Radio Itä-Uusimaa
Radiopakina 5.2.2001
Tänä Runebergin päivänä on monta onniteltavaa. Ensinnäkin on tietysti syytä kiittää ja onnitella kansallisrunoilijaamme J.L. Runebergiä (1804-1877). Emme kiitä häntä vain Maamme-laulusta, Vänrikki Stoolin tarinoista tai lukemattomista virsistä ja runoista. Häntä on kiittäminen myös siitä, että suomalaiskanallinen suurmieskultti aikanaan syntyi. Runebergia kunnioitettiin ja kiitettiin jo eläessään monia muita suurmiehiämme enemmän. Ihan siitä syystä 1800-luvun jälkipuoliskolla Runebergin syntymäpäivä 5.2. alkoi saada suorastaan kansallispäivän piirteitä. Ja toisinpäin: Runeberghän ylistää runoissaan Suomen kansaa. Ja vaikka hän on kansallistunteen nostattaja, samalla hän on ava4rsydäminen ja globaali. Ei mitenkään vähäpätöinen näkymä nytkään digitalisoituvassa, euroistuvassa, onnellistuvassa Euroopassamme.
Toiseksi onnittelemme tänään norjalaista kirjailijaa Jan Kjaerstadia Pohjoismaiden Neuvoston jakamasta kirjallisuuspalkinnosta romaanistaan Oppdageren (275000,-). Mutta vielä lämpöisemmin onnittelemme Juha Seppäläämme tämän vuoden Runeberg-palkinnosta. Hänen novellikokoelmansa Suuret kertomukset toivat ansaitun palkinnon (50000,-).
Mutta eivät onnittelun aiheet suinkaan lopu tähän. Tänään on vietetty Radio Itä-Uusimaan juhlaa, on tullut kuluneeksi 50 vuotta suomenkielisen radiotoiminnan alkamisesta Porvoossa. YLEn oma ekspertti Arto Veräjänkorva kehitteli viisikymmentäluvun henkeen unohtumattoman juhlan, jossa nostalgiat, tunteet ja muistot sekoittuvat niin sympaattisella tavalla, että teki oikein hyvää. Kaupunkineuvos P-H Nyman, opetusneuvos Erkki Nieminen ja rovasti Leo von Martens nostivat pintaan arvokkaita muistoja. Viisikymmentäluvun kattaus haukimurekkeineen ja kotikaljoineen, mieskuorolauluineen ja vanhanaikisine pukuineen ja puitteineen Runeberginpäivänä vuonna 2001 on kulttuuriteko. Sellainen yhteisö, joka ei kunnioita menneisyyttään ei menesty. Radio sai juhlassa myös asiaankuuluvan kirkollisen siunauksen jonka merkitystä ei koskaan voi vähätellä.
Tähän Runebergin päivään kuuluu välttämättä tuore kulttuurikasku. Joku ehti näet jo tässä ihmetellä, että miksi suomalasiset nykyisen presidentin aikana tavallista halukkaammin viettävät Runebergin päiväänsä. No, kasku vastaa: tietenkin siksi, että Runebergin tortussa on ”Hallonen på toppen.” Ja onhan presidenttimme armoitettu juhliin osallistuja itsekin, vaikkei sitä nyt tietenkään kaikkiin juhliin millään voi ennättää. Kun presidentti kerran Mannerheim-juhlia paremmin ehti muotinäytökseen, niin tuloskin näkyi heti. Panitteko merkille miten presidentti kukoisti ja loisti, kun hän eilen avasi Yhteisvastuukeräyksen omaishoitajien ja Ugandan aids-uhrien hyväksi. Mihin ehtii, se on aina makukysymys, mutta onhan sitä muotikin, eikä varmasti ole pahitteeksi käydä hakemassa vinkkejä pukeutumiseensa. Onhan se presidentin virka ulkopolitiikan ja johtamisen lisäksi myös edustusvirka.
Runebergin rinnalle on nostettava Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot (1802-1884) sekä valtiomies ja ajattelija Johan Vilhelm Snellman (1806-1881). Kun pari päivää sitten tutustuimme Tarton yliopistoon ja ylpeydenaiheisiin, näytettiin meille Kustaa II Adolfin patsas, joka tuntui olevan nykytarttolaisten ylpeys, ajattelin, että onhan meillä Suomessakin oma Kustaa Adolf-juhlamme. Ruotsalaisuuden päivä (Svenska dagen) on 6.11. Kustaa II Adolfin kuolinpäivä. Mutta miten moni muistaa miksi juuri kesäkuun neljännestä tuli puolustusvoimaan lippujuhlapäivä? Sitä vietettiin ensimmäisen kerran kesäkuun neljäntenä vuonna 1942, joka oli Mannerheimin (1867-1951) 75-vuotispäivä.
Vaikka pakkaset paukkuvat ja hiihtokilpailut ja mäenlasku innostavat urheilevaa kansaamme täyttä häkää, on hyvä huomata että nyt talven selkää taittuu. Kynttilänpäivä kuuluttaa: ”Kevättä kynttelistä!” Karhu kääntää kylkeään, aurinko alkaa yhä enemmän näyttäytyä. Jos se juuri näinä päivinä näkyisi edes sen verran, että mies ehtisi kavuta hevosensa selkään se tietäisi, että kesällä on sen verran poutaa, että heinät saadaan kuivina korjuuseen. Nyt talvi on puolitettu ja polkaistaan valoa päin.
Uudempi sääennustus tulee Amerikasta, kuinkas muuten. Kynttilänpäivänä kuuluu näet muistaa myös metsämurmelia (Groundhog). Etelä-Virossa tämä metsämurmelinpäivä (Groundhog Day) herättikin ansaittua huomiota. Jos metsämurmeli sattuisi nousemaan maakolostaan ja näkisi oman varjonsa , se tietää sitä että talvi jatkuu vielä kuusi viikkoa. Ja jos se ei varjoaan näe, alkaa sulaminen heti. Joten ollaanpa tarkkana kun pistelemme runebergintorttujamme ja luemme palkintokirjojamme tai muuten ihmettelemme tätä talvista elämänmenoa. Ei tätä jatku loputtomiin. Kevättä on jo rinnassa.
Kukoistakaa ystävät ja kulkekaa rohkeasti valoa kohti.
Veli-Matti Hynninen