Puntari 310102
Kansalliskirjailijallamme oli silmää myös naiskauneudelle
Maineikas filosofimme Pekka Himanen aprikoi tuossa muutama päivä sitten kanssamme maailmanlaajuistumisen (globalisaation) haasteita.
Sinä ohessa hän tuli maininneeksi mitä sana eläkeläinen pohjimmiltaan tarkoittaa. Hän oli ottanut kielitoimistostakin selvää ja oivaltanut, että tavu ke ikäänkuin vähentää sanan painoa. Jos työintoinen ihminen vielä tuntisikin olevansa vahvasti elossa, elä-ke-läinen ei enää elä aivan täysillä vaan on ikään kuin vähemmän elosssa. Vastaavasti sana rahake, ei ole aivan täyttä rahaa, mutta kuitenkin vastaa rahaa. Ja näin ollen myös sana vastike on rahanarvoista, rahaa vastaavaa, riippuu tietysti minkä vastikkeesta on kysymys.
Kaikkea ne filosofit tulevat ajatelleeksi. Onneksi Himasen Pekan oivallus ei kuitenkaan tässä pidä aivan paikkaansa, elämänintoisimmat ja iloisimmat ihmiset olen usein kohdannut juuri eläkeläisissä. Heillä on sitä elämänviisautta, kokemusta, lepoa, lentoa, iloa, ohjetta ja otetta. Hauskimmat hetkeni tälläkin viikolla olen kokenut – jos nyt otetaan Lapinjärven sivareiden korkeatasoinen joukko pois laskuista – juuri eläkeläisten parissa. Onniteltavia ovat eläkeläiset, sillä heillä on pilkettä ja pauketta meille muille jaettavaksi.
Näin Runebergin päivän lähestyessä on aika jälleen kiistellä oikeasta runebergintorttureseptistä ja lukaista joku kansalliskirjailijamme teksti muistinvirkistämsieksi. Kuuluuko runebergintortun olla punssinkostea vai korpunkuiva, pannaanko tortun päälle vadelma- vai omenahilloa, minkäväristä sokerikuorrutusta päälle pursotetaan ja miten se torttuparka vielä oikeaoppisesti syödään? Kulttuurikasku valitsee vadelman. Tarja Halosen Suomessa runebergintorttu on kovassa huudossa – ”Hallonen på toppen” – vai mitä torttuspesialisti Marketta Tamminen?
Muistan kerran vääntäneeni kokeneen kollegani Lauri Kantolan kanssa kättä siitä, onko Esplanadin puistossa patsaaksi jäykistyneellä Runebergilla päällään papinpuku vai mikä? Jos ette usko, niin käykää katsomassa, pastori J.L Runeberg siinä poseeraa lokinkakka hartioillaan. Kun Runebergin dosentinura ylipistossa alkoi tökkiä, hän muutti latinan ja kreikan lehtoriksi Porvooseen ja vihitytti itsensä siinä samalla papiksi. Ja näkyyhän se Runebergin tuotannostakin. Ahkerasti hän sepitti virsiä ja siinä sivussa ihmetteli nuorten tyttöjen hurmaavaa kauneutta pappilan kuistilta. Jos missikisoja olisi järjestetty jo siihen aikaan, raatiin olisi varmasti kutsuttu naiskauneuden kuvaaja ja tuntija Runeberg. Kukaties Runeberg olisi joukkoon kelpuuttanut kurssitoverinsakin, sponsoriksi rahamies Snellmanin ja Anneli Jäätteenmäen edustaman maaseudun ja korven puolustajaksi Lönnrotin.
Runebergin naisgalleriaan kuului Fredrika-puolison lisäksi seitsentoistias pappilan tyttö Hanna (1865), joka torjuu viisikymppisen nimismiehen kosinnan ja rakastuu nuoreen ja soreaan. Nuoria tyttöjä vilisee Runebergin runoissa, rakastumisen hurma ja ensisuudelman lumo hekuvat niissää idyllisesti ja koko elämää kannustavasti. Runebergin naiset kukoistavat miehilleen, ja onkin syytä ihmetellä miten nykyfeministimme eivät ole tätä vielä keksineet, eivätkä ole aiankaan vielä ottaneet kansalliskirjailijaamme hampaisiinsa.
Kuva Runebergista on siis paljon juhlapuheita värikkäämpi ja rennompi. Torttujaan musuttelevalla ja punssiaan naukkailevalla runoilijalla oli kuistinsa nurkassa kai Saarijärven ja Ruoveden peruja vielä kivääri ynnä kalamiehen vehkeet. Kulinaristin kuvaan kuuluu paitsi ajatella, myös herkutella. Runebergilla tiedetään olleen aina silmät auki ja tunteet irrallaan.
Mitähän kansalliskirjailijamme olisi sanonut uudissanasta digilitterääri? Sehän tarkoittaa verkonlukukykyistä ihmistä. Digilitteräärillä on internet käytössä ja sen käyttö hallinnassa. Ei enää auta katsella maailmanmenoa vain pappilan kuistilta tai jänismetsältä. Nyt pitää olla digilitterääri, pitää olla vuorovaikutuksessa koko maailman kanssa. Mutta niinhän me täällä upporikkaassa hyvinvointisuomessa olemmekin. Olemme monessa muita edellä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kelpaa malliksi maailmanlaajuistuvalle maailmalle. Unohtamatta runollista Runebergia tai digiltterääriä Himasta sytytämme nyt kynttilänpäivän kunniaksi kynttilän. Kevättä kynttelistä, kuljemme valoa päin.
Veli-Matti Hynninen