Veli-Matti Hynninen 1995
Tekstin ääressä
6.12.
Itsenäisyyspäivä
Ps. 96:1-9
Virret:
586
328: 4
578
591:2-3
587: 1-
592
Ennen itsenäisyys oli sitkeä sana. Se maistui leijonalle, siniristille, sodalle, kunniamerkeille, järkähtämättömälle, peräänantamattomalle. Vuosikymmenten saatossa sen maku muuttui, suu suli vehnäselle, jalkaterä kääntyi joka suuntaan.
Itsenäinen, erilainen Suomi.
Nyt se nojaa Euroopan olkaan, katselee kauas, joustaa ja venyy, yhdentyy ja ylenee, se on osa jotakin suurempaa ja uljaampaa. Joulukuun kuudentena se katsoo kiitollisena taakseen, katse eteenpäin on toivoa täynnä.
Laula Herralle maa. Itsenäisyyspäivän universaali psalmi kehottaa kaikkia kansoja kiitokseen. Itsenäisyyspäivänä on muistettava mennyttä ja sitä että kansan traagisiin vaiheisiin on kätkettynä jumalallinen johdatus. Tulevaisuuteen on käytävä rohkeasti, myös siihen sisältyy lupaus opastavasta huolenpidosta ja toivosta. Jumalan valtasuuruus väliin vapisuttaa, väliin riemastuttaa, se joka turvaa ikiaikojen Jumalaan, ei häviä. Jumalan pelastustyö näkyy jo maailmankaikkeuden luomisessa. Jumalan voima näkyy kansojen historiassa. Suomen olemassaolokamppailu on kappale tätä historiaa, omalta osaltaan se viestii Jumalan valtasuuruudesta.
Psalmi muistuttaa siitä uskonnollisesti innoittavasta ajatuksesta, että Jumala yhä uudelleen ja uudelleen nousee osaansa kansojen vaiheissa. Jumalan paikka on valtaistuimella. Kansojen ja ihmisten paikka on kumartua tämän valtaistuimen edessä. Herralle laulaminen liittyy tässä psalmissa lehtimajajuhlan yhteydessä vietettyyn uudenvuodenjuhlintaan. Siinä kiitetään ja iloitaan Jumalan asioihin tarttumisessta, siitä että Jumala on Jumala. Kun Herra ottaa kuninkuuden, sydän vapautuu ja riemuissaan puhkeaa ylistysvirteen.
Jumalan valtapiiriin kuuluvat kaikki maat ja kaikki kansat. Aluksi ajateltiin, että Jahve on vain Israelin Jumala. Sitten nähtiin hänen valtansa laajenevan tuomion ja hävityksen jakajana myös pakanakansoihin. Lopulta kehitys johti näkemään psalmin lailla avarasti: Jumalan pelastussuunnitelma koskee erotuksetta kaikkia kansoja. Tätä vapautussanomaa on kuulutettava maailmankylän jokaisessa kolkassa.
Maurice Druonin onnittelut
Ranskan Akatemian jäsen ja maansa entinen kulttuuriministeri Maurice Druon kehui taannoin Suomea ihastuttavaksi ja tavoitelluksi maaksi. Maa ja vesi viettävät Suomessa alati häitään.
Vaihtelevat vuodenajat ja ankara ilmasto ovat karaisseet metsureiden kansan vahvaksi ja suorapuheiseksi. Vieraiden saappaiden kumu on terästänyt suomalaisen vapaudenkaipuun. Se on pakottanut torjumaan päällekäyvän jättiläisen ja pannut suomalaiset kirjoittamaan nimensä rohkeuden maailmanhistoriaan.
Druon onnittelee suomalaisten aloitteellisuutta ja päättäväisyyttä ETYKissä ja rauhanturvatehtävissä. Helsingin ETY-kokouksella (1975) on hänen mielestään ollut luultua suurempi merkitys lähihistoriaan. Puolan kansannousu, Berliinin muurin kaatuminen ja kommunismin hervahtaminen ovat Druonin mukaan pitkälti Helsingin sopimuksen seurausta.
Druon luettelee edelleen miten Suomi on ollut vuoronperään poliittisen viisauden, kansallisen sankaruuden ja kansainvälisen solidaarisuuden etuvartijana. Suomen tulevaisuus on pitkälle riippuvaista siitä miten se vastaa tämän hetken suurimpaan haasteeseensa. Haastaja on muu Eurooppa.
Itsenäisyyspäivänä on muistettava ja muistutettava miten monessa Suomi on edelläkävijä. Suomen luonto ja ympäristö, väestö, sosiaaliset olot ja terveys, talous-,maa- ja metsätalous, teollisuus, energia, liikenne, kulttuuri, oikeudenkäyttö ja rauhantahto kestävät kansainvälisen vertailun. (Naisten armeijahinku valitettavasti tahraa tätä elämän suojelijan mainetta).
Druon muistuttaa miten käy eristäytyjille. Vahvistamalla Euroopan kansojen yhteyttä autetaan eniten pieniä kansoja selviytymään ja elämään itsenäisinä. Tutkijalle ja munkille eristyminen tietää siunausta – ei kansoille. Druon viittaa de Gaullen puheeseen ”isänmaiden Euroopasta”. Eurooppa ei suinkaan ole vain maantiedettä ”Atlantilta Uralille”. Se ei ole vain talous- tai turvallisuuspoliittista yhteyttä. Eurooppa assosioituu älyllisyyteen, humanisuuteen, demokratiaan ja syvimmän olemuksensa mukaisesti kristilliseen dynaamiisuuteen. Suomi on Eurooppaa parhaimmillaan.
Isänmaallisuus tänään on suomalaisen identiteetin vahvistamista moninaisessa Euroopassa. Monenlaisuus on Euroopan lähtökohta. Isänmaiden Eurooppa tarkoittaa oman ominaislaadun arvostamista, sen vahvistamista. Euroopan alue- ja yhdyskuntajärjestelmä on matkalla hierarkioista verkostoihin. Suomi on tällä kartalla vertaansa vailla oleva todellisuus, joka pystypäisenä viettää itsenäisyysjuhlaansa joulupaaston alkaessa. Myös kansan on paastottava, opeteltava jakamaan hyvästään, luopumaan omastaan. Mitä vahvemmaksi luomme suomalaisen ominaislaatumme sitä enemmän meillä on annettavaa muille.
Ärjähtelevä leijona ei nuku.
Veli-Matti Hynninen