Puntari 280202
Kirjailija Armas J. Pullasta kerrotaan, että hän oli aina ilon puolella ryppyjä vastaan. Ranska, ruokakulttuuri (gourmandese) ja hyvä tuuli olivat hänen ilonlähteitään. Hänellä oli mielikuvitusta, savolaista sukkeluutta, vehnästelevää veistelyä joka lähtöön. Hänen kirjoissaan loiskuu leikki, ei puutu huumoria eikä pilkettä. Siitäkö johtunee, vai mistä, että markkinahakuinen aikamme on tehnyt meistä salakavalasti jälleen niin tosikkoja, että Armas J. Pullan kirjatkin ovat jälleen pullahtaneet muotiin. Pulla on ”trendissä”.
Tosikkomaisuuden synti kiehtoo meitä kavalasti. Tosikkous ei ole samaa kuin melankolisuus, alakulo. Melankolia on masennuksen (depression) jalostetumpi muoto. Melankolisuus voi olla hyväksikin, mutta tosikkouden syntiä ei ikinä pitäisi hyväksyä. Tänä vuonna vietettävä Elias Lönnrotin 200-vuotisjuhla muistuttaa miten me olemme tietäjien ja laulun kansaa. Kalevala, karelianistinen sielunkuva tulee hyvin lähelle vaikkapa venäläistä musikkaa. Suomalaisuus on siis henkinen olotila, johon kuuluu itäiselle ihmiselle tyypillinen rakkaus kirjavaan, karnevalistinen ilonpito, riemun ja ikävän haikea mikstuura.
Pönäkkä ja röyhkeä itseriittoisuus on enemmän läntistä tai jopa skandinaavista vaikutusta, jolle suomalaisugrilainen myyttisyys on enemmän kuin tuntematon käsite. Suomalaisuus on outouden ja värikkyyden sekoitusta, josta voi vielä tulla oiva tuote vietäväksi Euroopan unionin muihin maihin. Se joka yhtään paremmin tuntee pääministeri Paavo Lipposta ei sano häntä jäyhäksi eikä juroksi vaan paremminkin savolaiseksi ilopilleriksi. Murahtelevan lausunnon takana voi olla ilkikurista irtiottoa ja kutkuttavaa huumorintajua.
Siviilipalvelustaan parhaillaan suorittava filosofi Aleksi Neuvonen valotti käymässämme keskustelussa melankolisuutta ja elämän paljautta itää laajempana ilmiönä. Hän oli löytänyt ”siunattua melankoliaa” myös lännestä. Pitkälle kehittyneissä kulttuureissa elämän syvin mieli oivalletaan helpommin kuin amerikkalaistyyppisissä McDonald-Walt Disney-maailmoissa. Hän oli huolissaan nuorisokulttuurimme pirstoutumisesta pinnallistaviin alakulttuureihin. Miten seikkailukseton sekoilu voisi kelvata elämän perimmäiseksi tarkoitukseksi? Keskustelu Neuvosen kaltaisten sivistyneiden sivareiden kanssa virkisti jälleen ja samalla vahvisti uskoani tulevaisuuteen.
Jan Blomstedt analysoi kirjassaan Yksilö ja hierarkia unen ja mielikuvituksen suhdetta. Mielikuvitus on ikään kuin unta joka neuvottelee järjen kanssa. Tästä voisi päätellä, että mielikuvituksettomat ihmiset harvoin kykenevät avoimiin neuvotteluihin, sillä vuorovaikutukseen antautuminen toisenlaisuuden kanssa on heille uhka. Mielikuvituksettomuus on siis ahdasmielistä yksipuolisuutta, jonka vankina oleminen on kuluttavaa ja kaikenlisäksi tuottaa häpeää myös ympäristölle.
Tähän paastonaikaan kuuluu erottamattomasti tavallista runsaampi lukeminen. Makkaran sijasta punaista poskea. Vähemmän telkkaria ja enemmän kirjoja. Tavallisesti aina luen rinnan useaa kirjaa. Max Randista kirjoitettu kirja on nyt tässä pinossa päällimmäisenä. Se nostaa kuusikymmentäluvun tapahtumat arvoonsa. Miten köyhiä ja ahdasmielisiä olisimmekaan, jos kuusikymmentäluvun kriittinen analyysi olisi jäänyt tekemättä? Max Rand – syntynyt eurooppalaiseksi – paljastaa mistä aukeni tie suomalaiseen hyvinvointiin ja Euroopan uudelleen löytämiseen. 1960-luvun kulttuurin ja politiikan kautta kulkee selvä linja Euroopan unioniin. Tarja Halosten, Paavo Lipposten, Erkki Tuomiojien ynnä muiden lisäksi Max Rand kulttuurikumppaneineen oli yksi tämän tien valovoimaisimpia viitoittajia.
Mutta ei maailmamme, eivätkä asenteemme nyt muutu haikailemalla kuusikymmentäluvulle. Nyt tarvitaan Aleksi Neuvosen kaltaisia nuoria näkijöitä ja taistelijoita, jotta yhteiskuntaa uudistavat voimat pääsisivät liikkeelle. Elokuussa 1963 järjestetty Suomen ensimmäinen happening-tapahtuma vaati muutosta Helsingin kaduilla ja toreilla yhdistämällä eri taidelajit ja tuomalla politiikan kansan keskelle. 2000-luvun happeningiin kuuluu armaspullamaista iloa ja hyvää tuulta, mutta myös 1960-luvun rohkeutta ja rämäpäisyyttä. Ilman uutta happeningia uskomme syvintä salaisuutta kätkemättä ei maailmamme pelastu.
Veli-Matti Hynninen