hyvissä ajoin ennen virallista adventtia, jouluteollisuus ja lukemattomat pikkujoulut pitävät lisäksi huolen siitä, ettei joulu luiskahda ohi vähin äänin. Kansakoulun kuusijuhlasta siinnyt pikkujoulu on ottanut suomalaisessa juhlaperinteessä keskeisen paikan.
Adventti – kirkon uusi vuosi
Adventti on suomalaisessa juhlaperinteessä juhla suurimmasta päästä. Viime vuosina adventti on vain korjannut asemiaan. Adventtina kirkko aloittaa uuden vuotensa: kirkkovuosi seuraa pelastushistorian vaiheita ja nykyistää (aktualisoi) pelastushistorian. Siksi joulun valmistamiseen liittyvällä tohinalla on syvimmältään jumalallinen sisältö. Kun Jumala itse on tulossa maailmaan, se on noteerattava mahdollisimman näyttävästi. Kaupallisuus ei siis ole joulun lisätuote vaan sen ydintä: toisen ihmisen ”lahjominen” eri muodoissaan on kristillistä.
Ennen joulua teemme monet asiat tavallisuudesta poikkeavasti. Jouluksi siivoamme paikat. Joulukortilla muistamme avainhenkilöt. Kannamme kotiin kuusen. Leivomme ja paistamme.. Laulamme ja herkistymme. Joululahjoilla yllätämme. Jouluna käymme haudalla ja kirkossa. Adventti on jouluna noteerattavien ihmisten inventaario, se panee miettimään keitä tänä jouluna haluamme muistaa. Erityisesti on muistettava heitä, joita muut eivät arvosta.
Adventti tarkoittaa siis joulujuhlan monipuolista valmistamista. Adventin hengelliseen olemukseen sisältyvä paasto panee lisäksi luopumaan turhasta ja keskittymään olennaiseen. Neljän adventtisunnuntain violettiväri muistuttaa adventtiin kuuluvasta katumuksesta ja prannuksesta.
Adventin paastoperinne on jättänyt jälkensä myös joulupöytään: tuhkalipeällä käsitelty kuivattu turska eli lipeäkala on vanhastaan kuulunut jouluruokiimme. Piparjuurihauki, karppi tai muu joulukala nousee pöytään adventin paastoperinteestä.
Paavi Gregorius Suuren (paavina 590-604) ajoista vietetyt neljä adventtisunnuntaita täyttävät adventin vahvalla odotuksella. Adventti on Jumalan ihmiseksitulon eli joulun odottamista. Mutta myös maailmanhistorian päätökseen on valmistauduttava odottamalla Kristuksen paluuta maanpäälle. Kolmas adventtisunnuntai vaatii tarkastelemaan historian päättymistä Johannes Kastajan parannussaarnan valossa. Neljäntenä adventtina Messiaan syntyminen on jo niin lähellä, että päärooliin nostetaan itseoikeutetusti Maria., Jumalan äiti, Jeesuksen synnyttäjä.
Nelihaarainen adventtikynttelikkö muistuttaa adventin luonteesta juhlan valmistajana. Mitä lähemmäksi joulua tullaan, sitä suuremmaksi valon määrä kasvaa. Juhla syntyy siitä, kun Jumalan lupaukset täyttyvät.
Joulu – kirkon oma brändi
Adventti muistuttaa, että kirkon oma brändi on joulu. Vaikka pääsiäinen on teologisesti ylivoimaisesti joulua suurempi juhla, joulu on kirkon brändi – joulua vietettävät kaikki. Liikemaailmassa menestyvän yrityksen on osattava kiteyttää ydinajatuksensa sellaiseen muotoon, jossa se voi levitä koko maailmaan. Kirkon on pantava adventin tuottama markkinahumu palvelemaan joulua. Siksi olisi kohtalokas virhe ryhtyä sättimään joulunalushössötystä ja paheksumaan sitä, että monet aloittavat adventtinsa jo ennen aikojaan.
Suurta juhlaa on lupa valmistaa suurieleisesti. Adventin paastoluonne muistuttaa samalla, miten pieni on kaunista ja miten suurimmat voitot saavutetaan aina luopumalla, ei hamuamalla. Joululahjan perusideana on muistuttaa antamisen tärkeydestä. Lahja on lahja vasta silloin kun se annetaan jokaiselle ilman vastalahjan toivetta. Afganistanin tilanne haastaa muistamaan, että lahjan voi – ja se tulee – antaa myös viholliselle.
Joulun brändiluonne muistuttaa, että pelastushistorian voima on sen kaikenkattavuudessa. Jumala lahjoittaa pelastuksen katsomatta ihmisen laatuun. Rajat ylittyvät: pelastus koskee kaikkia kansoja, kaikkia kulttuureja, koko luotua todellisuutta.
Jumalan ihmiseksitulo antaa erityisen arvon ihmisyydelle. Ihminen ei koskaan voi saada suurempaa kunniaa kuin sen että Jumala syntyy ihmiseksi. Adventin tehtävänä on valmistaa tätä tietä, jossa inhimillisyys otetaan jumalallisuuteen. Joulua valmistamalla raivataan tietä oikeudenmukaisuudelle ja rauhalle. Joulu on ihmiskunnan vapautussanomista suurin. Se vapauttaa vihasta, väkivallasta, kostosta, terrorista, siis kaikesta siitä mikä tukkii tien vapaudelta ja rakkaudelta.
Hoosiannan suosio kasvaa
Myös kirkonkäyntiluvut osoittavat, että adventin suosio on kasvussa. Adventtia suositaan varmasti siksi, että se korostaa vahvasti uuden alkamista. Adventti tarkoittaa uutta alkua, uudestaan alkamista. Postmoderninjälkeinen., pelontäytteinen maailmamme tarvitsee jotakin ihan uutta. Vanhat rakenteet eivät pysy pystyssä, uutta on luotava. Adventin päätehtävä on rohkaista elämän uutuuteen.
Suomalaisten adventtilauluna suosima Georg Joseph Voglerin Hoosianna-hymni (sävelletty 1795) on ylistyslaulu. Siinä pyydetään apua ja pelastusta ihmissuvulle. Läpi kirkkovuoden ja läpi historian on laulettava Hoosiannaa Daavidin pojalle. Ihmiskunta tarvitsee pelastuksen.
Veli-Matti Hynninen